Elämäntapamuutos ei ole yksi iso muutos, se on sarja pieniä muutoksia. Ja juuri siitä syystä olen erityisen iloinen siitä, että onnistuin viime viikolla vähentämään herkuttelua.

Herkuttelun vähentäminen on yksi konkreettinen esimerkki niistä pienistä mahdollisista muutoksista mitä on mahdollista tehdä osana sitä elämäntapamuutosta. Vielä konkreettisempana tämän saman esimerkin voi ajatella herkuttelun rajoittamisella vain tiettyyn päivään, esimerkiksi lauantaihin. Tätä minä itseasiassa tavoittelin mutta kun lapset yhtenä päivänä leipoivat kaurakeksejä niin tottahan minä niitä maistoin.

Ja koska elämäntapamuutos ei ole mikään yksi iso muutos, mikä joko onnistuu tai epäonnistuu, ei yhdellä yksittäisellä valinnalla siinä kokonaisuudessa enää olekaan niin valtavan suurta merkitystä. Se että söin näitä rakkaudella leivottuja kaurakeksejä, ei haittaa isossa kuvassa yhtään mitään. Asioita ei tarvitse tehdä täydellisesti vaan riittää, että tekee enemmän omia tavoitteitaan tukevia parempia valintoja kuin niitä toisia. Ja se riittää.

Olen tällä viikolla jatkanut samalla linjalla. Toivoisin että voisin kertoa jotkut maagiset sanat, kuinka tällä kertaa olen onnistunut siinä, mitä niin monta kertaa koko alkuvuoden ajan yritin. En valitettavasti kuitenkaan voi mutta ehkä yksi asia mitä kuitenkin haluan sanoa on että onneksi aina voi yrittää uudestaan. Ei ensi maanantaina tai edes huomenna vaan ihan heti seuraavasta mahdollisuudesta. Sillä kuten sanottu, elämäntapamuutos ei ole yksi iso muutos vaan tuhansia pienempiä valintoja, mitä meistä jokainen tekee monta kertaa päivässä.

Tämä on tänään tällainen perinteisempi ”vanhan ajan” kuulumispostaus. Ihan ensimmäisenä haluan aloittaa yhdestä viikon ehdottomasta onnistumisesta eli herkuttelun vähentämisestä.

Kuten edellisessä postauksessani kirjoitin, oli herkuttelu tuntunut vähän jääneen päälle eikä päivääkään ilman jonkinlaista leivosta tai karkkia tuntunut kuluvan. Minun oli pakko tehdä tietoinen päätös vähentämisestä ja niin tein. Kaikki arkipäivät sujuivat ilman karkkia tai muita herkkuja, lauantaina söin vähän. Valtava onnistuminen, jes!

Palasin tällä viikolla myös salitreenien pariin muutaman viikon tauon jälkeen. Pääsiäisviikon pidin ihan suunnitellusti taukoa mutta sen jälkeen en vain yksinkertaisesti jaksanut miettiä salille paluuta. Ajatuskin siitä, että kello soisi aikaisin tuntui uuvuttavalta, vaikka eihän 5.45 edes kovin aikainen herätys loppupeleissä ole. Yhden viikon ajan en edes yrittänyt, toisella viikolla suunnittelin ja kolmannella viikolla sitten aloin toimia. Jes myös sille.

Juoksemaan en tällä viikolla päässyt ja se on ihan ymmärrettävää sillä tein kaksi tietoista muutosta tekemisiini. Vaikka juokseminen onkin liikuntaharrastuksiini kuulunut jo tovin, on se silti edelleen jotain sellaista että se vaatii enemmän kuin vaikka kävelemään lähteminen. Ehkä joku juoksee siinä missä käveleekin, mutta minä en kyllä varmaan koskaan tule olemaan yksi heistä. Ehkä sitten seuraavalla taas lenkillekin muutakin kuin kävelyaskelia ottamaan.

Muutoin viikkoon kuului kiirettä töissä, kiirettä kotona sekä koululla ensiviikolla järjestettävän diskon järjestelyjä. Viikonlopulle osui myös koko perheen koulupäivä, messupöhinää sekä harrastavan perheen perusjuttuja eli treenejä ja pelejä.

Ensi viikolla onkin sitten vuorossa tosiaan tuo mainittu disko, viikonlopulle syntymäpäiväjuhlintaa meillä kotona sekä jotain sellaista mitä EN ole tehnyt ainakaan kolmeen vuoteen eli kampaaja. Ja te täällä blogissa kuulitte sen nyt ensimmäisenä.