Eurajoella sijaitsevan Olkiluoto 3 -ydinvoimalan rakennushanke alkoi vuonna 2005, mutta säännöllinen sähköntuotanto alkoi vasta kahdeksantoista vuotta myöhemmin vuoden 2023 huhtikuussa. Julkisuudessa on puhututtanut ammattiliittojen esille nostamat ulkomaisen työvoiman alipalkkaukseen ja asemaan, sekä harmaaseen talouteen liittyvät kysymykset.

Ammattiliitto Pron sopimusasiantuntija Petri Varjonen piti Olkiluodossa liittojen yhteistä toimistoa Teollisuusliiton, Rakennusliiton ja aiemmin Sähköliiton kanssa vuodesta 2009 lähtien. Varjosen pesti tässä muodossa päättyi 8. toukokuuta, kun Areva luovutti ydinvoimalaprojektin TVO:lle.

– Omalta osaltani tämä on ollut lähes 30-vuotisen työurani varmasti suurin yksittäinen haaste. OL3-työmaan edunvalvojana olenkin kokenut ja nähnyt jotain sellaista, minkä ei enää koskaan soisi Suomessa tapahtuvan. Tästä on otettava opiksi, kartoitettava ongelmakohdat ja suunnitelmallisesti tehtävä yhteistyötä eri tahojen kanssa niin, että tästä ei tule uutta suomalaista työelämän mallia.

Yhteistyösopimuksesta kannattaa ottaa mallia tulevaisuudessa

Olkiluoto 3 -ydinvoimalan rakennushanke alkoi vuonna 2005, kun Eurajoen Olkiluodon ydinvoimala-alueelle rakennettiin kolmatta voimalaitosyksikköä. Voimalaitoksen omistaa Teollisuuden Voima Oyj (TVO) ja sen toimitti Areva NP:n ja Siemens AG:n muodostama konsortio, jossa Areva toimitti reaktorin ja Siemens vastasi turbiinilaitoksesta. Alun perin rakennushankkeen piti valmistua vuonna 2009.

Työmaalla on vuosien aikana ollut useita kymmeniätuhansia työntekijöitä ja toimihenkilöitä 86 eri maasta. Yrityksiä on ollut tuhansia. Työmaalla yhteinen kieli on ollut englanti.

Varjosen rooli Olkiluodossa perustui jo rakentamisen alussa tehtyyn liittojen, Arevan ja TVO:n väliseen työmaasopimukseen, jonka perusteella liittojen edustajilla oli henkilökohtainen oikeus valvoa työehtojen noudattamista kaikissa työmaan yrityksissä.

Alipalkkaus ja työehto-ongelmat johtivat laajoihin viranomaisprosesseihin

Varjonen valvoi ja tarkasti kaikkien toimihenkilöiden työehtoja järjestäytymisestä riippumatta ja puuttui niihin, jos alipalkkausta tai muita työehtoihin liittyviä epäkohtia havaittiin. 

– Nämä epäkohdat nostettiin esille ja sovittiin yrityskohtaisista tarkastuksista silloin, kun niille oli tarvetta. Osana työtä olivat myös säännölliset viranomaistapaamiset.

Rakennushankkeen alussa ongelmat johtivat laajoihin viranomaisprosesseihin ja liittojen yhteisiin työtaistelu-uhkiin.

– Työmaan alkuvaiheessa työehtoihin liittyviä ongelmia oli paljon ja esimerkiksi myös itse jouduin välillä avustamaan viranomaisia, muun muassa tutkittaessa erään yhtiön toimihenkilöihin kohdistuvaa kiskonnan tapaista työsyrjintää. Työmaalla toimineet ammattiliitot onnistuivat kuitenkin tehtävässään, eikä viime aikoina ole juurikaan ongelmia esiintynyt. Nyt on noussut enää yksittäisiä haasteita, jotka nekin on saatu ratkaistua hyvässä hengessä neuvottelemalla, Varjonen kertoo.

Ammattiliittojen valvontatyöllä on ollut suuri merkitys

Pron edustajana Varjonen solmi kaikki työmaata ja sen alihankkijoita koskevat toimihenkilöiden paikalliset sopimukset, samoin palkkaratkaisut. Myös kaikkiin vuokratyötä tekeviin toimihenkilöihin noudatettiin sovitusti Pron teknologiateollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimusta.

Hänen mukaansa julkisuudesta on jäänyt puuttumaan se, kuinka suuri yhteiskunnallinen ja taloudellinen merkitys neljän ammattiliiton työllä on ollut.

– Oma arvioni on, että ammattiliittojen valvontatyöllä harmaan talouden torjunnassa on ollut useiden satojen miljoonien eurojen merkitys veroluontoisille maksuille niin yhteiskunnallisesti eri instansseille kuin alueen kunnille, hän sanoo.