Yli 30 vuotta kokkeja kouluttanut Mika ei näe ammattikoulujen uudistuksessa mitään hyvää – valmistujat nyt täysiä raakileita: ”Ei ihmisen syy, vaan systeemin”

Ammattikoulusta valmistuu nykyään aiempaa enemmän opiskelijoita, jotka eivät ole valmiita työelämään. Näin sanoo Tampereen seudun ammattiopistossa Tredussa opettajana työskentelevä Mika Lehtinen, joka on kouluttanut kokkeja ammattiin 32 vuotta.

Ammatillisen koulutuksen uudistus astui voimaan tammikuussa 2018. Uudistuksen tavoitteena oli, että ammattiin opittaisiin enemmän työssä kuin koulun penkkiä kuluttamalla. Opettajan näkökulmasta katsottuna uudistuksesta on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä.

– En ole nähnyt tässä uudistuksessa mitään hyvää. Hyvä puoli on varmaan se, että rahaa säästyy, Lehtinen sanoo.

Ammatillinen koulutus on ollut melkoisessa myllerryksessä viime vuosina. On tullut nuorisotakuu, koulutustakuu, ammatillisen koulutuksen reformi ja miljoonasäästöt. Ammatillisesta koulutuksesta leikattiin opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan vuosina 2013–2018 noin 400 miljoonaa euroa.

Vuonna 2018 voimaan tullut ammatillisen koulutuksen reformi on suurin koulutuslainsäädännön uudistus lähes kahteenkymmeneen vuoteen. Se oli samalla Juha Sipilän (kesk) hallituksen yksi kärkihankkeista.

Reformissa laitettiin uusiksi muun muassa tutkintorakenne, ohjaus, koulutuksen toteuttamismuodot ja rahoitus. Lähtökohtana oli uudistaa ammatillinen koulutus osaamisperusteiseksi ja asiakaslähtöiseksi.

Opiskelijan kannalta osaamisperusteisuus tarkoittaa sitä, että osaamista voi hankkia eri paikoista ja eri tavoin. Työpaikoilla oppimisen lisäksi tavoitteena oli lisätä yksilöllisiä opintopolkuja sekä purkaa sääntelyä ja päällekkäisyyksiä.

Uudistus haluttiin tehdä, koska tulevaisuudessa työelämässä tarvitaan uudenlaista osaamista ja ammattitaitoa.

Pelkkiä aputehtäviä

Mika Lehtinen on lopettelemassa parhaillaan kolmannen vuoden opiskelijoille pitämäänsä à la carte -kurssia. Kyseinen kurssi sisältää 10 viikkoa à la carte -ruokien valmistamista. Opiskelijat ovat kaksi viikkoa Lehtisen opissa opetuskeittiössä, minkä jälkeen he lähtevät kahdeksaksi viikoksi elinkeinoon, eli työssäoppimiseen.

Muutos on iso, sillä ennen uudistusta oppi oli jo saatu siinä vaiheessa, kun opiskelijat hyppäsivät mukaan työelämään.

– Sitä kutsuttiin harjoitteluksi, kun täällä oli opittu ensin keskeiset asiat ja sitten mentiin katsomaan elinkeinon todellisuus, Lehtinen sanoo.

Lehtisen mukaan opiskelijat eivät ehdi oppia kahden viikon aikana opetuskeittiössä tarpeeksi, eikä opetussuunnitelmaan kuuluvia asioita aina opita työssäkään. Paikat ja opettamisen taso vaihtelevat, mutta myös kiire ja työtä opettavan ihmisen ammattitaito voivat rajoittaa nuorten oppimista.

– Opin sisällöllisen annin pitäisi jatkua elinkeinossa, mutta tällä alalla se menee helposti niin, että opiskelija joutuu apulaisen rooliin ja hän saa tehdä aputehtäviä, vaikka olisi viimeistä vuotta koulussa. En suoraan sano, että voidaan käyttää hyväksi, mutta onhan näitäkin tilanteita ollut, Lehtinen sanoo.

Opiskelijat ovat huolissaan myös itse siitä, etteivät he saa mahdollisuutta oppia kaikkea, mitä koulutukseen kuuluu.

Jos esimerkiksi yksi opiskelija menee työssäoppimiseen ravintolaan, jossa käytetään puolivalmisteita ja toinen ravintolaan, jossa omavalmistusaste on korkea, on selvää, että toisen osaaminen kertyy ja toisen ei.

– Tässä kohtaa reformi on epäonnistunut, Lehtinen sanoo.

"Hyvät edellytykset”

Ammatillisen koulutuksen historiallisen suuri reformi on herättänyt runsaasti keskustelua julkisuudessa. Viime elokuussa jyväskyläläisen ammatillisen oppilaitoksen opettaja Sanna avautui sosiaalisessa mediassa päättäjien tekemistä leikkauksista. Suuresta reformista oli ehtinyt kulua tuolloin vajaa vuosi.

– Olemme todistamassa ammatillisen koulutuksen kuolonkorahduksia, hän kirjoitti.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) lausui vuoden 2018 loppupuolella, että heidän vuosina 2016–2018 tekemiensä arviointien perusteella ammatillisen koulutuksen uudistuksella on hyvät edellytykset onnistua, mutta siihen liittyy myös riskejä.

Nyt uudistuksesta on kulunut aikaa jo reilut puolitoista vuotta. Menikö homma putkeen vai ei?

Arviointineuvokset Aila Korpi ja Jani Goman kertovat, että Karvin näkökulmasta ammatillisen koulutuksen reformi on antanut hyvän pohjan koulutuksen rakenteelliseen muutokseen. Tutkintojärjestelmä on selkeytynyt, kun sekä nuorille että aikuisille on yksi yhteinen tutkinto.

– Myös päätavoitteet ovat oikeansuuntaisia, Korpi ja Goman kertovat.

Uudistus on arvioinnin mukaan tuonut opintoihin muun muassa lisää joustavuutta.

– Opetuksessa hyödynnetään nyt enemmän työelämälähtöisyyttä tukevia menetelmiä kuten tiimi-, ilmiö- ja projektioppimista, Korpi ja Goman arvioivat.

Kenellä opetusvastuu?

Ensimmäisen vuoden opiskelijoille työssäoppiminen voi olla kuitenkin kova paikka. Tämän ammattiopettaja Mika Lehtinen tietää paremmin kuin hyvin. Nuoret ovat epävarmoja itsestään ja omista taidoistaan.

Lehtisen mukaan moni ensimmäisen vuoden opiskelija jopa pelkää tulevia työssäoppimisjaksoja.

– Se voi olla karu maailma 15–16-vuotiaalle ihmiselle, joka ei ole koskaan ollut töissä. Pelkästään töihin meneminen tuntuu hurjalta paikalta ja samaan aikaan pitäisi vielä oppia. Siinä ympäristössä on sellainen tietty paine, ja meininki voi olla rajuakin.

Lehtisen mukaan työssäoppimisen huono puoli on se, että ravintolassa on vähemmän varaa mokailuun ja kokeiluun kuin koulussa.

– Saako opiskelija tehdä ravintolassa poron fileetä asiakkaalle ruoaksi? Ei varmasti saa. File maksaa 70 euroa kilolta. Opiskelijat eivät saa treenailla niillä asioilla, koska raaka-aineet ovat herkkiä ja ulosmyynti kallista. Ruoka ei voi olla 50-prosenttisesti onnistunutta, jos hinta on 100 prosenttia.

Jos toiveena on, että ravintola ottaa opetusvastuun, Lehtisen mielestä tästä pitäisi myös maksaa. Tällöin ravintolalla olisi varaa pitää esimerkiksi tavallista enemmän henkilökuntaa, jotta joku ehtisi varmasti käydä opiskelijan kanssa asiat läpi perusteellisesti.

– Opetuksen velvoite ei ole hävinnyt minnekään. Jos se velvoite kaadetaan yhtäkkiä elinkeinon päälle, niin siinä on tapahtunut vääryys.

Lehtinen kertoo, että ravintola-alalla ei ole myöskään tavatonta, että työssäoppimisessa ohjaajaksi määrätään vasta koulusta valmistunut opiskelija.

– Se ei ole ihmisen syy, vaan tämän systeemin.

Aila Korpi ja Jani Goman kertovat, että jo uudistuksen alkupuolella valtaosa työelämän edustajista oli arvioinnin mukaan huolissaan työpaikkojen ja työpaikkaohjaajien riittävyydestä, työpaikkaohjaajien osaamisesta ja työelämän valmiuksista.

– Omat haasteensa tuovat esimerkiksi yrityksen toiminnan luonne, kovat tulostavoitteet ja alakohtaiset erityispiirteet, kuten työntekijöiden ikään liittyvät vaatimukset ja turvallisuusnäkökohdat, Korpi ja Goman sanovat.

Työelämän edustajilla itsellään on vahva käsitys siitä, kenellä opetuksen velvoite on.

– Heidän mukaansa pedagogisen vastuun tulee säilyä jatkossakin koulutuksen järjestäjällä. Opiskelijan perusosaamisen varmistamiseen on tarpeen kiinnittää huomiota jo ennen työssäoppimisjaksoa, Korpi ja Goman sanovat.

Korpi ja Goman muistuttavat, että työpaikat tarvitsevat niin ikään tukea koulutustehtävässään. Tämä pätee myös työpaikkaohjaajiin.

Raakileita työelämään

Ammatillisen koulutuksen reformi on saanut Lehtisen mukaan aikaan sen, etteivät koulusta valmistuneet ole valmiita työelämään.

– Tätä mainostettiin niin, että pääsee oikeaan oppimisympäristöön, mutta ei elinkeino ole oikea oppimisympäristö. Se on oikea työympäristö.

Lehtisen mielestä oppimisen pitäisi tapahtua sen sijaan paikassa, jossa ei ole painostamisen pelkoa.

– Teimme tänään karitsan paahtopaistia ja sanoin, että jos se epäonnistuu, niin tehdään uudelleen. Jos annos epäonnistuu ravintolassa, et voi lähteä siitä, että saat tehdä sen uudelleen. Silloin ravintolan tulos ja katteet kellahtavat kyljelleen.

Kädentaitojen oppiminen tapahtuu Lehtisen mukaan hitaasti. Matka esimerkiksi mestarilliseksi sipulin pilkkojaksi ottaa aikansa.

– Nuorille syötetään liian nopeasti painetta siitä, että nämä asiat pitäisi oppia. Kaksi ensimmäistä vuotta menee muutenkin siihen, että saadaan pidettyä heidät täällä ja kiinnostus yllä alaan.

Lehtinen kertoo, että koulusta valmistuneiden perusasioissa on paljon osaamattomuutta. Ei osata kypsennysmenetelmiä, peruskastikkeita tai -keittoja.

– Kaiken pohjana on perusasioiden osaaminen.

Lehtisen kokemuksen mukaan nykyään ammattikoulusta valmistuneilla kokeilla kestää kauemmin päästä sellaiselle taitotasolle, joka mahdollistaisi työskentelyn esimerkiksi Helsingin parhaimmissa ravintoloissa.

– Kymmenen vuotta sitten valmistuneilla osaamisen ja asioiden ymmärtämisen taso oli lähempänä sitä tasoa kuin nyt. Minua kiukuttaa näiden opiskelijoiden puolesta, kun tiedän, mihin he voisivat päästä. He eivät tätä välttämättä ymmärrä. Elinkeino ymmärtää, että opiskelijat tulevat sinne nyt paljon raaempina kuin aiemmin.

Opiskelijoiden puutteelliset taidot ovat herättäneet suurta huolta julkisessa keskustelussa.

Aila Korven ja Jani Gomanin mukaan suurin syy henkilöstön ja lähiopetuksen määrän vähentymiseen ovat arvioinnin perusteella olleet nimenomaan ammatillisen koulutuksen säästöt, ei uudistukseen liittyvä osaamisperusteisuuteen siirtyminen.

– Uusi hallitus on asettanut tavoitteeksi opettajien lisäämisen ja tällä hetkellä mietitään, miten se tullaan toteuttamaan, Korpi ja Goman kommentoivat.

Ammattiin opiskeleville vuonna 2015 ja 2017 teetetyistä kyselyistä on käynyt ilmi, että opiskelijat haluaisivat saada oman alansa lähiopetusta aiempaa enemmän.

Iltalehti sai nähtäväkseen tänä syksynä julkaistavan Amisbarometrin alustavat tulokset ja niiden perusteella näyttäisi siltä, että suuntaus on edelleen sama kuin aiempina vuosina.

Lisää määrärahoja

Kustannusrakenteet ovat jo nyt muuttuneet ammatillisessa koulutuksessa ja muuttuvat edelleen. Ammatillisen koulutuksen reformi ei ole kuitenkaan poistanut rahan tarvetta.

Opiskelijoiden neuvonta ja ohjaus, työpaikalla tapahtuva oppiminen, koulutuksen järjestäjien välinen yhteistyö, henkilöstön osaaminen ja pedagogisten työtapojen ja oppimisympäristöjen kehittäminen eivät tapahdu ilmaiseksi.

Koska kaikki opiskelijat eivät ole samasta muotista, myös erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden tarpeet pitäisi Aila Korven ja Jani Gomanin mukaan ottaa huomioon.

– Määrärahoja tarvitaan tulevaisuudessa nykyistä enemmän ja kohdennetummin näiden toimintojen kehittämiseen.

Opetus ja kulttuuriministeriö tiedotti kesäkuun loppupuolella, että hallitus esittää ammatilliseen koulutukseen 20 miljoonan euron lisämäärärahaa, jonka tarkoituksena on lisätä opettajien ja lähiopetuksen määrää ammatillisessa koulutuksessa viiden vuoden ajan. Yhteensä hallitusohjelmassa on osoitettu tähän tarkoitukseen 235 miljoonaa euroa.

Elokuussa julkaistussa valtion talousarvioesityksessä käy ilmi, että vuodelle 2020 ammatilliseen koulutukseen on varattu rahaa 839 miljoonaa euroa. Lisämäärärahaa on jaossa tänä vuonna 20 miljoonaa euroa.

Ylijohtaja Mika Tammilehto opetus- ja kulttuuriministeriöstä kertoo, että ensi vuodelle jaettavan lisämäärärahan suuruus selviää lähiaikoina.