Epari kysyi, miten eskarilaiset mieltävät pandemian: Korona on paha pöpö, joka estää kivat jutut

Lasten ja nuorten uskotaan kärsineen eniten korona-ajasta. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Seinäjoen paikallisosasto nosti asian esille alkuvuodesta. Silloin osaston puheenjohtaja Henna Helmi Heinonen herätteli aikuisia sanomalla, että pandemia-aika tarkoittaa aikuisten ja lasten elämänkaaressa ihan eri asioita (Epari 19.1.22).

– Kaksi vuotta 40-vuotiaan elämästä on vaatimattomat viisi prosenttia. Kuusivuotiaan elämästä kaksi vuotta on kolmannes, Heinonen laskeskeli.

Tämä kosketti. Päätin käydä katsomassa mitä alle kouluikäiset koronasta ajattelevat. Vierailukohteessa Ilmajoella Herralan esiopetusryhmässä sain haastateltavakseni sanavalmiin nelikon.

Ensimmäisenä juttelevat Elle Harju, 6, ja Siiri Hemmiki, 5. Mitä parivaljakko ajattelee maailman tilanteesta?

– Mulla on mielessä, mitä sanon, mutta en tiedä, miten sitä kuvailen. Mä mietin hetken, Hemminki sanoo.

Kysymys on kieltämättä vaikea. Johdattelen keskustelun tauteihin. Molemmille tytöille on selvää, että vallalla olevan sairauden nimi on korona.

– Se on tauti, joka tarttuu hyvin helposti. Sitten sairastuu, Hemminki tietää.

– Lapsiin se ei tartu niin helposti, Harju lisää.

Pelottaako koronatartunta?

– Ei yhtään! Jos äiti saisi koronan, niin pysyttelisin äidistä kaukana, Hemminki sanoo.

Harju tunnustaa, että korona pelottaa joskus. Perusteluja kysyttäessä tyttö vaihtaa mukavampaan puheenaiheeseen.

– Arvaa, mitä me syötiin kerran iltapalaksi? Iltapalallahan pitäisi syödä leipää tai puuroa. Me syötiin lättyjä hillon kanssa!

Korona ei pelkää vitamiineja

Korona on vaikuttanut muksujen elämään monella tavalla.

– Äiti ei päästä meitä edes sisähuvipuistoon, vaikka meillä on ollut kesästä asti puhe mennä sinne, Harju harmittelee.

Hemminki muistaa tuttavapiirissä olleen koronatartunnan.

– Ei päästy sinne kylään ainakaan viikkoon.

– Mulla on neljä serkkutyttöä ja me ollaan koronan takia nähty ihan liian harvoin. Arvaa miten kävi, kun olin siellä viimeksi? Kummitäti pisti lätyn päälle niin paljon hilloa, ettei se mahtunut edes suuhun, Harju sanoo yrittäen uudelleen kääntää keskustelua herkkuihin.

Siitä Hemminki muistaa appelsiinimehun.

– Kun oli korona, piti koko ajan tehdä appelsiinimehua vaikka aamupalaksi. Korona ei tykkää siitä, että ottaa vitamiineja. Minä en halua koronaa. Jos sattuu nenäliinaan, johon on niistetty, niin siitä voi tulla räkää käteen ja tulee itse nuhaan, Hemminki selvittää.

Tytöt tietävät, että kasvomaskit vähentävät koronatartuntoja.

– Mulla on pieniä maskeja, mutta en käytä niitä, koska ne ovat kaikki hukassa, Hemminki tunnustaa.

– Mulla on isoja maskeja, mutta en tarvitse niitä. Äiti ei päästä meitä lapsia edes kauppaan, Harju kertoo.

Lapset tietävät, että myös käsienpesusta on hyötyä koronaa vastaan taistellessa.

– Jos on koskenut vaikka lunta tai lattiaa, niin pitää pestä kädet. Jos ei halua, niin silti on pakko pestä, koska on korona, Hemminki kertoo.

– Koronan takia kädet pestään aina ennen ruokailua, Harju täydentää.

Lopuksi pyydän lapsia piirtämään koronan. Harju piirtää punaisen ukkelin, jolla on vihaiset kasvot. Sen vieressä seisoo pikkuruinen ihminen. Korona on siis hyvin kookas.

Hemminki mallintaa koronatartuntaa flunssaisen Peppi Pitkätossun avulla.

– Kun se aivastaa, niin Pepiltä lentää pöpöjä, jotka tarttuu näihin muihin tyyppeihin.

Korona ei pelota

Seuraavaksi haastatteluun saapuvat kuusivuotiaat Tuomas Erkkilä ja Jere Rastas ovat piirustusten perusteella hyvin perillä huonosta tautitilanteesta.

– Piirsin tosi pahan tyypin. Se on paha koronapoika, Rastas sanoo ja näyttää oranssia hirviötä.

Erkkilä piirtää käden, johon ollaan juuri pistämässä koronarokotetta.

Pojille on ihan selvää, että maailmaa piinaa korona. Mikä se on?

– Se on sellainen, että yskittää. Ja sitten on altistunut, Erkkilä tietää.

– Sitten on koronapiikki, Rastas muistuttaa.

Pelottaako korona?

– Ei yhtään! pojat vakuuttavat.

Normaalia arkea

Päiväkodissa koronasta on puhuttu, mutta tauti pyritään pitämään loitolla arjen touhuista.

– Haluamme päiväkodin olevan turvallinen ja samanlainen paikka kuin ennenkin. Vastaamme kysymyksiin ja puhumme koronasta, jos lapset ottavat asian esiin, selventää Herralan esiopetusryhmän vastaava varhaiskasvatuksen opettaja Anne Lehtimäki.

Arjessa korona näkyy lähinnä ahkerana käsienpesuna. Suurin muutos on se, etteivät aikuiset enää tuo lapsiaan aamuisin sisään saakka.

– Kaipaan kovasti päivittäisiä juttuhetkiä vanhempien kanssa. Ne ovat lyhyitä, mutta tärkeitä, Lehtimäki sanoo.

Päiväkodissa on 64 lasta. Kuin ihmeen kaupalla ensimmäiset koronatartunnat havaittiin vasta pari viikkoa sitten.

– Tartunnat eivät vaikuta meihin, koska altistuneet saavat nykyään jatkaa normaaleja touhujaan. Seuraamme toki kaikkien vointia tavallista tarkemmin. Lapsia ei saa tuoda hoitoon sairaana eikä kipeänä tulla töihin.

Kun lapsia pyydettiin piirtämään korona, lähes jokaisessa kuvassa oli pallo, josta lähti pieniä ulokkeita. Lapset ovat siis hyvin perillä asioista, sillä virus muistuttaa mikroskoopissa Auringon ulompaa kaasukehää eli koronaa. Muotoa voidaan pitää myös kruunumaisena. Sana korona tulee latinasta ja tarkoittaa kruunua.

Katso lasten haastatteluja Eparin Instagramista.