KotiSuomalaista radiohistoriaaRadion historiaa Suomessa ja maailmalla vuosina 1914 – 1929

Radion historiaa Suomessa ja maailmalla vuosina 1914 – 1929

Vuosina 1923 – 1926 Suomessa toimi lukuisia pieniä yksityisiä paikallisradioita. Vuonna 1926 toimintansa aloittaneen Yleisradion toiminta tukeutui näiden asemien, lähes ympäri Suomen kuuluvaan verkostoon. Millainen oli radio ennen Yleisradiota ja miten radio saapui Suomeen?

Ranskalainen professori Branly keksii sähkömagneettisesta signaalista aktivoituvan kohereeri-laitteen

Kuinka kohereeri-ilmaisija toimii

Ranskalainen fysiikan professori Édouard Eugène Désiré Branly on eräs radion varhaisista kehittäjistä. Radion kehitykselle Branlyn suurin saavutus oli metallijauheen sähkönjohtavuudesta tehty havainto, jossa jauheen vastus muuttuu pieneksi sen joutuessaan sähkökenttään. 1890 Branly rakensi havainnon perusteella laitteen, joka myöhemmin sai nimen kohereeri.  

Italialainen Guglielmo Marconi oivalsi käyttää kohereeria morsetus-vastaanottimena

1890-luvun alkupuolella italialainen Guglielmo Marconi innostui saksalaisen Heinrich Hertzin kokeista ja oivalsi, että sähkömagneettisen säteilyn avulla voitaisiin jonain päivänä lähettää ja vastaanottaa viestejä langattomasti.

Marconi rakensi lähettimen, eräänlaisen kipinägeneraattorin. Sähkökipinä synnyttää ympärilleen sähkömagneettisen kentän jota Marconi halusi vastaanottaa. Vastaanottimena hän käytti metalliseen antennilankaan kytkettyä kohereeria. Kohereeri oli kytketty soittokelloon, joka kilahti aina kohereerin reagoidessa.

Vuonna 1894 Marconin aloittaessa radiokokeiluja huvilallaan ensimmäiset signaalit kantoivat vain muutamia metrejä, mutta pian hän pidensi matkan pariin kilometriin. Marconin huvila, Villa Griffone on nykyään museo.

Vuonna 1886 hän esitteli keksintöään Britannian postilaitokselle, jolloin saatiin radioyhteys jopa viiden kilometrin etäisyydelle. Kuuluisuuteen Marconi ponkaisi 13.5.1897 lähettäessään ensimmäisen radiolähetyksen veden yli Etelä-Walesista, Cardiffin kupeesta Lavernock Pointin niemeltä Flat Holmin saarelle.

Vastaanottimena Marconi käytti kohereeria, jota hän oli kehittänyt vastaanottamaan entistä heikompia impulsseja, joka oli tarpeen pitkän matkan lähetyksissä. Marconin kohereeri sisälsi lähes tyhjiössä lepäävää metallijauhetta, josta 95 % oli nikkeliä ja 5 % hopeaa. Elektrodien väli oli 1 millimetri ja putken paksuus 5 millimetriä. 

Langaton, kuten radiota aiemmin kutsuttiin, kiinnosti kovasti ja siitä kirjoitettiin suomalaisissa sanomalehdissä. Savo-Karjala-lehti 3.11.1897 sanoo: ”Muutamia kuukausia sitte kerrottiin ulkomailta, että on keksitty kone, jolla woidaan lähettää ja ottaa sähkösanomia ilman sähkölankoja, pitkin maata waan. Luulette että ehkä tämä on leikkiä, waan niin ei kuitentaan ole asianlaita. Kun sitä langatonta telegraafikonetta ensi kerran koetettiin, niin lähetettiin sillä sähkösanomia 14 kilometrin päähän, vaan nyt jo ilmoitetaan toisesta kokeesta 21 kilometrin päähän, joka onnistui mainiosti.

Vuonna 1900 Alexander Popov muodosti Suomessa yhden maailman varhaisimmista radioyhteyksistä

Venäläinen Alexandr Popovesitteli toukokuussa 1895 Venäjän fysiikan ja kemian seurassa laitteen, jossa ukkosenjohdattimen ja maajohdon välille kytketty kohereeri aiheutti soittokellon kilahduksen aina salaman iskiessä lähistöllä. Myöhemmin Popov keksi käyttää tätä laitetta lennättimen vastaanottimena ja alkoi kehittää kipinälähetintä tietämättä Marconin samankaltaisista kokeista Britanniassa. Kansainvälinen tekniikan alan järjestö IEEE katsoo, että Aleksandr Popov osoitti ensimmäisenä radiotekniikan olemassaolon ja hyödyllisyyden, vaikkakin ensimmäinen radiopatentti on Guglielmo Marconin vuoden 1896 patentti”, kertoo Wikipedia.

1910-luvun kipinälähetin (kipinäinduktori). Suomalaisia museoituja kipinälähettimiä löytää Helsingin Tekniikan Museosta ja Hämeenlinnan Museo Militariasta.

Vuotta myöhemmin, vuonna 1896 Aleksandr Popov demonstroi rakentamaansa lähetintä Pietarin yliopiston fysiikan laitoksella, jolloin hän pystyi lähettämään sanoman 250 metrin päähän yliopiston rakennuksesta toiseen. Vastaanottimena toimi sama kohereeriin perustuva laite, jolla hän oli vuotta aikaisemmin tutkinut salamaniskuja. Samana vuonna Popov luki Marconin vastaavanlaisista kokeista ja innostus oman kipinälähettimen kehittämiseen kasvoi. Lähetysetäisyys piteni ja Popov teki yhteistyötä Venäjän laivaston kanssa, asentaen lähettimiä ja vastaanottimia koemielessä laivoihin.

Marraskuussa 1899 panssarilaiva General-Admiral Graf Apraksin ajoi karille Suursaaren lähistöllä, ja Venäjän Amiraliteetti palkkasi langattomalla lennättimellä kokeita tehneen Aleksandr Popovin, joka muodosti tammikuussa 1900 Suursaaren ja Kymin Kuutsalon välille yhden maailman varhaisimmista radioyhteyksistä pelastustöitä varten. Radioasemaa käytettiin ensimmäisen kerran 5.2.1900 jolloin Suursaaren luona ollut jäänmurtaja Jermak sai aseman välittämän viestin ryhtyä pelastamaan Lavansaaren lähellä jäälautalle jääneitä kalastajia. Kalastajat saatiin turvaan. Heidän lukumääränsä vaihtelee eri lähteissä 25:stä 50:een. Lue aiheesta lisää Ylen sivulta artikkelista: ”Maailman ensimmäinen siviilikäyttöön tarkoitettu langaton viesti pelasti suomalaiskalastajat jäälautalta 120 vuotta sitten”.

Popovin radioyhteyden muistolaatta on Autionkylänvuorella Kotkan Kuutsalossa. Kuutsalo on saari Kotkan kupeessa, itäisellä Suomenlahdella.

Vuonna 1901 Marconin radioyhteys ylittää Atlantin valtameren

Joulukuussa 1901 Marconi oli Kanadan itärannikolla, Nova Scotian Table Headissa, yrittämässä vieläkin pidempää yhteyttä. Tällä kerralla etäisyyttä lähettimen ja vastaanottimen välillä oli yli 3500 kilometriä. 12.12.1901 hän kuuli alkeellisesta vastaanottimestaan Lounais-Englannin Cornwalln Poldhusta lähetetyt kolme morsetusmerkkiä. Kanadan Table Headissa on nykyään Marconi National Historic Site ja Cornwallissa Marconi Centre.

Ymmärrys radioaalloista ja niiden mahdollisuuksista lisääntyi. Luonnon ystävä – yleistajuinen luonnontieteellinen aikakauslehti 1.2.1905 kertoi laajasti aiheesta ”langaton telegrafeeraus”. Siinä artikkelin kirjoittaja V.J. Laine käy läpi langattomien laitteiden historiaa, niiden toimintaa sekä kertoo Marconin kokeista Italian Bolognassa ja Englannissa.

Koska saadaan radioyhteys maasta Marsiin?

Kymmenen vuoden kuluessa ehkäpä ennemminkin, väittää Marconi, voidaan maasta lähettää suoranaisia tietoja Marsiin. Tämä voidaan saada aikaan langattomalla sähkölennättimellä. Jos Marsissa on ihmisiä, yllättää heidät pian maasta tulevat ilmoitukset.

Marconi vuonna 1906

Usko tekniikkaa oli vahva. ”Kymmenen vuoden kuluessa ehkäpä ennemminkin, väittää Marconi, voidaan maasta lähettää suoranaisia tietoja Marsiin. Tämä voidaan saada aikaan langattomalla sähkölennättimellä. Jos Marsissa on ihmisiä, yllättää heidät pian maasta tulevat ilmotukset, jotka toimitetaan perille samalla tavalla kuin minä äskettäin toimitin tietoja Marconin asemasta Cornvallissa siihen englantilaiseen panssarilaivaan jolla Walesin prinssipari matkusti Intiaan ja joka vastaanotti ilmotukseni Suetsin kanavaan”, kirjoittaa Turun Sanomat 6.4.1906.

1900-luvun alussa radiolaitteet oli venäläisten hallussa, mutta muutamat rohkeat uhmasi kieltoja

Venäjän viranomaiset eivät sallineet radioalan opetusta Suomen teknillisissä oppilaitoksissa ja kaikki viralliset radiolaitteetkin oli Venäjän armeijan hallussa. Venäläisten radioasemat sijaitsivat etenkin rannikkokaupungeissa, joissa oli myös valmius vastaanottaa kauppalaivojen hätäviestejä ja tietoja jäätilanteestä. Radiolaitteiden käyttö oli kielletty Suomen kansalaisilta. Kieltoa uhmasi vain muutama harrastaja, jotka tekivät kokeiluja salassa. Suomalainen Eric Tigerstedt oli yksi heistä.

Teini-ikäinen Eric Tigerstedt teki itse rakentamallaan kipinälähettimellä kokeita jo keväällä vuonna 1905 Helsingissä Vuorimiehenkadulla. Tigerstedt pidätettiin ja häntä uhkasi vankila, koska hän oli ottanut yhteyttä lähettimellään venäläisiin panssarilaivoihin. Ericin isä, tunnettu geologi, kirjoitti Ericin kiperästä tilanteesta keksijä Alexandr Popoville joka lopulta pelasti Tigerstedtin vankilalta.

Eric Magnus Campbell Tigerstedt tuli myöhemmin tunnetuksi sähkö-, ääni- ja elokuvatekniikan aloihin suuntautuneista keksinnöistään. Eric Tigerstedt patentoi uransa aikana useita kymmeniä keksintöjä. Hän kehitteli esimerkiksi sähköiseksi silmäksi kutsumaansa mekaanista televisiota, optista menetelmää äänen tallennukseen, sähköistä puhelinvaihdetta, erilaisia mikrofoneja ja kaiuttimia.

Vuonna 1906 saatiin Saksasta radioyhteys Afrikkaan

Saksan Nauenissa kokeiltiin kipinälähetintä vuonna 1906. Sen avulla saatiin yhteys jopa Pietariin, 1300 kilometrin etäisyydelle. Vuonna 1911 yhteys saatiin jopa Kaminan radioasemalle, Saksan siirtokuntaan Afrikan Togossa.

"Ensimmäiset lennätintiedot kertoivat Titanicin ensin pyrkineen kohti Halifxia, sitten yrittäneen edes Cape Racen seuduille. Se ei päässyt sinne. Se ennätti upota, ennenkuin langattomalla sähkölennättimellä apuun kutsutut laivat saapuivat onnettomuuspaikalle", kertoo Suomi-lehti, lähde Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
”Ensimmäiset lennätintiedot kertoivat Titanicin ensin pyrkineen kohti Halifxia, sitten yrittäneen edes Cape Racen seuduille. Se ei päässyt sinne. Se ennätti upota, ennenkuin langattomalla sähkölennättimellä apuun kutsutut laivat saapuivat onnettomuuspaikalle”, kertoo Suomi-lehti, lähde Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Langaton lennätin pelasti satoja ihmishenkiä Titanicin haaksirikossa

Langaton lennätinlaite, sähkölennätin, ponkaisi kaikkien huulille Titanicin haaksirikon myötä.

Suomi-lehti 19.4.1912 kertoo onnettomuudesta ja tietysti lennätinlaitteiden merkityksestä.

Ensimmäiset lennätintiedot kertoivat Titanicin ensin pyrkineen kohti Halifxia, sitten yrittäneen edes Cape Racen seuduille. Se ei päässyt sinne. Se ennätti upota, ennenkuin langattomalla sähkölennättimellä apuun kutsutut laivat saapuivat onnettomuuspaikalle”, kertoo Suomi-lehti”.

”Langattoman” hyödyt innostavat vuonna 1913 kotimaisia laivavarustamoja hankkimaan sähkötyslaitteita.

”Bore-yhtiön laiwoihin hankitaan laitteet langatonta sähkötystä warten”, kirjoittaa Sosialisti, 11.11.1913. ”Täkäläisen Bore-yhtiön johtokunta päätti eilen pitämässään kokouksessa hankkia laiwoihinsa laitteet langatonta sähkötystä warten. Sotilaswiranomaiset, joitten hallussa on täkäläinen langaton sähkölennätinasema, owat selittäneet, että asemalla otetaan wastaan ja lähetetään sanomia sattuneista merionnettomuuksista, mutta epätietoista on, tullaanko myöhästymistä yms. koskewia tietoja wastaanottamaan. Asiassa tullaan neuwottelemaan Suomen langattoman lennätinlaitoksen päällikön kanssa. Ylläkerrotun toimenpiteen kautta on Bore-yhtiö ottanut ensi askeleen, jota maan muut laiwayhtiöt warmaankin tulewat ennenpitkää seuraamaan.”

Vuonna 1914 Turun suunnalla kokeiltiin salaa radioyhteyksiä

Vuonna 1914 turkulaisen tehtailijan Kaarlo Lindellin poika Leo Lindell piti radioyhteyden koulukaverinsa Viljo Volmar Valtasen kanssa. Asemat sijaitsivat Turussa 400–500 metrin päässä toisistaan.

Vuonna 1916 Leo Lindell piti kipinäradioyhteyden Turusta 18 kilometrin päähän Naantaliin.

Radio OH-lehti 9-10/1936 kirjoittaa Leo Lindellistä ja näistä ajoista: ”Täydellinen omatekoinen radioasema oli hänellä kotonaan Turussa maailmansodan aikana ja suoritti tämä rohkea nuorukainen sillä kokeiluitaan välittämättä venäläisistä sota-aluksista ja paikallisesta radioasemasta, jotka kyllä olivat selvillä luvattoman radioaseman olemassaolosta”.

Vuonna 1914 Saksan Nauenissa saatiin yhteys silloiseen siirtomaahan Saksan Lounais-Afrikkaan, joka on nykyään Namibiaa. Windhoek on 8350 kilometrin päässä Nauenista.

Vuonna 1915 pyydettiin ilmiantamaan salaiset radiolähettimet

Vuonna 1915 Suomen kenraalikuvernööri Seyn rohkaisi suomalaisia ilmiantamaan salaiset, kätkössä olevat radiolähettimet ja niiden käyttäjät. Kaiku-lehti 11.5.1915 uutisoi ”Katsoen siihen waaraan, joka woi johtua siitä, että pahanilkiset ihmiset owat yhteydessä wihollisen kanssa langattoman sähkölennättimen awulla, on jokaisen welwollisuutena joka tapaa tällaisen salaisen lennätinaseman, ilmoittaa heti sotilas, merisotilas- tai siwiliwiranomaisille siitä missä kysymyksessäolewa asema sijaitsee, sekä awustaa asemalla työskentelewien henkilöitten pidättämistä. Kehoittaen jokaista mitä tarmokkaimmin awustamaan wiranomaisia tässä tärkeässä tehtäwässä, joka awustus on sitäkin tärkeämpi, kun langattoman sähkölennättimen asemapaikat owat aina tarkoin kätketyt, ilmoitan samalla, että niille henkilöille, jotka paljastawat sellaisen aseman, sotilashallitus tulee maksamaan 500 ruplan suuruisen palkkion.

Aiheuttaako langaton sähkölennätin vahinkoa aivoille?

Kodin kuvasto-lehti 17.10.1915 esittää kysymyksen: ”Onko langaton sähkölennätin vaarallinen? Muuan etevä ranskalainen insinööri on äskettäin julkaissut sellaisen hämmästyttävän väitteen, että langaton sähkölennätin tulee kuolettamaan enemmän ihmisiä vuodessa kuin sota. Hänen selityksensä mukaan se on aiheuttanut useita viime aikojen onnettomuuksista. Langattomalla lennättimellä on sielullisia vaikutuksia, joita vielä ei ole tarpeeksi tutkittu. Ihmisaivojen epäröiminen tai kieltäytyminen toiminnasta tärkeällä hetkellä on tavallisimpana syynä suuriin onnettomuuksiin ja siitä on ollut seurauksena, että laivojen yhteentörmäysten lukumäärä on viime vuosina lisääntynyt hämmästyttävässä määrässä. Merkillistä on, että suuri prosenttimäärä näistä onnettomuuksista on sattunut juuri niillä paikoilla, missä langattomien sähkötiet yhtyvät. Sähkösäteitten keskittymisellä näillä paikoin näyttää olevan joku salaperäinen, häiritsevä vaikutus aivoihin.

Vuonna 1917 tamperelainen Arvi Hauvonen kiinnostuu radiosta

Nuori Voima-lehdessä 3/1917 annettiin ohjeet pienen langattoman sähkölennättimen rakentamiseksi.
Nuori Voima-lehdessä 3/1917 annettiin ohjeet pienen langattoman sähkölennättimen rakentamiseksi. Lähde Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Klikkaa kuvaa lukeaksesi ohjeet.

Arvi Hauvonen, kauppiaan poika Eurajoelta, kiinnostui kipinälennättimestä ollessaan Rauman lyseossa. Koulunsa päätettyään Hauvonen muutti Tampereelle ja pääsi Lokomon sähköosastolle harjoittelijaksi. Myöhemmin hän sai insinöörikoulutuksen Tampereen Teknillisessä opistossa. Opistosssa oli viranomaisilta salaa rakennettu radioasema, jolla suoritettiin lähetyskokeita ja kuunneltiin ”eetterissä liikkuvia aaltoja”.

”Eetterissä” liikkui tuolloin laivojen ja maa-asemien sähkötystä (morsetus). Myös musiikin ja puheen lähettämistä oli jo hieman kokeiltu.

Mitä on radioeetteri?

Valoeetteri oli useiden fyysikoiden 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kannattama oletus kaikkeuden täyttäväksi sähkömagneettisen säteilyn väliaineeksi. Nimityksen antoi James Clerk Maxwell, joka aikalaistensa tavoin ajatteli, että valon eteneminen vaatii väliaineen. Niinpä radioaalloillakin piti olla joku aaltoja auttava, ehkä jopa kannatteleva väliaine, radioeetteri.  

Jääkärien matka Saksan salaisilta radiokursseilta Suomeen

Jääkäri Arthur Stenholm (myöh. Saarmaa) suoritti radio- ja sähkötyskurssin Libaussa (nykyisin Liepaja, Latvia). Syyskuussa 1917 hänet komennettiin jatko-opiskelemaan Telefunkenin radiotehtaalle Berliiniin. Sieltä matka vie Tukholmaan, jossa hän sai käsiinsä saksalaisten sinne toimittaman ”salaisen radiovastaanottajan”.

11. lokakuuta 1917 Stenholm lähti Uumajasta moottoriveneellä kohti Vaasan Vaskiluotoa, jonne saavuttuaan, hän pystytti radiovastaanottoaseman asessori Grönroosin huvilan biljardihuoneen komeroon. Asema oli niin hyvin piilotettu, ettei huvilassa vieraillut Mannerheimin seuruekaan sitä onnistunut joulukuussa 1917 löytämään.

Radiolla oli tarkoitus kuunnella Libaun radioaseman lähettämiä salakirjoitettuja sanomia, jotka koskivat aselaivojen saapumista, jääkärien komennuksia Suomeen yms seikkoja. Sanomat välitettiin sähköttämällä 3600 metrin aallonpituudella. Ensimmäinen sanomat koskivat aselaivoja, mutta jo marraskuun lopulla saatiin sanoma, ettei Saksalla ole mitään sitä vastaan, että Suomi julistautuu itsenäiseksi.

Sen avulla olivat Vaasan hallitus ja päämaja yhteydessä saksalaisten viranomaisten kanssa, lähetettiin sotatietoja ulkomaille, uhkavaatimuksia venäläisille, oltiin yhteydessä aseita ja jääkäreitä tuovien laivojen kanssa asema toimi niinollen vapaussotamme tärkeimpänä hermona”, kertoo Uusi Suomi, 1.1.1933, nro 1, s. 20

Saksalainen Telefunkenin valmistama ”primääri-sekundääri-vastaanottaja Telefunken E170c” vuodelta 1917. Kuvan lähde Deutsches Technikmuseum.

Lokakuussa 1917 saksalainen sukellusvene UC-57 saapui Pernajan kupeessa olevaan Hamnskäriin lastinaan kahdeksan jääkäriä, neljä tonnia räjähteitä ja muuta sotamateriaalia. Kuusi jääkäriä oli koulutettu räjähteiden käyttöön ja kaksi radistiksi.

Radistit olivat Leo Ekberg ja Yrjö Tehnunen. He toivat mukanaan saksalaisen radiovastaanottimen ja radiolähettimen Suomeen.

Viestimies-lehdessä 1/2020 muistellaan: ”Jääkäri Ekberg kuljetti mukanaan tuomansa vastaanottimen punaisten hallussa olleeseen Helsinkiin, mutta lähetintä ei paljastumisvaaran vuoksi uskallettu sinne viedä. Se varastoitiin tiettävästi Loviisan lähelle Sarvilahden kartanoon.

Helsingissä Ekbergin vastaanottimen asemapaikaksi valittiin Kulosaaressa Vanhan Kelkkamäentien varrella ollut Ainola-niminen huvila. Huvilan omisti intomielinen itsenäisyysliikkeen aktivisti maisteri Elmo Edward Kaila, joka ylläpiti Helsingin seudulla salaista aktivistiverkostoa ja toimi jääkärivärvärinä Yrjönkadulla olleessa peiteyrityksessä Uudessa Metsätoimistossa.

Ekbergin tuoma vastaanotin sijoitettiin Kailan huvilan yläkertaan ja saatiin kuunteluvalmiiksi joulukuun puolivälissä. Vastaanottimen antennina käytettiin talon puhelinjohtoa, joka tuotiin huoneeseen tapetin alle kätkettynä. Myös tarpeellinen kondensaattori kätkettiin tapetin alle. Maajohto sai kuitenkin olla selvästi näkyvillä. Monimutkaisen näköistä vastaanotinta ei muuten mitenkään erityisesti piilotettu tai salattu. Talossa käyneille punaisille ja muille viestivälineitä tuntemattomille urkkijoille vakuutettiin, että asemalla tehtiin vain tieteellistä työtä, tutkittiin maan magnetismia. Talon emäntä avusti jääkäriä tarvittaessa kuljettamalla vastaanottimen akkuja varattavaksi salaa ostoskassissaan. Ekbergin asema kutsumerkiltään MAZA toimi tehokkaasti aina siihen saakka, kun saksalaiset joukot valtasivat Helsingin huhtikuun puolivälissä 1918.

Sisällissodan aikana Ekberg vastaanotti Saksan Nauenista lähetettyjä sanomia, jotka hän toimitti Helsinkiin aktivistijohtajalle Eino Suolahdelle.

Eino Suolahti oli 1915 alkaen jäsenenä jääkäriliikkeen taustavoimana toimineessa Aktiivisessa Komiteassa ja oli aktivistien 1917 perustaman Uusi Päivä -lehden johtokunnan puheenjohtajana. Hän organisoi suojeluskuntien aseistamista ja sisällissodan alettu järjesti senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvudin ja senaattori Jalmar Castrénin paon punaisesta Helsingistä jäänmurtaja Tarmolla.

Kuuntele Artur Reinhold Saarmaan haastattelu Yle Areenasta
Lue E.Kailan vuonna 1933 ilmestynyt ”Kaksi salaperäistä radioasemaa artikkeli”

Jääkärien viestikoulutusta hyödynnettiin heti sisällissodan jälkeen

Saksasta Suomeen palanneiden jääkärien viestikoulutusta hyödynnettiin. Suomen Puolustusvoimissa aloitettiin säännöllinen radiokoulutus välittömästi sisällissodan päätyttyä. Helsinkiin perustettiin Sotalaitoksen Radiolennätinosasto, jonka komentajaksi määrättiin Vaasassa sisällissodan aikana radioasemaa ylläpitänyt Arthur Stenholm (myöh. Saarmaa).

Joukko-osaston työpaja ja laboratorio saivat tilat Helsingin Katajanokalta, osoitteesta Puolipäiväntie 4. Joukko-osaston koulutusyksiköt sijoitettiin Santahaminaan, jossa oli myös radioasema. ”Santahaminan radioasema välitti valtionhallinnon, ulkomaiden lähetystöjen sekä yksityisten yritysten radiosanomat. Lennätinlaitos laskutti asiakkaita ja sai siten toimintaansa tulot. Radiojoukkojen hoitamat rannikkoradioasemat huolehtivat merenkulun radioliikenteestä ja radiojoukot kouluttivat kauppalaivastolle kymmeniä radiosähköttäjiä. Radiojoukkojen laboratoriossa ja työpajalla kehitettiin ja valmistettiin ensimmäiset kotimaiset kenttäradiot. Työpajan johdossa toimivat muun muassa Elias Hellberg ja Leo Lindell. Radiojoukot osallistuivat myös radioamatööritoiminnan ja yleisradiotoiminnan käynnistämiseen maassamme”, toteaa Viestimieslehti 4/2017.

Vuonna 1919 tämä joukko-osasto sai nimekseen Kipinälennätinlaitos, vuonna 1920 nimeksi tuli Radiojoukot ja vuodesta 1924 lähtien joukon nimenä oli Radiopataljoona. Yhtenä ensimmäisistä Radiojoukkojen asevelvollisista oli tamperelainen Arvi Hauvonen, josta kuullaan myöhemmin lisää.

Carl Gustaf von Schantz rakentaa lennätinaseman Teknilliselle koulukoululle toukokuussa 1918

Sähkölaitteista kiinnostunut insinööri Carl Gustaf von Schantz suunnitteli ja rakensi langattoman lennätinaseman Teknilliselle korkeakoululle toukokuun alussa vuonna 1918. Hänet nimitettiin samoihin aikoihin Valkoisen Kaartin radio-osaston johtajaksi. Vuonna 1922 hän kaavaili kiinteää radioyhteyttä Turun ja Tukholman välille. Vuonna 1926 Schantz perusti Suomen Langaton Lennätin ja Puhelin -yhtiön yhdessä Eric Lindenin (Fenno Radion perustajia) ja Alfred W. Nymanin kanssa. Artikkeli Schantzin keksinnöistä on luettavissa Kansalliskirjaston sivuilta.

Leo Lindell taistelee Viron vapaussodassa ja ryhtyy sen jälkeen tutkimaan elektroniputken mahdollisuuksia

Leo Lindell laitteineen, kuva Radio OH-lehti, 9-10/1936, Kansalliskirjasto digitaaliset kokoelmat.
Leo Lindell laitteineen, kuva Radio OH-lehti, 9-10/1936, Kansalliskirjasto digitaaliset kokoelmat.

Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai noin neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa Neuvostoliiton bolševismia vastaan. Taistelijoiden joukossa olivat myös Leo Lindell ja Viljo Volmar Valtanen. Viljo Valtanen kaatui Viron taisteluissa 23.3.1919 ja hänen haudattiin Piikkiön hautausmaalle 11.4.1919. Hautajaisissa ”vääpeli Leo Lindell puhui parhaalle lapsuuden toverilleen tehden kunniaa kaatuneelle”, kertoo Uusi Aura-lehti 15.4.1919.

Viron vapaustaistelusta palannut Leo Lindell ryhtyi jatkamaan kokeiluitaan maailmansodan aikana kehitetyn radiotekniikan uuden välineen elektroniputken merkeissä. ”Elektroniputki eli lamppu on avannut mahdollisuuden vahvistaa saapuneiden aaltojen voimakkuutta moninkertaiseksi”, kertoo sen ajan Teknillinen aikakausilehti.

Tiedämme nyt sen, että elektroniputki yhdistettynä LC-värähtelypiiriin mahdollistaa lähetystaajuuden tarkan asettamisen ja myös puheen lähettämisen. Kipinäinduktoriin perustuva lähetin lähettää laajakaistaisesti lähes kaikilla taajuuksilla, minkä takia sitä kutsutaan myös häiriölähettimeksi. Muun muassa Titanicin radisti lähetti hätäsanomat kipinälähettimellä ja osa tärkeästä sanomasta hautautui muiden laivojen morsetuskipinäsignaalien sekaan.

Aamulehti 21.1.1919 kertoo: ”Marconi on kertonut, että langaton puhelin on nyt kehitetty niin pitkälle, että sitä voidaan käytännössä edullisesti käyttää. 1,000 englanninpeninkulman välimatkalla voidaan puhua erinomaisesti. Hän lisäsi, että muutamien vuosien kuluttua toivottavasti voidaan puhua Lontoosta New Yorkiin.

Vuonna 1919 säädetty radiolaki mahdollisti yksityiset luvanvaraiset radiolähettimet

Säädetään radiolaki. Valtiolla oli 23.12.1919 annetun lain mukaan yksinoikeus radiolaitteiden käyttöön, joskin erityisestä anomuksesta yksityinenkin voi rakentaa maalle, alukseen tai lentovälineeseen sellaisen laitteen.

Nuorten kokeilijain ja keksijäin kirja ilmestyi vuonna 1919

Nuorten kokeilijain ja keksijäin kirja” oli harrastekirjallisuuden suurmenestys. Kirjan ensimmäinen painos ilmestyi jo vuonna 1919. Viimeinen eli kolmastoista painos
ilmestyi vuonna 1958 Oke Jokisen ja Vilho
Setälän
uusimana.

Kirja on kokoelma ohjeita, joiden avulla voidaan rakentaa kymmeniä koneita ja laiteita aina pienistä hyrristä ja leijoista vedyllä täytettyyn silkkipaperipalloon, ja niinkin monimutkaisiin laitteisiin kuin langattomaan sähkölennättimeen, vastaanottimeen, kameraan ja elokuvakoneeseen.

Kirjan pääpaino on yksityiskohtaisissa ohjeissa ja työpiirroksissa, mutta ohjeet on kirjoitettu osaksi tarinaa, jossa koulupoikaystävykset Matti ja Eero sekä Eeron isoveli Aarni rakentavat kirjassa esiteltyjä
laitteita. Rakenteluun osallistuvat myös Eeron ja Aarnin veli Sakari sekä naapurinpoika Olavi. Eeron ja Aarnin serkku Aatto on Teknillisen korkeakoulun ylioppilas, joka antaa pojille ohjeita ja kannustaa heitä. Kirjan oletettu lukija on kirjan päähenkilöiden kaltainen koulupoika, jolla ei vielä ole varsinaisia teknillisiä opintoja.
”, kirjoittaa Tiina Männistö-Funk artikkelissaan ”Kipinäinduktorine ja influenssikoneiden tenhosointu – Nuorten kokeilijain ja keksijäin kirja teknologiasuhteen rakentajana”.

Myydään pieniä induktiokoneita sähkötystä varten á 30:—, langattoman lennättimen vastaanottajia (kohereeri-systeemi) á 275:—, Morse-lennätinkoneita á 95: — Morse-lennätinavaimia á 18:—

Ilmoitus Nuori Voima-lehdessä 15.9.1920

Vuonna 1920 Nuori Voima-lehdessä mietittiin kipinäharrastajien yhdistymistä

15.6.1920 Nuori Voima-lehden sivuilla hahmoteltiin kipinäharrastajien yhdistymistä: ”Nuoren Voiman lukijoitten keskuudessa on varmaan paljon kipinälennätinamatöörejä, eikä ihmekkään, aikaahan se ala olla nykyään kaikkein huvittavin ja monipuolisin koko sähköopissa. Itse voi vallan helposti rakentaa koneita, joilla kuulee kaikkia Euroopan suurasemia, vieläpä puhettakin kaukaisista maista.”

Moni lupaava teknikon alku varmaan palaa halusta saada itselleen tällaisen pikkuaseman. Tätä valmistaessaan hän perehtyy sähköopin uusimpiin ihmeisiin, saaden aivan kuin hallita koko maailmaa näkymättömän eetteriverkon avulla, samalla mahdollisesti vielä rikastuttaen tiedettä jollain pikku keksinnöllä tai parannuksella.

Valtiolta pitäisi vain ensin hankkia lupa tällaiseen kokeiluun. Lupia tulisi antaa vain sellaisille, jotka sitä todella harrastavat.

Siis olisi tehtävä tuumasta tosi yhteisvoimin ja ensi tilassa. Onhan parempi, että tätä harrastetaan julkisesti kuin että nyt moni on pakotettu sitä salassa tekemään. Kirjallisuuden puute meillä on pahin, mutta sen kyllä aluksi korvaisi yksityiset ohjeet ja kirjotukset, joita kyllä moni meikäläinen kykenee antamaan; sitä paitsi kykenee usea tutkimaan ulkolaisia teoksia, joita kyllä saa hyvin hankituksi erittäinkin Amerikasta.

Jotta Valtioneuvostolle menevä anomus olisi paremmin pätevä, olisi minusta paikallaan ryhtyä ensin jonkunlaiseen nimenkeruuseen. Kukin asiaa harrastava voisi lähettää nimensä ja ammattinsa ja osotteensa esim. Nuoren Voiman toimitukselle. Lisäksi huomautettakoon, ettei tämä kokeilu suinkaan ole vain pikkupoikien leikkiä, se on päinvastoin tavattoman kehittävää ja hauskaa ajanvietettä vanhemmillekin teknikoille, joille se oikeastaan laajemmassa muodossaan kuuluukin.

Kidekone Lahden radio- ja tv-museo Mastolassa
Kidekone Lahden radio- ja tv-museo Mastolassa. Vasemmalla kuulokkeet ja oikealla itse vastaanotin. Vastaanottimessa ylhäällä kuulokeliitäntä, kuuluvuuden hienosäätö nappula ja kideputki. Alhaalla antenni- ja maadoituslangan liitännät. Miten kidekone toimi? Kideputken vasemmassa reunassa on kide ja oikeassa sauva. Sauva yhdistetään kiteeseen ja asema alkaa kuulua.

Kidekoneet tuli suomalaisiin kauppoihin

Vuonna 1920 ensimmäiset radiovastaanottimet saapuivat Suomessa joihinkin harvoihin kauppoihin. Nämä kidevastaanottimet (kidekone) toimivat radioaallon tunnistavan kvartsi- tai lyijykiteen avulla. Kidekone ei tarvinnut ulkoista virtalähdettä vaan otti tarvitsemansa energian radioaalloista. 

Yksinkertaisessa kidekoneessa on vain jonkinlainen antenni, kide ja kuulokkeet, ei asemanvalitsinta eikä äänenvoimakkuuden säätöäkään.

1920-luvun kidekoneen esittely brittiläisessä Daventryn museossa. Tämä kidekone on kytketty kaiuttimeen jotta yleisö kuulisi paremmin.

Nuoren Voiman Liitto alkoi muotoutumaan

Nuoren Voiman Liitto oli ”kaikkien harrastelijain liitto yli suuren Suomenmaan”. Nuoren Voiman Liitto perustettiin virallisesti 9.1.1921, mutta jo vuonna 1920 sen jäseniksi kirjattiin yli sata henkilöä. Nuoren Voiman Liittoon oli mahdollista hakea lähettämällä liittoon harrastusnäyte. Turkulainen Leo Lindell liittyy NVL:ään ja sai jäsennumerokseen 53. Ilmoitus Nuori voima -lehdessä 01.08.1920: ”Leo Lindell, (L. L.), 22-vuotias. Os. Turku, Itäinen Rantakatu 46, harrastusnäytteenä: Omatekoisen suuren langattoman lennättimen täydelliset selitykset, piirustukset ja valokuvia laitteista. Kirjoitellut silloin tällöin Nuoreen Voimaan nimimerkillä L. L.

Marconin radioasemaa ja laulajatar Nellie Melbaa kuullaan ympäri Eurooppaa vuonna 1920

Dame Nellie Melba esittää ”Home Sweet Home” -laulun.

Daily Mail on järjestänyt itseään varten langattoman sähköaseman. Lehti on sitä mieltä, että se aika ei ole kaukana, jolloin langaton sähkölaite syrjäyttää puhelimen ja telegrafin. Lehti ilmoittaa myöskin syyksi langattoman aseman perustamiseen, että kohta on hyviä toiveita puhelinyhteydestä Amerikan ja Englannin välillä”, uutisoi Maan Ääni, 20.05.1920

Laulajatar Melba antoi Chelmsfordissa, 30 kilometriä Lontoosta konsertin, jota kuultiin ranskalaisilla vastaanottokoneilla yhtä selwästi kuin jos gramofoni olisi ollut samassa huoneessa. Melban ääni kuultiin myös Roomassa, Tukholmassa, Berlinissä ja Warsovassa, koska kantawuus langattomalta sähköasemalta oli ollut noin tuhannen peninkulmaa. Konsertin kuuluminen Englannista Ranskaan on vain yksi niistä onnistuneista yrityksistä, joita viimeisenä kymmenenä vuotena on langattomalla puhelimella tehty”, kertoo Forssan Lehti, 09.07.1920.

Lyhyessä radiokonsertissa Nellie Melba esitti kolme laulua: englantilaisen, italialaisen ja ranskalaisen. Englantilaisena lauluna kuultiin ”Home, Sweet Home”.

Amerikkalainen KDKA aloitti säännölliset lähetykset 2.11.1920

Maailman ensimmäinen yleisradioasema KDKA aloitti säännölliset lähetykset 2.11.1920 Pittsburghissa Yhdysvalloissa.

Maailman ensimmäinen yleisradioasema, Westinghouse-yhtiön KDKA aloitti säännölliset lähetykset 2.11.1920 Pittsburghissa Yhdysvalloissa.

Kello 18 alkanut ensilähetys seurasi Yhdysvaltain vuoden 1920 presidenttivaaleja. Aseman lähetysteho oli 100 wattia, ja sen kuuluvusalue oli jotain kymmeniä kilometrejä.

Joissain tiedoissa ensimmäiseksi yleisradioasemaksi mainitaan LOR Radio Argentina, joka aloitti lähetyksensä jo 20.8.1920.

Sender Königswusterhausen lähetti Saksan ensimmäisen yleisradiolähetyksen

Joulukuussa 1920 saksalainen Sender Königswusterhausen lähetti Saksan ensimmäisen yleisradiolähetyksen. Se oli joulukonsertti, jossa aseman työntekijät soittivat mukanaan tuomiaan soittimia, lauloivat lauluja ja lausuivat runoja. Aseman lähetys kuului Pohjoismaissa saakka.

Asemalla oli työskennelty radioaaltojen parissa jo vuodesta 1906 alkaen. Ensimmäisessä maailmansodassa se toimi Saksan armeijan radioasemana.

1920-luvulla Sender Köningswunsterhausen lähetti sähkötyspalveluna säätiedotuksia kaikille Saksan lentoasemille ja erilaisia lehdistölähetyksiä (mm. valuutta- ja arvopaperikursseja sekä uutisia) sanomalehdille sekä tietotoimistoille.

Vuonna 1921 lähetettiin ensimmäinen puhuttu sääennuste

Amerikkalainen radioasema 9XM lähettää 3.1.1921 ensimmäisen suullisen sääennusteen Wisconsinin yliopistossa Madisonissa Yhdysvalloissa. Lähinnä maanviljelijöille ja Suurten järvien alueella kulkeville laivoille tarkoitettuja säätiedotteita oli lähetetty morsekoodilla vuodesta 1917. Niiden ymmärtäminen vaati tietysti morsekoodin osaamista. Puhetta ymmärsi kaikki.

Berliinissä esitetty "Madame Butterfly"-ooppera välitettiin Köningswusterhausenin radioaseman kautta maailmalle. Lähde Suursavolainen, 21.06.1921, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Berliinissä esitetty ”Madame Butterfly”-ooppera välitettiin Köningswusterhausenin radioaseman kautta maailmalle. Lähde Suursavolainen, 21.06.1921, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Ensimmäinen radioitu urheilutapahtuma lähetettiin keväällä 1921

Huhtikuussa 1921 Pittsburg Star-lehden toimittaja Florent Gibson lähettää maailman ensimmäisen urheilulähetyksen radiossa KDKAasemalla Yhdysvalloissa. Tapahtuma on nyrkkeilyottelu Johnny Rayn ja Johnny Dundeen välillä Motor Squarella Pittsburghissa.

Amerikkalaisinsinööri löytää lyhyet aallot kesällä 1921

Kesällä 1921 amerikkalaisen KDKA-radioaseman insinööri ja radioamatööri Frank Conrad kokeili radiolähetintä tavallista lyhyemmillä aalloilla. Lyhyet aallot kuuluivat kauemmas kuin silloin käytössä olleet radioaallot. Tämä ilmiö alkoi kiinnostaa Frank Conradia enemmänkin.

Nuoren Voiman Liiton Radioyhdistys perustetaan

12.1.1921 Nuoren Voiman Liiton teknikot jätti Valtioneuvostolle anomuksen, että NVL:n teknikot saisivat muodostaa amatööriradiopiirin ja oikeuden amatööriradio-asemien perustamiseen määrätyin rajotuksin. ”Helsingissä ovat Nuoren Voiman teknikot ahkerassa puuhassa, ja jos vain lupa saadaan, niin valmiina ollaan radiohommissa piankin. Puheenjohtajana on T. Viitanen. Turkuun on perustettu virkeä Nuoren Voiman teknikkokerho puheenjohtajana vänr. Leo Lindell. Ne miehet tietävät langattomasta jo yhtä ja toista ja keskittävät siihen toistaiseksi päähuomionsa. Viipurissa ollaan myöskin puuhassa, toivoisimme vain, että yhtymä siellä pian muodostuisi Nuoren Voiman Liiton kerhoksi.”, kerrotaan Nuori Voima-lehdessä 1.2.1921.

Leo Lindell oli perustamassa Nuoren Voiman Liittoon erityistä Radioyhdistystä. Kokouksessaan 15.9.1921 Radioyhdistyksen puheenjohtajaksi valittiinkin Leo Lindell. Muita jäseniä yhdistyksen johdossa olivat Martti Selin, R. Lind, Erkki Heino ja Ilmari Jäämaa. Radiojoukkojen komentaja Arthur Stenholm tuki tätä toimintaa voimakkaasti ja radiojoukoille määrättiinkin radiotoiminnan valvontaoikeus.

Näinä aikoina radioalan harrastajien keskuudessa heräsi ajatus myös laajalle yleisölle lähetettävästä radio-ohjelmasta. Tämä johti siihen että Nuoren Voiman Liiton radioyhdistys jakaantui vuonna 1923 radioamatööreihin (jotka halusivat pitää radioyhteyksiä keskenään ja maailmalle) sekä radioyhdistyksiin (jotka halusivat järjestää yleisradiolähetyksiä kansalaisten kuultavaksi).

Lokakuussa 1923 perustettu Suomen radioyhdistys ry ryhtyi ajamaan yleisradiokuuntelijoiden etuja. Radioamatöörit perustivat vuonna 1926 Suomen Radioamatööriliitto ry:n.

Nuoren Voiman Liiton radioyhdistyksen jäseneksi pääsi poliittisesti luotettava mies

Valtioneuvosto myönsi 24.8.1921 Nuoren Voiman Liiton Radioyhdistyksen jäsenille oikeuden erinäisillä ehdoilla käyttää lähetys- ja vastaanottolaitteita ja tämän luvan turvissa useimmat maamme radioamatöörit suorittivat kokeilujaan. Radioamatöörilupa anottiin Nuoren Voiman Liitolta. Anomuksesta piti selvitä oma nimi, arvo tai ammatti, osoite, työpaikan osoite, vanhempien nimet ja ammatit, luettelo hallussa olevista radiolaitteista, radiolaitteiden kaavapiirustuksia, papintodistus, todistus että on suojelukunnan jäsen, suojeluskunnan, poliisin tai keskuspoliisin takaus poliittisesta luotettavuudesta ja kaksi valokuvaa. Ohjeet radiolupa-anomuksen laatimiseen on julkaisu Nuori Voima-lehdessä 1.12.1921.

”Meidän maassamme, joka on niin lähellä Venäjän kumouspesää, täytyy toistaiseksi olla tavattoman varovaisia kaikessa. Bolsheviki-urkkijat varmaankin koettaisivat muuten käyttää tätäkin lupaa hyväkseen”

Riihimäen Sanomat 30.8.1921

Ruotsin ensimmäinen ympärivuorokautinen radio aloitti 12.7.1921

Bodenin radio oli merenkulkijoille tarkoitettu rannikkoradioasema. Asema sai keväällä 1921 puhelähetykset mahdollistavaa tekniikkaa ja ajan ilmiöitä seuranneet radistit tiesivät mitä sellaisella voisi tehdä, olihan rannikkoradioasemalla kuunneltu paljon radiolähetyksiä.

Bodenin radion ensimmäinen julkinen lähetys oli Luulajan kaupungin 300-vuotisjuhlien aikaan juuri tuolloin 12.7. 1921. Lähetystä saattoi kuunnella juhla-alueella ja se osoittautui suosituksi ohjelmanumeroksi. Radio-ohjelmassa oli gramofonimusiikkia, puheita ja viihdyttäviä tarinoita. Juhlassa vieraili myös Ruotsin kuningas Kustaa V joka ei ollut koskaan aiemmin kuullut radiota. Hänelle oli omistettu osuus päivän lähetyksestä.

Juhlalähetys kuului heinäkuun 1921 loppuun saakka aallonpituudella 2450 metriä. Bodenin radio kuului hyvin Suomen länsirannikolla, aina Perämeren perukoille saakka.

Ranskalainen Radio Tour Eiffel aloitti yleisradiolähetyksensä 22.12.1921

Ranskalainen Radio Tour Eiffel aloitti yleisradiolähetyksensä vuoden 1921 lopulla. Radio Tour Eiffel sijaitsi Eiffelin tornin huipulla sijaitsevassa pienessä huoneistossa. Lähetysantennina käytettiin Eiffelin tornia. Aseman suuren avajaiset pidettiin vasta 6.2.1922 ja ne houkuttelivat aikansa tähtitaiteilijoita: Yvonne Printemps ja Sacha Guitry.

Leo Lindell järjesti Suomen ensimmäisen yleisen radiokonsertin Turussa tammikuussa 1921

Forssan lehti 12.01.1922 uutisoi Nuoren Voiman Liito talvipäivistä Turussa 1922.
Forssan lehti 12.01.1922 uutisoi Nuoren Voiman Liito talvipäivistä Turussa 1922.


Turkulainen Leo Lindell järjesti Suomen ensimmäisen yleisen radiokonsertin Nuoren Voiman Liiton (NVL) vuosi­kokouksessa 6.-8.1.1922 järjestetyillä radioharrastajien messuilla. Messut pidettiin Turussa, Turun Suomalaisella Lyseolla (Maariankatu 9) jossa toimii nykyisin ruotsinkielinen alakoulu Cygnaeus skola.

Turun radioseuran historiikki kertoo: ”Tämä ensimmäinen radiokonsertti toimeenpantiin Lindellin laitteilla Turun Suomalaisessa Lyseossa pidetyssä iltajuhlassa. Lähetyslaitteet olivat kadun toisella puolella olevassa Kauppaopistossa. Vuotta myöhemmin, 6.-7.1.1923 Lindell järjesti yleisen radiokonsertin NVL:n talvipäivillä Helsingissä, jota tilaisuutta on monissa kirjoituksissa toisiaan kopioiden mainittu Suomen ensimmäiseksi yleisradiolähetykseksi.”

Forssan Lehti 12.1.1922 kertoo NVL:n messuista: ”Hän (Leo Lindell) on myöskin valmistanut vastaanottajan, jolla on kuultu sanomia aina Amerikasta asti, muutoin ainoa laatuaan Suomessa. Merkillisen yksinkertainen oli niinikään hänen valmistamansa langaton puhelin, jolla hän hiljaisina yön hetkinä oli kuullut englantilaisten ja saksalaisten keskeisiä puheluja, vieläpä gramofooninsoittoa Nauenista. Sen vaikutussäde on 600 km, ja oli hän viimeksi uudenvuodenyönä keskustellut sen avulla Hangossa asuvan luutnantti Lindin kanssa, jolla on toinen samanlainen kone”.

Uusi Aura-lehti 23.5.1922 kirjoittaa tapahtuman ohjelmistosta: ”Paitsi muita ohjelmanumeroita on ohjelmasta ainutlaatuista soittoa, nim. teknikkojen radiokonsertti, jonka langattomalla puhelimella välittivät N.V.L:t Leo Lindell ja Urho Ylinen”.

Suomen ensimmäistä radiokonserttia muisteltiin Radioamatööri-lehdessä 8/2000. Raino Jäykkä haastatteli vuonna 1975 turkulaista radioamatööriveteraania Heikki Reinhold Harjusta, ent. Hellgren (1898-1977). Raino Jäykkä kirjoitti vuonna 1978 Radioamatööri-lehteen 7/1978 Heikki Harjuksen muistosanat, jossa hän palasi Harjuksen haastattelussa kertomiin asioihin. ”Kerhon toiminnan kohokohta oli tammikuun 8. päivänä 1922 pidetyt NVL:n talvipäivät, jolloin yleisölle esiteltiin radiotoimintaa. Lindell ja Harjus olivat päähenkilöinä toimeenpanemassa lähetysnäytöstä, josta tuli tavallaan seuraavana vuonna Helsingissä pidettyjen radiolähetysten kenraaliharjoitus. Lyseota vastapäätä olevassa Kauppaopiston eräässä luokassa oli Harjus mukanaan Lindellin rakentama ns. kolmenpisteen Hartley-lähetin. Lähetys moduloitiin siten, että lähettimen kelan lähelle sopivalle etäisyydelle asetettiin linkki, johon oli kytketty puhelimen mikrofoni. Sitten vaan grammari käyntiin ja ”Alte Kameraden” soi lyseon voimistelusalissa olleesta vastaanottimesta.”

Mutta on myös täysin mahdollista, että ensimmäinen julkinen radiokonsertti olisi ollutkin jo vuonna 1921. 

Ragnvald Lautkari (radioamatööri Hangosta, aiemmin Lind) muistelee Radioamatööri-lehdessä 4/1961: “Vuonna 1921 rakensin ensimmäisen putkilähettimeni, ja kesällä 1921 annoin sillä gramofonikonsertin Utin upseerikerholle. Tämä lähetin oli Heising-moduloitu, siinä oli 2 putkea, RS-5, ja tehoa noin 10 wattia. Tämä lienee ensimmäinen  julkinen radiokonsertti Suomessa”.

Radio-lehdessä on taas maininta, että Turun Suomalaisen lyseon radioharrastelijat olisivat kokeillut radiokonserttia syksyllä 1921, muutamaa kuukautta ennen vuoden 1922 NVL:n talvipäiviä.

Radiopataljoonan asema Helsingin Katajanokalla teki radiokokeiluja. Aseman johtajana toiminut Stenholm oli kiinnostunut yleisradiotoiminnasta ja aseman laboratoriotiloihin rakennettiin ääniradiokokeiluja varten heikkotehoinen lähetin. Sen lähetystehoa korotettiin, jotta se kuului koko pääkaupunkiseudulla.

Radioaallot, radiolähettimet ja vastaanottimet, millaisia ne olivat 1920-luvulla?

Viereinen valokuva on Saksan Baijerin ensimmäisestä radiolähettimestä ja -asemasta syyskuulta 1922. Lähetin näyttää nykysilmin vanhan tieteiselokuvan kummalta sähkölaitteelta. Kuvassa varsinaiset radioputket pöydän vasemmalla laidalla ja nupeilla säädettävät kelat keskellä ja oikealla.

Tuon ajan radioasemat lähettivät pitkä- ja keskiaaltotaajuuksilla. Asemat kuuluivat päiväsaikaan muutamia kymmeniä kilometrejä, mutta yöllä lähetys saattoi kantaa toiselle puolelle Suomea tai naapurimaahan saakka.

Kuuluvuus oli sitä parempi, mitä pidempi antenni laitteessa oli. ”Tavallisesti käytetään antennilangan pituutena 15 – 50 m. Tällä antennilla voidaan edullisesti vastaanottaa aaltopituuksia 150—800 m. ja säätämällä kelan avulla antennin pituutta, saadaan aaltopituudet 3000 m. saakka, jotka ovat pisimmät, mitä tavallisimmin tulee kysymykseen”, valistaa Keuruu-Pihlajavesi-lehti 6.4.1927.

Illan ja yön kaukokuuluminen toi suomalaisiin vastaanottimiin asemia ympäri Eurooppaa, jopa Espanjasta ja Italiasta saakka. Ulkomaisten asemien kuuntelu on tuolloin ihan normaalia, mukavaa ajanvietettä ja viihdettä. Toki se näyttää olleen enemmänkin poikien ja miesten harrastus, eikä mikään halpa sellainen, sillä tehokkaammat ”lamppuradiot” eli radioputkilla varustetut laitteet maksoivat monen kuukauden palkan verran. Radio oli luksusta jota kuunneltiin perheen, sukulaisten ja ystävien kesken.

Edullista ja yksinkertaista kidekonetta pystyi kuuntelemaan vain yhdellä tai kahdella kuulokkeella. Kidekoneen äänenvoimakkuus oli pieni ja sitä kuunneltiin mahdollisimman rauhallisessa ympäristössä.

Jos halutaan kuulla kovapuhujasta (=kaiuttimesta) radio-ohjelmia, on syytä käyttää vähintäin neljän putken konetta. Tavallisesti riittää tällainen kone yhden huoneen tarpeen tyydyttämään”, kertoo Keuruu-Pihlajavesi-lehti 6.4.1927.

Vuonna 1924 kidekoneen rakentamiseen tarvittavat osat maksoivat noin 300 markkaa, noin 115 euroa. Ulkomaisten asemien kuunteluun sopiva tehokas radio, jossa oli kolme radioputkea ja kaiutin, saattoi maksaa 1500 markkaa, eli noin 560 euroa.

Näillä ”muinaistaajuuksilla” on edelleen asemia. Ne löytyvät kodin matkaradiosta AM- tai MW-lyhenteellä. Voit myös kuunnella keskiaaltoja brittiläisen etävastaanottimen kautta. Jos linkistä ei kuulu mitään, klikkaa ruudulla olevia värillisiä pystyviivoja.

Kaksi naista ja kidekone. Poikilo-museo, Kouvolan kaupunginmuseo, kuvaaja Aarne Aarnio
Kaksi naista ja kidekone. Poikilo-museo, Kouvolan kaupunginmuseo, kuvaaja Aarne Aarnio

Yrittäjät huomasivat radion monet mahdollisuudet

Tamperelainen Arvi Hauvonen ryhtyi valmistamaan vuonna 1922 muiden radiosta innostuneiden tamperelaisten kanssa 1-putkisia vastaanottimia, joilla pystyi kuuntelemaan ulkomaisia asemia esimerkiksi 2LO-asemaa Lontoosta ja Königs Wusterhausenin radiota Saksasta. Näitä vastaanottimia lienee myyty Jussi Havulinnan sähköliikkeessä, joka oli silloin erikoistunut radioamatööri ja -harrastajalaitteisiin.

Porin radioyhdistykseen kuului paikallisen sähköliikkeen johtaja Urho Tuominen, joka ryhtyi myymään vastaanottimia kotimaisten ja ulkomaisten asemien kuunteluun.

Turkulainen Radioliike Arvo Sakrelius ryhtyi myymään vastaanottimia ja myöhemmin valmistamaan ASA-radioita. Mainos Turun Sanomissa 20.12.1927 kertoo: ”Eerikinkadun 20:ssä on täydellinen radioliike, joka myy eri laatuisia niin kide- kuin putkivastaanottajiakin. Erikoisesti suosittelee liike ASA 3-nimisiä 3-putkisia vastaanottajia.

ASA-laitteisiin voi tutustua ASAmuseon sivuilta. Museon kokoelmassa on ASA Radion valmistamia tuotteita yli 400, joista suurin osa on ASA-merkillä. Loput ovat ASAn valmistamia sisarmerkkejä.

Akseli Rauanheimon tarina: ”Kun radio taloon tuli” ilmestyi vuonna 1923

Akseli Rauanheimo kirjoitti Otavainen-lehteen 1.1.1923 radio-aiheisen tarinan, ”läheisen tulevaisuuden kuvitelman”. Tarinassa perhe ei pääse sunnuntaina kirkkoon kova pyryn ja lumen vuoksi. Sanaa kaipaava perheen isä innostuu radiosta ja isä lähtee poikansa, Matin kanssa kaupunkiin ostamaan kidekonetta. Kotiin palattuaan Matti-poika kytkee laitteeseen paristot, rakentaa talon katolle antennin ja virittää aseman kohdalleen.

Isä kuunteli määrätunnilla torihintoja, Matti sai haluamansa tiedot urheiluennätvksistä ja illalla kuului puheita, esitelmiä sekä paljon laulua ja soittoa. Vihdoin jonkun ajan kuluttua äitikin sai hartaan toivomuksensa täyttymään. Sunnuntai-aamuna kokoontui koko talonväki siistittyyn tupaan virsikirjat kädessä. Etevä saarnamies Helsingissä piti päivän tekstin johdosta saarnan, joka ilmojen kautta oli yli koko Suomen vastaanotettavissa siellä, missä vain oli vastaanottolaitos”.

Vuonna 1923 Suomen Kuvalehti aloittaa uuden ”Radio-osasto”-palstan

6.1.1923 Suomen Kuvalehti tekee historiaa ja aloittaa uuden palstan, nimellä ”Radio-osasto”: ”Siihen valtavaan mielenkiintoon nähden, jonka langaton puhelin ja langaton lennätin nykyisin on saanut osakseen sekä Saksassa, Englannissa että varsinkin Amerikassa, ja kun tämä ”kärpänen” todennäköisesti pian lentää tännekin (Ruotsissa se jo surisee), avaa Suomen Kuvalehti tänä vuonna osaston radioin ja sen uutuuksien pariin”.

BBC ja Moskovan radio aloittavat lähetyksensä loppuvuodesta 1922

Brittiläinen 2LO oli BBC:n edeltäjä. Se aloitti lähetyksensä marraskuussa 1922. Myös radioasemat 5IT Birmingham ja 2ZY Manchester aloittivat lähetyksensä näinä aikoina.

Moskovan keskusradioasema RV-1 aloitti lähetyksensä 3200 metrin aallonpituudella 17.9.1922. Marraskuussa 1922 se nimettiin Kominternin radioasemaksi. Aseman lähetysantenni ns. Shukhovin torni on nykyään nähtävyys. Aseman koelähetykset alkoivat jo toukokuussa 1922 ja tuolloin asema kuului noin 1000 kilometrin päässä Samarassa saakka. Venäläisten tietojen mukaan ensimmäinen Neuvostoliiton radiossa kuultu musiikkiesitys oli Bolšoi-teatterin solistin Nadezhda Obukhovan esittämä.

Olen vakuutettu että jokainen joka ensikerran kuuntelee hyvää langatonta konserttia ei aivan hevin hellitä kuulotorvea kädestään.

Suomen sotilas 15.12.1923

Radiosta kuulee kellonajan, musiikin, saarnat, sadut ja uutiset

Kidekone on hyödyllinen laite. #Maalla ollessaan tulee nykyajan ihmisellä välttämättä olla muassaan hyvä kidevastaanottaja, jolla voi kuulla uutiset, musiikkia ja keskusajankin Tampereelta."
Kidekone on hyödyllinen laite. ”Maalla ollessaan tulee nykyajan ihmisellä välttämättä olla muassaan hyvä kidevastaanottaja, jolla voi kuulla uutiset, musiikkia ja keskusajankin Tampereelta.”, sanoo mainos Aamulehdessä 28.5.1924

Suomen sotilas lehti 15.12.1923 innostaa lukijoitaan radion hankintaan. ”Radiovastaanottajien leviäminen koteihin on lisännyt ohjelmistoa viihtymistä silmällä pitäen. Sunnuntaisin voidaan kuulla saarnoja ja rukouksia. Perheenäitiäkin koettaa radio auttaa. Kerrotaan satuja, pilajuttuja y.m. Ihastuksella ja tyytyväisyyden hymy huulilla kuuntelevat kutripäät mitä torvesta kuuluu. Ei muisteta riidelläkään ja illalla mennään kiltisti nukkumaan kunhan saadaan jotain kuunneltavaa. Näin pääsevät äidit usein paljonkin kysyvästä nukuttamisen huolesta.

Ei olla rajoitettuja kuuntelemaan yksinomaan puhuttua sanaa; mitä hienoimmista musiikkikappaleista, suurten orkesterien kajahduttamista, nautitaan jokapäiväisesti tuhansissa kodeissa esim. Englannissa. Mutta ne kuuluvat meidänkin maahamme, ei kuten gramophoonista, vaan puhtaina, ihanina säveleinä. Eräs meikäläinen amatööri sanookin, etsiessään englantilaisen lähetysaseman musiikkiaaltoa ja yhtäkkiä kuullessaan sen: ”Oli kuin taivaan portit olisivat auenneet ja sieltä tulvahtanut ihmeellinen sävelten virta”. Niin puhtailta niin suloisilta ja lumoavan kauniilta kuuluivat nuo sävelet. Olen vakuutettu että jokainen joka ensikerran kuuntelee hyvää langatonta konserttia ei aivan hevin hellitä kuulotorvea kädestään. Erittäin tärkeä osa on radiotiedoituksella pikaisena uutisten levittäjänä. Sen avulla voidaan mihin vilkasliikkeiseen keskukseen tahansa tiedoittaa esim. pörssinoteeraukset, kilpailu- ja urheilutulokset ym.

Tammikuussa 1923 pidetty radiokonsertti NVL:n Talvipäivillä Helsingissä pääsee otsikoihin

Suomen Kuvalehden mukaan Leo Lindell lähetti 6.1.1923 Suomen ensimäisen yleisen radiokonsertin Nuorten Voiman Liiton talvipäivillä Helsingissä. Ohjelma sisälsi gramofonimusiikkia. Tosiasiassa Lindell teki ensilähetyksen vuotta aiemmin Turussa. Kuva Museovirasto.
Suomen Kuvalehden mukaan Leo Lindell lähetti 6.1.1923 Suomen ensimmäisen yleisen radiokonsertin Nuorten Voiman Liiton talvipäivillä Helsingissä. Ohjelma sisälsi gramofonimusiikkia. Tosiasiassa Lindell teki ensilähetyksen vuotta aiemmin Turussa. Kuva Museovirasto.

Leo Lindell lähetti 6.1.1923 yleisen radiokonsertin Nuorten Voiman Liiton talvipäivillä Helsingin Normaalilyseon tiloissa, osoitteessa Ratakatu 4, nykyisin Ratakatu 6. Ohjelma sisälsi gramofonimusiikkia. ”Lähetys suoritettiin käyttämällä lähettimessä paria vastaanottoputkea. Vastaanotto tapahtui parin sadan metrin päässä lähetyspaikalta moniputkisella vastaanottimella, mutta jotta yleisö olisi kuullut lähetyksen, täytyi sen noudattaa ehdotonta hiljaisuutta”, muistelee myöhemmin Teknillinen aikakauslehti 01.10.1938.

Keväällä 1923 ilmestynyt Nuori Voima-lehti siteraa Helsingin Sanomia: ”Suurinta huomiota herättivät kuitenkin messujen yhteyteen järjestetyt kuusi radiokonserttia, joissa yleisö langattoman lennättimen avulla ensi kertaa Suomessa sai kuulla soittoa. Äänet kuuluivat hyvin selvästi – ei tosin erittäin kovina – yli koko ihmisiä täynnä olevan huoneen. Radiokonsertin järjestivät NVL Helsingin teknikot radioyhdistyksen puheenjohtajan NVL Leo Lindellin johdolla. Hän piti myöskin konserttien alussa selittävän esitelmän radiopuhelimesta”.

Mitä on gramofonimusiikki?

Gramofoni on äänentallennuksen historian alkuvaiheessa käytetty mekaanisesti ilman sähköistä vahvistusta toimiva levysoitin. Gramofonin levylautasta pyörittää kammella viritettävä jousikoneisto, ja äänen vahvistaa äänirasia, jonka neula on terästä. Äänirasiassa syntyvä ääni vahvistetaan siihen liitetyllä torvella, joka on yleensä puuta tai peltiä.

Ensimmäiset levyt olivat kooltaan 5- ja 7-tuumaisia ja ääniraita oli vain toisella puolella. Myöhemmin levykooksi vakioitui 10 tuumaa eli 25,4 senttiä, jotka pyörivät 78 kierrosta minuutissa. Ääniraita oli levyn kummallakin puolella. Levyn hurjasta kierrosnopeudesta johtuen siihen tallentui puhetta tai musiikkia vain muutamia minuutteja.

Miltä se 1920-luku kuullostaa? 1920-luvun musiikkia välittää nykyään saksalainen nettiradio Radio 1920s.

Langaton puhelu Atlantin yli

Vaasa-lehti 19.1.1923 kirjoittaa: ”Varhain tänä aamuna suoritettiin mielenkiintoinen koe langattomalla puhelimella Lentoon ja New Yorkin välillä. Tähän saakka on ainoastaan muutamia sanoja ja numeroita voitu puhua Atlantin yli, tässä tapauksessa annettiin pitkä yhdenjaksoinen tiedonanto puhumalla 3,200 meripeninkulman päähän, joka matka erottaa molemmat pääkaupungit toisistaan.”

Kymmenen vuoden kuluttua meilläkin broadcasting on niin yleinen ilmiö, että siitä ei enää edes puhuta. Silloin kuunnellaan konsertteja kotona omalla sohvalla ja silloin ei viitsitä lähteä esitelmätilaisuuteen, kun sen voi saada luokseen. Ja niin tullaan hiljalleen siihen, että ei viitsitä enää mitään.

Kouvolan Sanomat 12.4.1923

Vuonna 1923 radiolaitteet saapuivat Suomen messuille, Rauman Merikouluun ja Savonlinnaan

Uusi Suomi 18.02.1923 kertoo ”Suomen messujen kansliasta on ilmoitettu, että ensikesäisille messuille Helsingissä on ilmoittautunut n. 300 osanottajaa. Tieteellisien seurojen talolle järjestetään messujen yhteyteen psyko-teknillisten ja muiden uudempien keksintöjen näyttely. Myöskin tullaan antamaan erikoisesti järjestetyssä salissa konsertti langattomalla puhelimella. Samaan rakennukseen sijoitetaan myöskin saksalainen taideteollisuusnäyttely.

Radioasema Raumalle. Kuten tunnettua, on Rauman Merikoulussa opetuswälineenä langattoman lennättimen koneet. Wastaanottokone on wasta äskettäin saatu lopulliseen kuntoon. Länsi-Suomen toimitus on ollut tilaisuudessa tutustumaan siihen ja kuultiin silloin radioasemia ympäri Eurooppaa. Kone toimi ensiluokkaisesti, mm. kuultiin ääniä Haagissa pidetystä langattomasta konsertista. Mainita sopii, etlä koneitten kaikki laitteet owat kotimaisia walmisteita.”, uutisoi Vakka-Suomi, 05.05.1923

Kauppalehti 04.12.1923 kertoo ”Eräs helsinkiläinen insinööritoimisto on pyytänyt kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöltä oikeutta asettaa suurimpiin ravintoloihin näytteeksi langattoman puhelimen vastaanottokoneita konserttien kuuntelemista varten Lontoosta ja muilta broadcasting-asemilta.

”Sawonlinnaan kerrotaan tuleman langattoman sähkölennättimen wastaanottokone. Sen lähettää saksalainen toiminimi AEG ja tulenee kone toimitettavaksi pankinjohtaja Ilmari Grönholmin luokse”, kertoo Vapaus 9.1.1924

”HELSINGIN SANOMILLA on oma langaton vastaanottoasema ensimmäinen laatuaan pohjoismaissa ja voi se sen vuoksi tarjota lukijoilleen nopeimmat tiedot maailman kaikilta ääriltä”

Ilmoitus, 8.12.1923 Ilkka-lehdessä

Lyhytaaltolähetys kuului Yhdysvalloissa tuhansien kilometrin päähän heinäkuussa 1923

Lyhytaalloista innostunut amerikkalaisen KDKA-radioaseman insinööri Frank Conrad rakensi muiden Westinghouse-yhtiön insinöörien kanssa 200 watin tehoisen lyhytaaltolähettimen. Heinäkuussa 1923 taajuudelle 3200 kHz viritetty lähetin sijoitettiin Pittburgilaisen Point Breezen presbyteriakirkon torniin välittämään paikallisen KDKA-radioaseman ohjelmaa. Kaikkien yllätykseksi, lyhytaaltoaseman lähetys kantoi tuhansia kilometrejä, jopa Yhdysvaltain länsirannikolle Oregoniin ja Iso-Britannian Altrinchamiin, Manchesterin alueelle saakka.

”Etsitään hyviä valokuvia radioasemista amerikkalaiseen lehteen”

Ilmoitus Nuori Voima-lehdessä 1.10.1923. ”NVL Radioyhdistyksen asemia, jotka sijaitsevat 20 km:n säteellä, Helsinki keskipisteenä, piirretyn piirin sisäpuolella, kielletään toistaiseksi käyttämästä kipinälähettäjiä klo 22.00-24.00 välisenä aikana. NVL Radioyhdistyksen jäseniä, joilla on hallussaan täydellinen asema tai valmiita radiokoneita, kehoitetaan hyväntahtoisesti pikimmiten lähettämään mahdollisimman hyviä ja suuria valokuvia tuotteistaan Radioyhdistyksen johtajalle osoitteella: Herra Leo Lindell, Pietarinkatu 5 A 1, Helsinki. Tarkoitus on lähettää kuvat pyynnöstä edelleen ”The American Radio Relay League” nimiselle amerikkalaiselle amatöörikeskusliitolle, joka tulee julkaisemaan lehdessään ainakin parhaat kuvista. Siis pikaisesti toimimaan. Älkää unohtako, että kysymyksessä on propaganda maamme hyväksi”. Tuo amerikkalaisten lehti oli nimeltään QST, jonka ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 1915.

Keväällä 1923 tamperelainen Arvi Hauvonen rakentaa radiolähettimen ja aloittaa lähetyskokeilut Kuljun Ahostenjärven rannalla

Tamperelainen Arvi Hauvonen rakensi Leo Lindellin ohjeiden mukaisen lähettimen ja teki keväällä 1923 lähetyskokeiluja Kuljun Ahostenjärven rannalta. Aluksi Hauvonen käytti yhdellä lähetinputkella toimivaa 2,5 watin tehoista lähetintä, sittemmin tehoa nostettiin ottamalla käyttöön toinenkin lähetinputki, jolloin lähetysteho nousi viiteen wattin. Nimeä tällä kokeiluasemalla ei ollut, vaan Hauvonen käytti omaa radioamatööritunnustaan 3NB.

Kesällä 1923 Hauvonen aloitti puheen ja musiikin läheyskokeilut. ”Kesällä 1923 siirrettiin asema noin 3 km. päässä linnuntietä Tampereen kaupungista, toisella puolella Pyhäjärven olevaan Lepolan huvilaan, josta käsin kokeiluja edelleen jatkettiin yhdessä insinööri-teknikko Lauri Tiitolan kanssa, korottamalla aseman tehoa 10 vattiin, jolloin kaupungissa olevilla vastaanottokoneilla voitiin erinomaisesti kuulla lähetysasemalta välitettyä gramofoninsoittoa”, kertoo Langaton-lehti 1.1.1924.

Lepolan huvila oli radiolähetyksiä ajatellen hieman liian syrjäinen paikka. Arvi Hauvonen ryhtyi insinööri Lauri Tiitolan tiedustemaan Tampereen kaupungilta parempaa, mahdollisimman korkealla sijaitsevaa, paikkaa radioasemalle. Tälläinen löytyikin sitten puhelinosuuskunnan yläkerrasta akku- ja generaattorihuoneen eteisestä. Näin sai silloinen amatööriasema 3NB ensimmäiset toimitilansa.

Suomen radioyhdistys lähettää ohjelmia Suojeluskunnan radioasemalta

Lokakuussa 1923 perustetaan kuuntelijoiden etuja ajamaan Suomen radioyhdistys r.y. (Finlands Radioförening r.f.) Yhdistys mm. hankki kuuntelulupia jäsenilleen. Kuuntelulupa haettiin kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöstä.

Suojeluskuntain Yliesikunta sai syksyllä vuonna 1923 käytettäväkseen amerikkalaisen Western-Electricin valmistaman lähettimen. Suomen Radioyhdistys lähetti ohjelmiaan osittain tämän aseman ja osittain Radiopataljoonan aseman kautta. Tämä Suojeluskunnan hallussa ollut asema oli toiminnassa vielä syksyllä 1926, jonka jälkeen se siirrettiin pois maastamme.

Tampereen Radioyhdistys perustetaan 1.10.1923

Ensi maanantaina (1.10.1923) pidetään täällä huomattavan yhdistyksen perustava kokous, nimittäin Tampereen radioyhdistyksen, jota varten radioalan harrastajia kohotetaan miehissä saapumaan Villensaunaan klo puoli 7 illalla mainittuna päivänä. Radiosähkötys ja radiopuhelin alkaa jo olla jokaiselle tunnettu kuulemalta, mutta paljon on myöskin sellaisia, jotka haluavat siitä jotain tietää käytännössäkin. Heitä varten on nyt yhdistys tekeillä myös tänne Tampereelle. Kokousta ei senvuoksi saa laiminlyödä, vaan on jokaisen radioharrastajan saavuttava”, sanoo Maaseudun Sanomat 28.9.1923.

1.10.1923 perustettiin Tampereen Radioyhdistys, joka aina Yleisradion perustamiseen asti myi radiolisessejä (radiolupia) asemansa lähetysten kuuntelua varten. Parhaimmillaan Tampereen Radio sai maksun kahdelta tuhannelta ihmiseltä. Saadut maksut eivät riittäneet kattamaan aseman kuluja ja moni kuunteli asemaa ”salaa”.

Katso Tampereen radion kalustoa -filmi Ylen Areenasta. Filmissä nähdään 1920-luvun hienonta tekniikkaa. Se näyttää nykyajan silmin varsin kotikutoiselta ja alkeelliselta.

Sendestelle Berlin, Vox-Haus aloitti lähetykset 29.10.1923

Saksalaisen Vox-levymerkkin valmistama äänilevy, ns  savikiekko.

”Achtung, Achtung, hier ist die Sendestelle Berlin Vox-Haus auf Welle 400 Meter“. Näillä sanoilla, 29.10.1923 aloitti lähetyksensä Sendestelle Berlin jonka 1920-luvun kohuttua jazz- ja swing-musikkia sisältäneet ohjelmat kuuluivat Suomessakin saakka. Sendestelle Berlin toimi samassa Vox-Haus-nimisessä rakennuksessa (Potsdamer Strasse 39A, Berliini) kuuluisan Vox-Haus musiikkistudion ja äänilevyvalmistamon kanssa. Voxhaus kokeili toimintansa alkuaikoina myös stereoäänilähetyksiä.

Kuuntele 1920- ja 1930-luvun saksalaisasemia: Deutscher Rundfunk, Berlin Vox-Haus ja deutscher Kurzwellen-Sender Deutschland-Echo.

Tampereen radio aloitti lähetyksensa 1.11.1923

3NB Tampere, Tampereen radio aloiti lähetyksensä 1. päivä marraskuuta 1923 Tampereen Puhelinosuuskunnan talon ullakolta, osoitteessa Hämeenkatu 26. Aseman lähetysantenni sijaitsi noin 30 metrin korkeudessa ja lähetystehoa oli 20 wattia. Tässä vaiheessa asemaa voitiin kuunnella kide- ja putkivastaanottimilla koko kaupungin alueella ja putkikoneilla pitkällä kaupungin ulkopuolellakin.

Tampereen Radio lähetti ohjelmaa keskiviikkoisin, perjantaisin ja lauantaisin klo 19 – 22 sekä sunnuntaisin 18 – 20. Ohjelmistossa oli gramofonimusiikkia, puheita, esitelmiä, torvisoittoa ja elävää musiikkia läheisestä ravintolasta ja elokuvateatterista.

Kaikki 1920-luvun radio-ohjelmat oli suoria lähetyksiä. Ohjelmissa esiintyivät akateemiset ja tietäjät esitelmineen, paikalliset muusikot, kuorot ja iltaisin kuultiin paljon elävää musiikkia ravintola- ja teatteriorkesterien esittämänä.

Joensuun Radiokerho perustetaan 5.11.1923

Radioluutnantti Vilho Lindin aloitteesta perustettiin 5.11.1923 Joensuun Radiokerho jonka johtokuntaan valittiin kansliapäällikkö Ossian Lavola (johtajaksi), matkatarkastaja Yrjö Purmonen (sihteeriksi), pankkivirkamies W. Broholm (rahastonhoitajaksi) sekä kirjaltaja W. O. Palomaa ja levyseppä Pekka Kemiläinen”, sanoo Nuori Voima-lehti.

Kuopion radiokerho perustettiin 16.11.1923

16.11.1923 perustettiin Kuopion lyseolla Nuoren Voiman Liiton alainen Kuopion radiokerho, jonka puheenjohtajaksi valittiin kaupungin palomestari Theodor Antman. Vuonna 1924 valmistettu lähetin kuului 25 kilometrin päässä Siilinjärvellä. ”Seuraavana vuonna, teknikko Kosti Finnen toimiessa kerhon puheenjohtajana, lähetinkonetta uusittiin ja täydennettiin. Kokeiluja tehtiin kaksi kertaa viikossa ja uusia ennätyksiä noteerattiin. Marraskuulla 1925 keskipäivällä pidetyn esitelmän kertoo kerhon vuosikertomus kuuluneen noin 40 kilometrin päässä Nilsiässä ja iltapäivälähetysten, jolloin on esitetty myös musikkia, mainitaan kuuluneen jopa 90 kilometrin päässä lisalmella”, muistelee Radiokuuntelija-lehti 12.09.1937.

Tampereen radion ensimmäinen julkinen radiokonsertti 23.12.1923

Tamperelainen Aamulehti uutisoi tästä uudesta tamperelaisesta ihmeestä numerossaan 23.12.1923. ”Nuoren Voiman Liiton vuosikokous ja talvijuhlat vietetään Tampereella ensi tammikuun 5—7 päivinä. Juhlien yhteydessä m.m. NVL:n messut ja ensimäiset julkiset radiokonsertit Tampereella”. ”Messujen yhteyteen samalle koululle järjestää Nuoren Voiman Liiton Radioyhdistys radiokonsertteja, jotka viime talvijuhlilla Helsingissä herättivät suurta huomiota. Radiokonsertit tulevat olemaan ensimmäiset julkiset Tampereella, joten on luonnollista, että ne täälläkin vetävät puoleensa ansaitsemansa huomion. Mainittakoon tässä yhteydessä, että NVL:n Tampereen radiolähetysasema on päässyt yhteyteen useitten muilla paikkakunnilla, esim. Helsingissä ja Turussa olevien NVL;n asemien kanssa.

Aamulehti 8.1.1924 uutisoi Nuoren Voiman Liiton talvipäivistä: ”Radiokonsertit, joita oli järjestelty messujen yhteyteen ja joista lehdissämme on jo aikaisemminkin mainittu, keräsivät sangen lukuisan kuulijakunnan. Konsertit järjesti insinööri K. A. Hauvonen täällä olevalta lähetysasemalta, joka on parhaita koko maassa. Lähetysasemalla oli NVL:n säveltaiteellisen harrastuspiirin muodostama orkesteri esittämässä musiikkia”.

Radiokonsertit nousevat vuoden 1923 pikkujoulujen ohjelmanumeroksi

Radio OH-lehti kertoo: ”Vuoden 1923 aikana rakensivat useat radioamatöörit ensimmäiset putkilähettimensä. Näistä mainittakoon K.S. Sainio, Erkki Kairenius, Thorwald Lillja ja R.V. Lind. Syksyllä he kukin lähettelivät gramofonikonsertleja, jopa ”häiritsivät” sellaisia yleisradiokuuntelijoita, joiden olisi kannattanut hankkia itselleen kalliita ulkomaisia vastaanottimia. Eräs julkinen esitys tapahtui polyteekkarien pikkujoulussa vuonna 1923, jolloin Thorwald Lilljan kotoa lähetettiin erilaisia ohjelmanumeroita, eikä mitään gramofonimusiikkia. Sitä varten Thorwald Lilljan vanhempien keittiö sisustettiin verhoilla ja sinne siirrettiin mm. flyygeli. Mikrofonina oli tavallinen puhelinmikrofoni.”

Pikku-joulun 1923 ohjelmanumero Otavan-toimitalossa oli langaton gramofonimusiikkikonsertti. "Ääni kuului yli avaran toimistosalin", kertoo Suomen Kuvalehti 18.12.1923,
Pikku-joulun 1923 ohjelmanumero Otavan-toimitalossa oli langaton gramofonimusiikkikonsertti. ”Ääni kuului yli avaran toimistosalin”, kertoo Suomen Kuvalehti 18.12.1923,

Joulukuussa 1923 englantilaisille radiokuuntelijoille välitettiin amerikkalaisen radioaseman ohjelmaa

Englannissa otettiin 29.12.1923 iso askel kohti maailmanlaajuista tiedonvälitystä. Silloin amerikkalaisen KDKA-radioaseman lähetystä välitettiin manchesteriläisen 2AC-radioaseman kautta. Teknisesti tämä tapahtui niin, että amerikkalaisaseman lähetystä vastaanotettiin tavallista tehokkaammalla radiolla Altrinchamissa, Manchesterin kupeessa ja ääni välitettiin sieltä puhelimella radioasemalle.

Radiopataljoonan asema radioi Joulusaarnan 25.12.1923

Radiopataljoonan asema Helsingin Katajanokalla aloitti yleisölle tarkoitetut lähetykset 3.12.1923. Lähetykset tapahtuivat 380 metrin aallonpituudella.

Helsingin Sanomat 24.12.1923 uutisoi: ”Joulupäivänä klo 2—3,30 ip. antaa radiopataljoona Helsingissä radiolähetyksen 380 metrin aallolla. Ohjelmaan kuuluu mm. kirkkoherra E.V.Pakkalan joulusaarna, toimittaja L.R. Wiherjuuren vuosikatsaus radiotoimintaan Suomessa ja insinööri Hällbergin selostus radiopataljoonan lähetnsasemasta. Sitäpaitsi on ohjelmassa soittoa ja laulua.

Uusi Suomi-lehti 28.12.1923 uutisoi lähetyksestä ja sen kuulumisesta. ”Myöskin soitto, varsinkin viulusoolo, oli hyvin onnistunutta ja kuului puhtaasti”. Lähetystä oli kuultu jopa Kemissä ”sangen hyvin”, uutisoi lehti muutamaan päivää myöhemmin.

Suomen Kuvalehti innosti nuoria rakentamaan halvan kidekoneen

Suomen Kuvalehti 9.2.1924 innosti nuoria rakentamaan halvan kidevastaanottajan. Siihen tarvittiin vain kahdeksan osaa: pahvia, kuparilankaa, kuparikiisun kappale kiteeksi, kiinnitysnapoja ja ruuveja, vähän messinkilevyä, laudan pala ja kuulotorvi.
Suomen Kuvalehti 9.2.1924 innosti nuoria rakentamaan halvan kidevastaanottajan. Siihen tarvittiin vain kahdeksan osaa: pahvia, kuparilankaa, kuparikiisun kappale kiteeksi, kiinnitysnapoja ja ruuveja, vähän messinkilevyä, laudan pala ja kuulotorvi.

Suomen Kuvalehti 9.2.1924 innosti nuoria rakentamaan halvan kidevastaanottajan.

Kidevastaanottajaan tarvittiin vain kahdeksan osaa: pahvia, kuparilankaa, kuparikiisun kappale kiteeksi, kiinnitysnapoja ja ruuveja, vähän messinkilevyä, laudan pala ja kuulotorvi.

Artikkelin tarinassa Kallella ei ollut varaa ostaa osia 4-lamppuiseen vastaanottajaan. ”Mutta koska kaikki koulutoverit alinomaa puhuivat radiokoneista, radiokonserteista sekä tuhansista muista radioasioista, pääsi hänkin pian sen verran asioista selville, että tiesi mitä tehdä”.

Antennin teki hän noin 30 m. pitkästä noin 1 mm vahvuisesta kuparilangasta, jonka hän sai halvalla romukaupasta (se oli näet dynamosta poistettu lanka, jonka eristys oli palanut pois). Antenninsa pingoitti hän pihan poikki käyttäen eristäjinä suuremmanpuoleisia luunappeja.”

Klikkaa kuvaa ja lue rakennusohjeet.

Tampereen Radion lähetin- ja studiolaitteita vuonna 1924

Tampereen Radion henkilökunta ja tekniikka, Suomen Kuvalehti, 01.03.1924
Tampereen Radion henkilökunta ja tekniikka, Suomen Kuvalehti, 01.03.1924. Klikkaa kuvaa lukeaksesi artikkelin.

Tampereen radion lähetinlaitteita, Villensaunan ja Scala-teatterin orkestereita sekä aseman studiotiloja esitellään Suomen Kuvalehdessä 01.03.1924.

Villensaunassa soitti iltaisin italialaisen viulistin Gennaro Romanon orkesteri ja Scalassa puolestaan mykkäfilmien taustalla oma orkesterinsa. Valinta musiikista tehtiin radioasemalla: radiolähettimen vieressä oli kolmiasentoinen kytkin, jolla valittiin radioitavaksi se orkesteri, joka kulloinkin sattui soittamaan. Pian asemalle saatiin vieraiksi myös laulajia, jotka lauloivat mikrofoniin ilman säestystä. Musiikin lisäksi alkuaikojen lähetyksissä kuultiin myös ääneen luettuja kirjoja sekä erilaisia esitelmiä”.

Aseman energia on 20 vattia eli tavallisen luvan kaksinnus ja kuuluu asema, tamperelaisten ilmoituksen mukaan 60-75 km päähän. Konsertteja välitetään keskiviikkoisin, perjantaisin ja lauantaisin klo 7-9 ja sunnuntaisin 6-8 illalla n. 300 m:n aaltopituudella. Olisi mielenkiintoista tietää, onko kukaan Helsingissä kuullut tätä ainutlaatuista asemaamme.”, kysyy Suomen Kuvalehti 9/1924.

Näin aikoina kahvila ja ravintola Villensaunassa (osoite Hämeenkatu 26, Tampere) oli kaksi päivittäistä konserttia. Kahvikonsertti klo 13-15 ja iltakonsertti klo 19-23. Musiikkina saatettiin kuullaan laulua, jazz- ja klassista musiikkia jota esittävät jo mainitun Gennaro Romano lisäksi mieskuoro Laulajats, tirolilaisparikunta jodlaavat Liesl & Franzl Gessinger, jazz-muusikot Joe ja Eva Farren sekä Mr. Jazz. Myös monia taikureita ja tanssipareja oli esiintymässä, kuten mm. tanssipari Rothenburg-Houiblon jotka esittävät espanjalaisia tansseja.

Pariisin olympialaisten aikaan kesällä 1924 Tampereen radiossa luettiin ääneen Suomen Tietotoimistolta saatuja kisatuloksia.

Tampereen radio kuuluu ympäri Suomen ja jopa Tukholmassa saakka

Aamulehti, 17.12.1924 uutisoi: ”Tampereen radio kuuluu selvänä ja tasaisena kaikkialla maassamme. Kaukaisin paikkakunta, mistä asemaa tähän mennessä on ilmoitettu kuullun, on Itämeren eteläosassa 900 km. päässä Tampereelta.

Ne tulokset, joita nuoret teknikkomme ovat Tampereen Radiolla saavuttaneet, ovat menneet vallan yli odotusten kaikissa suhteissa. Huomioonottaen asemalle sallitun korkeimman tehon alhaisuuden verrattuna esim. siihen tehoon, jota radiojoukkojen lähetysasema käyttää, ovat tulokset aivan ensiluokkaiset. Kaikkialta maasta saapuneitten tietojen mukaan on aseman lähetys ollut erittäin selvää ja tasaista, ja on sitä kaukaisimmillakin paikkakunnilla maassamme voitu seurata ainakin yhtä hyvin mutta usein paikoin paremminkin kuin mitään muuta eurooppalaista asemaa puhumattakaan Radiolan ja radiojoukkojen lähetyksistä.

Niinpä kuunnellaan Tampereen Radion lähetystä kovapuhujan avulla niinkin kaukaisilla paikkakunnilla kuin Oulussa, Kemissä, Kuopiossa ja Tukholmassa, joista jokaisesta on ilmoitettu aseman esitysten kuuluneen niin voimakkaina, että niitä voidaan kuunnella useassakin huoneessa. Erikoisuutena sopinee mainita, että Toholammilla, siis lähellä Oulua, eräs kuuntelija ilmoitti yksilamppuisella vastaanottajalla kuulleensa aseman lähetyksen niin selvästi ja puhtaasti, että esiintyjäin hengityskin oli hyvin kuultavissa.

Radio-ohjelma (3NB Tampere) tänään seuraava: klo 7— puoli 8 Veneskosken kvartetin soittoa, puoli 8 —humoristisia juttuja ja kauppaopiston jouhiorkesterin soittoa, klo 8,15 — 9 Villensaunan konserttitrion soittoa.

Tampereen Radion ohjelma 9.4.1924

Jumalanpalvelusten radiointi herätti tunteita Tampereella

Aamulehdessä 21.12.1924 keskusteltiin aiheesta: ”Muutamia lausuntoja Tampereen Radioyhdistyksen anomuksen johdosta asettaa radiomikrofonit Johanneksen kirkkoon jumalanpalvelusten radioteitse lähettämistä varten”.

Tällä hetkellä on päivänpolttavana kysymys kahden mikrofonin sijoittamisesta Johanneksen kirkkoon. jotta siellä annettavia jumalanpalveluksia ja muita hengellisiä esityksiä voitaisiin lähettää radioteitse kaikkien, niidenkin. jotka eivät milloinkaan kirkon ovia avaa kuultavaksi ja nautittavaksi. Sikäli kuin olen kuullut, ei kirkkoneuvostolla enää olisi ollut mitään periaatteessa Tampereen Radioyhdistyksen tätä tarkoittavaa anomusta vastaan, mutta tästä huolimatta on kirkkoneuvosto kuitenkin tullut kielteiseen lopputulokseen.”

Tampereen Radion lähetysasema siirtyi Tammerkosken rantaan

Joulukuussa 1924 asema siirtyi Tammerkosken rantaan. Lähetysantenni vedettiin Tammerkosken yli kahden talon välille ja radiolähetin sijoitettiin kosken rantaan pieneen, vartavasten rakennettuun mökkiin. Uudelle radioasemalle saatiin hyvät ”sponsorit” ja ohjelmaa pystyttiin lähettämään viitenä päivänä viikossa klo 20-22. Lähetystehoa nostettiin ja Tammerkosken aseman lähetyksiä kuunneltiin ainakin Joensuussa, Kemijärvellä ja peräti Tukholmassa”, kerrotaan Ylen Elävässä Arkistossa.

Kuuntele Arvi Hauvosen muistelmia Yle Elävän Arkiston-sivuilta.

Vuonna 1924 radiokärpänen puree Hangossa, Oulussa, Porissa, Raumalla ja Suojeluskunnissa

Ruotsalainen radiolehti Radio-amatören, Radio-Amatören – tidskrift för radiotekniska frågor” alkaa ilmestyä vuoden 1924 alussa. Lehdessä käydään läpi Euroopan yleisradioasemat, kidekoneet, antennit, lähetin- ja vastaanotintekniikka pääasiassa tee-se-itse -pohjalta.

Hangon keksitehtaaseen (Finsk-Engelska Biskuitfabrik) rakennettiin professori Georg von Wendtin aloitteesta lähetin. Asema oli teknikko Norovuon rakentama, yksityinen ja lähetti etupäässä mainoksia. Asema lopetti lähetyksensä vuonna 1925.

Vilho Helava kokeilee radiolähetyksiä Porissa lähettämällä musiikkia gramofonilevyiltä ja omaa puhettaan. ”1924 se oli, kun minä Etelälinjakatu 17:ssä alotin lähetykset ja sitten Ilmari Saha tuli meille, ihmetteli, että mistä se lähetys tulee, ku mä annoin osoitteen radiossa. Hän tuli sinne kuuntelemaan, katsomaan laitteita ja siitä se lähti rullaa. Hän lupasi osallistua hiukan kustannuksiin ja niin poispäin”, sanoi Vilho Helava. Etelälinjakatu nimettiin myöhemmin Itsenäisyydenkaduksi ja numerointiakin muutettiin. Tuo talo/asunto 17 on nykyään ilmeisesti Itsenäisyydenkatu 23. Karttalinkki: https://goo.gl/maps/99LzwuR44uQ2eXT67

Suojeluskuntien yliesikunta ryhtyi järjestämään radiokursseja. Suojeluskuntalaisen Lehti, 29.05.1924 kirjoittaaYliesikunta järjestänyt Helsinkiin koko maata käsittävät radiokurssit, jotka alkoivat 18:ntena päivänä toukokuuta ja kestävät pari viikkoa. Miltei kaikista piireistä on näillä kursseilla osanottajia. Heistä on tarkotus kouluttaa radio-opettajia omalle paikkakunnalleen. Oppilaat valmistavat ohjeitten mukaan vastaanottokoneita itselleen tai edustamilleen suojeluskunnille”.

Langaton-lehti 1.1.1924 kertoo uutisissaan, että radiota on kuunneltu Haaparannassa, Jyväskylässä, Oulussa ja Tyrväällä. ”Oulussa: ”Kaiun” edustajalla oli 11.2.1924 tilaisuus kuulla G. Hammarin sähköliikkeen vastaanottokoneella konserttia Englannista. ”Esitykset, joina oli orkesterinsoittoa, kuorolaulua y. m. kuuluivat hyvin kaikkine korostuksineen” ja ”Raumalta: Lehtemme edustajalla oli eilen illalla tilaisuus kuunnella radiomusiikkia Englannista eräällä raumalaisella vastaanottoasemalla. Tässä Englannissa tavanomaisessa »kello viiden teekonsertissa» kuului orkesterin soitto ihmeteltävän selvästi, samoin monet yksinlauluesitykset pianosäestyksineen tekivät erittäin miellyttävän vaikutuksen”.

Radio! Voi kuinka olisinkaan onnellinen, jos joskus saisin kuunnella soittoa Lontoosta saakka. Toivottavasti sekin onni minua joskus kohtaa.

Nimimerkki Vellamo, Pääskynen-lehdessä 15.4.1924

Radio-ohjelmia ulkomailta 1.2.1924

Iltalehti, 01.02.1924 uutisoi: ”Näytteeksi siitä, minkälaisia yleisradio-ohjelmia ulkomailla levitetään, mainittakoon lässä muutamia lähipäivien ohjelmista. Tukholma ensi lauantaina: klo 7 vaihteleva sisällö, sunnuntaina klo 11 Jaakopin kirkon saarna, klo 7—9 soittoa, laulua ja kirjallisuutta.
Lontoo: tänään klo 4,30 —7 musiikki- ja lauluohjelma, klo 8 uutisia, aikatiedot y.m., klo 8,30 (365 m) kansanorkesteri-illa, lauantaina klo 4 »Valkyria», klo 4 —7 laulua, soittoa ja lasten hetki (erilaisia ohjelmia), klo 8 aikatiedot, lehtiuutiset y.m., klo 8,45 »Boheme», ensimmäinen näytös, klo 10 saman kolmas ja neljäs näytös. Parisi: Eiffeltornista päivittäin (2,600 m) klo 12—1 noteeraukset, aika ja sää, klo 4,40 noteeraukset, klo 6,30 noteeraukset, klo 7 konsertti, klo 8 sää, klo 11,10 uutiset;
Parisin Radiolasta (1,780 m) päivittäin klo 1 noteeraukset, klo 1,40 orkesterinsoittoa, klo 2,40 noteeraukset, klo 5,30 noteeraukset, klo 5,40 konsertti, klo 6,40 kilpailutulokset, klo 9,30 konsertti ja uutiset, klo 11 torstaisin ja sunnuntaisin tanssimusiikkia; lennätinkoulu klo 8,40 konsertti y.m. tiistaisin ja torstaisin. Saksa: Königswusterhausen (3,700 m) klo 8 a.p. talousuutisia, klo 9 ja 10 valuuttanoteeraukset, klo 11 (2,700 m) konsertti (ei aina), klo 12 (4,000 m, konsertti (ei aina), klo 4 (2,700 m) konsertti (ei aina); Berlini (400 m) muina päivinä paitsi sunnuntaisin klo 8 konserttiohjelma
.”

Keväällä 1924 Lahden radioharrastajat ry ryhtyi hankkimaan Lahteen omaa radioasemaa

Lahden Radioharrastajat r.y.-niminen yhdistys perustettiin 11.3.1924 ja ryhtyi sekin hankkimaan Lahteen omaa lähetysasemaa. ”Yhdistyksen tarkoituksena on levittää radioharrastus Lahdessa ja sen ympäristöllä, hankkia kuuntelulupia yhdistyksen jäsenille, pitää teoreettisia ja käytännöllisiä esitelmiä radioalalla”, kertoo Orimattilan Uutiset 13.3.1924. Lahden radio sai kulkulaitosministeriöltä lähetysluvan helmikuussa 1926. ”Aseman antenniteho on ollut syksyllä 1926 noin 80 wattia, mutta on korotuspuuhat käynnissä, sillä asemalla on lupa 500 watille. Aseman aaltopituus on 318 metriä ja asema lähettää Helsingin ohjelmia ja sunnuntaisin jumalanpalvelukset kaupungin kirkosta. Yhdistyksen osoite on: Lahti, Radioasema, Rautatienkadun 9”, sanoo Radiokalenteri 1927

Radiola aloitti lähetyksensä Helsingin Hakaniemessä 23.3.1924

Hufvudstadsbladet 29.01.1924 ja muutamat muut sanomalehdet uutisoivat, että Helsinkiin on perusteilla Nuoren Voiman liiton alainen radioasema Radiola. Se toimisi aluksi noin 300 metrin aallonpituudella 10 watin teholla, mutta tarkoitus oli hakea lupaa 420 metrin aallonpituudelle ja 250 watin lähetysteholle. Radiolan suunnitelmissa oli rakentaa mikrofoniyhteys Kallion kirkkoon, josta saataisiin saarnoja, urkumusiikkia ja kellon soittoa.

Iltalehti 4.3.1924 kertoo: ”Kukapa ei olisi nähnyt Siltasaarella Arenan uljasta taloa ja sen korkeitten tornien välissä killuvia antenneja. Nämä johtavat toimihuoneistoon, jonka ympyriäisistä ikkunoista iltaisin valo loistaa kuin jostakin majakasta. Täällä sijaitsee Radiola, NVL:n Helsingin radiokerhon asema, jota helmikuun kuluessa on koetettu kuntoon saada. Monenlaisten vastusten jälkeen, joista taloudelliset ovat suurimmat, on päästy niin pitkälle, että näinä päivinä on saatettu kokeeksi esittää puhetta ja paremman puutteessa gramofonisoiltoa ja laulua. Mutta kun kerholla ei ole riittäviä varoja, tulisi yleisön muistaa sitä lahjoituksilla. Onhan itsessään väärin, että vastaanottolaitteiden omistajat aivan ilmaiseksi kuuntelevat tuloksia, joita toiset suurilla rahallisilla uhrauksilla ovat saavuttaneet. Nyt pitäisi vain lukuisien kansalaisten liittyä jäseniksi Suomen Radioyhdistykseen, jonka sisäänkirjoitusmaksu on 50 ja vuosimaksu yhtä suuri summa.

Radiola toimi osoitteessa Itä-Viertotie 2 A 24, nykyisin tuo osoite on Hämeentie 2 A 24. Aseman tekniikkaa esitellään Suomen Kuvalehdessä 10.5.1924: ”Studio vastaa melkoisia vaatimuksia. Seinät on verhottu säkkikankaalla kaikuamisen estämiseksi, samoin katto, ja lattia matoilla. Vuokrattu piano seisoo korkkilevyillä, jottei sen kehys saisi lattiasta kaikupohjaa. Mikrofoonina on tavallinen puhelinmikrofooni musiikkia lähetettäessä, hiilimikrofooni puhetta lähetettäessä. Konehuoneessa on lähetyskone, joka nyt kehittää luvallisen 10 vatin energian, mutta on laitettu niin, että jos lupa saadaan, voidaan lisätä energia 200 vattiin asti. Aseina käyttää 290 metrin aaltopituutta ja on antanut konsertteja iltaisin tavallisesti klo 6-8, mutta on suunniteltu myöhemmin antoajaksi 7-9. Aseman merkitys, niin kauan kuin ei suurempaa asemaa ole olemassa, on epäilemättä melkoinen. Valoisan vuodenajan tultua on sillä sitäkin suurempi merkitys, kun auringonvalo nielee radioaaltoja matkalla siinä määrin, että ulkomaiden konsertteja tuskin voidaan monellakaan koneella kesällä kuunnella”.

Kevään ja kesän aurinkoiset illat heikentävät AM-taajuuksien kaukokuuluvuutta. Radiolalla olikin hyvä tilaisuus saavuttaa suomalaiset radiokuuntelijat.

”Onhan itsessään väärin, että vastaanottolaitteiden omistajat aivan ilmaiseksi kuuntelevat tuloksia, joita toiset suurilla rahallisilla uhrauksilla ovat saavuttaneet. Nyt pitäisi vain lukuisien kansalaisten liittyä jäseniksi Suomen Radioyhdistykseen”

Iltalehti 4.3.1924

Radiolan ensimmäinen lähetys oli 23.3.1924 klo 14-16. ”Ohjelma käsitti trion esityksiä, pianosoolon, yksinlaulua (Göta Weckman), sadun (Olga Poppius), puheen (Erkki Liuksiala) ym. Seuraava konsertti on huomenna tiistaina klo 6-8 ip. Jos esitykset yleisöä tyydyttävät, annetaan niitä säännöllisesti kolmasti viikossa: sunnuntaina, tiistaina ja perjantaina klo 6-8 ip”, kertoo Iltalehti 24.4.1924

Radiola oli ensimmäinen mainosrahoitteinen kanava Suomessa. Mainostulot koostuivat lähinnä radiotarpeita myyviltä liikkeiltä lahjoituksina. Kaikissa pääkaupunkiseudun radioliikkeissä oli myytävänä Radiolan 25 markan hintaisia lahjakortteja, jonka ostamalla tuettiin kanavan toimintaa. Teollisuuden
Ilmoituskeskuksen kanssa tehtiin sopimus mainosten lähettämisestä, jonka luultiin riittävän kattamaan kulut
”, kirjoittaa Matti Mäki-Kokkila tutkimuksessaan.

Radio-lehti 1.8.1924 kertoo: ”Nilsiästä saapuneen kirjeen mukaan olivat kaikki tiedot kuuluneet sinne, 400 kilometrisen taipaleen taakse, erittäin selvästi. Samoin muualla maaseudulla on Radiola kuulunut hyvin”.

Poimintoja Radiolan toiminnan varrelta

Radiola mainosti toimintaansa Helsingissä kaikissa vuoden 1924 eduskuntavaalien äänestyspaikoissa. Iltalehti 1.4.1924 uutisoi tempauksesta: ”Meillä on vielä paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan ole kuulleet radiota, sillä vastaanottolaite maksaa rahaa. Nyt tarjoutuu kuitenkin tilaisuus niillekin, jotka eivät ennestään tunne radiota, saada kuulla aivan maksutta radiokonserttia. NVL:n lähetysasema ”Radiola” järjestää nimittäin tänään iltapäivällä klo 4-8 radiokonsertit kaikissa vaalipaikoissa.

Radiolan innokkaat radioharrastajat huomasivat, että aseman tulot eivät riittänyt kasvaviin kuluihin joihin tuli mukaan huhtikuussa 1924 ostettu huoneisto. ”Radiola ostanut oman huoneiston. Yksityisten henkilöiden ja sähköliiikkeiden ponnistusten kautta on saatu niin paljon rahoja kokoon, että Radiola eilen on voinut ostaa Oy. Arenalta radioasemaksi sen huoneiston, missä Radiola nykyään sijaitsee. Mutta kun kauppasummasta, joka on 74,000 mk., on suoritettu vasta noin kolmasosa ja lyhennystä on maksettava vuosineljänneksittäin, kun yhtiölle menevä vuokra tekee kuukausittain lähes 1,000 mk lämpö tähän luettuna, huomaa, että melkoisia tuloja vaaditaan, jos yritys on saatava kannattavaksi”, Uusi Suomi 1.5.1924.

Radio OH-lehdessä 1.1.1934 muistellaan: ”Kesäkuussa tehtiin sopimus erään mainostoimiston kanssa mainosten hankkimisesta ja lähettämisestä. Kesällä pidettyjen messujen aikana lähetettiin erikoisia messuohjelmia ja mainittakoon myös messujen avajaisten radiointi. Olympialaisien kisojen aikana lähetettiin Radiolasta tiedotukset (= urheilutulokset), niin pian kuin ne olivat saapuneet Suomeen. Näiden uutisten tiedoittaminen toi Radiolalle monta ystävää. Mainittakoon, että mm. Nilsiästä saapui eräällä kuuntelijalta ilmoitus, että hän Radiolasta sai 4-putkisella vastaanottimellaan urheilutiedot paljon aikaisemmin kuin Kuopiosta postitse saapuneista lehdistä”.

Heinäkuussa 1924 Radiola kutsui ”täkäläiset radiotoiminimet kokoukseen käsittelemään kysymistä aseman toiminnan jatkamisesta tai lopettamisesta”, kertoo Helsingin Sanomat 13.7.1924. Samassa kokouksessa valittiin lähetystö kiertämään kaupungin liikkeissä ja keräämään varoja asemalle.

Heinäkuussa 1924 Radiola joutui supistamaan lähetysaikoja, kutsui radiokuuntelijat tukemaan toimintaa ja kaikki mukaan ohjelmien tekoon. ”Radiola ei voi toistaiseksi vaikean taloudellisen asemansa ja kokeilujensa vuoksi antaa yleisradioesityksiä joka päivä vaan seuraavina aikoina: tiistaina klo 8-10 ip, torstaina klo 8-10 ip, lauantaina klo 8-10 ip, sunnuntaina 6-8 ip. Aaltopituus on toistaiseksi 345 metriä. Olisi suotavaa, että yleisö ja etenkin radiokuuntelijat tukisivat Radiolaa ehdottamalla ja toimittamalla itsekin ohjelmaa esityksen ajaksi. Ohjelman suorittajat ilmoitetaan Radiolaan, puhelin 10684 jonain edellä mainittuna ohjelmaaikana. Sopivia numeroita ovat esim. esitelmät, kertomukset, sadut, humoreskit, vuorokeskustelut, lausunto, lauluja soittokappaleet. Ne kuuntelijoista, jotka eivät voi auttaa ohjelman hankkimisessa, tuntenevat velvollisuutenaan olevan Radiolan rahallisen tukemisen ja voivat sen tehdä ostamalla lahjakortteja Smk. 25:—, joita löytyy jokaisessa radioliikkeessä”, Uusi Suomi 13.7.1924

Elokuussa 1924 taloudellisten vaikeuksien keskellä Radiola sai uuden tehokkaamman lähettimen toimintaan ja palkkasi samalla vakinaisen orkesterin soittamaan radio-ohjelmissaan. ”Radiola on nyt palkannut vakinaisen orkesterin yleisradioesityksiä varten. Radiolan toimikunta pyytää arvoisia radiokuuntelijoita tämän kuun aikana lähettämään arvosteluja orkesterin esityksistä, jotta pitempiaikainen sitoumus voitaisiin tehdä yleisön tyytyväisyyttä silmälläpitäen. Aseman teho on nykyään 250 wattia ja saapuneiden ilmoitusten mukaan on sitä valoisana aikana kuultu jo lisalmelle asti 2-lamppuisella vastaanottajalla. Toivotaan yhä uusia ilmoituksia kuuluvaisuudesta”, Iltalehti 9.8.1924

Radiola lopetti toimintansa varojen puutteeseen 24.9.1924

Radiola pyysi lahjoituksia. Tukea tarvittiinkin ja 1.8.1924 ilmestyneen Radio-lehden mukaan aseman toiminta maksoi vähintään 15000 markkaa (noin 5000 euroa) kuukaudessa. Lopulta aseman henkilökunnan palkkiot, kalliit laitteet ja varaosat, sähkölaskut, vuokrat ja etenkin radio-orkesterin palkat tulivat asemalle liian kalliiksi. Radiola lopetti toimintansa varojen puutteeseen 24. päivä syyskuuta 1924. Viikko-Sanomat 27.9.1924 kertoo: ”Radiolähetysasema Radiola joutunut vaikeaan tilanteeseen ja on nähtävästi pakotettu lopettamaan toimintansa” ja haastattelee aseman toimihenkilöä asian johdosta.

Radiopataljoona aloitti lähetyksensä uudestaan

Radiopataljoona, joka oli lopettanut lähetyksensä Radiolan alettua, aloitti lähetyksensä uudelleen ja jatkoi säännöllisesti syksyyn 1925 saakka. Suomen Kuvalehden radio-ohjelman lähettämistä Radiopataljoonan lähetinlaitteilla esitellään Suomen Kuvalehdessä 29.11.1924.

Voisiko esperanto olla kansainvälinen radiokieli?

Voisiko esperanto olla kansainvälinen radiokieli, kysyy Radio-lehti, 01.07.1924.Radiopuhelin on nykyään jo kehittynyt sille asteelle, että ihmisäänen kantavuudelle ei löytyisi maapallollamme enään mitään rajoja ellei se toistaiseksi vielä töytäisi yhteen haitalliseen esteeseen, nimittäin monikielisyyteen. Vaikkakin ihmispuhe saadaan jo kuulumaan Amerikasta Eurooppaan ja Aasiaan, yli kaikkien maitten ja rajojen, niin ei siitä edistyksestä voida saada täyttä, tuskinpa juuri mitään hyötyä, niin kauan kuin tällaisia koko maailmalle aiottuja puheita ei ymmärretä yleisesti kaikissa maissa. Näin ollen on ajatus yhteisen kansainvälisen radiokielen käytäntöönsaamiseksi varsin ymmärrettävissä, eikä yrityksiä sen toteuttamiseksi ole myöskään puuttunut. Tämä toteuttaminen tulee olemaan ainakin siinä suhteessa helppoa, että ei ole mitään vaikeutta kielen valinnassa, siihen tarkoitukseen soveltuva kieli kun jo on olemassa, vieläpä jo siinä määrin käytäntöön levinneenä kaikissa maapallon eri maissa, että se on jo voitu ottaa yleisradiolähetyksissä käytäntöönkin varsin laajassa mitassa, ja miltei jokainen viikko ellei jokainen päivä tuo tietoja yhä uusista saavutuksista. Kysymyksessä oleva kieli on ainakin nimeltään jo kaikkialla tunnettu kansainvälinen apukieli esperanto.

Viron ensimmäinen radiolähetys kuultiin Haapsalusta 11.5.1924

Viron ensimmäinen virallinen radiolähetys tapahtui 11.5.1924 kun Haapsalun sähkötysasemalta radioitiin maailmalle Läänemaa Ühisgümnaasiumin oppilaiden kuorolaulua. Haapsalun rautatie- ja viestintämuseossa on nähtävillä tämän aikakauden laitteita.

Tietysti tahtoisin omistaa radion. Olisihan niin mukavaa sen avulla kuunnella soitto- ja lauluesityksiä sekä läheltä että kaukaa.

Sirpa Sinitähti, Pääskynen-lehti 15.7.1923
  • Paras kotiradio on Leijona-Radio, mainostaa 01.11.1928 Savon miekka : Kuopion suojeluskuntapiirin kuukausijulkaisu. 1900 markan laite maksaa nykyrahasssa yli 640 euroa.
  • Suomen Radioyhdistys järjestää tänään radiolähetyksen. Kertoo 12.09.1925 Iltalehti.
  • "Säätietojen levittäminen radiolla" alkoi tammikuussa 1925, kertoo 29.09.1925 Aamulehti
  • Sisä-Suomi-lehti kertoo Jyväskylän radiolähetyksestä, 23.10.1925 Sisä-Suomi
  • Radiokonsertit Oulussa Kahvila Kiistolassa alkavat. Yleisö sai kuunnella radiolähetyksiä. Kertoo 13.09.1925 Kaiku no 210.
  • Radiolähetyksiä Raumalta, uutisoi 10.02.1925 Lalli.  "1NN lähetti kuorolaulua. Rauman partiopoikain torvisoittokunnan  esityksiä, runonlausuntaa ja puheita. Ensi perjantaina klo 7 annetaan uusia koe-esityksiä. Olisi suotavaa, että Rauman ympariston radioharrastajat silloin tarkkaisivat 300 metrin aaltopituudella Rauman kuulumista"
  • Radiolähetystä kokeiltiini eilen illalla Vaasassa, kertoo 05.03.1925 Ilkka
  • Radiolähetyksiä Porvoon pitäjästä Emsalön kartanosta käsin, uutisoi Iltalehti, 22.07.1924
  • Radiolähetykset Mikkelistä Suojeluskunnan Suur- Savon laivueen radioasemalta loppuu varojen puutteessa, kertoo Länsi-Savo, 25.09.1926
  • Jyväskylän radioaseman lähetykset kuuluneet Vaajakoskella ja Keljossa, kertoo 20.02.1925 Työn Voima

Ruotsin radio, AB Radiotjänst aloittaa lähetyksensä 1.1.1925

Ruotsin yleisradio, AB Radiotjänst aloittaa lähetyksensä 1.1.1925 jumalanpalveluksella Tukholman Pyhän Jaakobin kirkosta (Sankt Jacobs kyrka). Lähetykset tulivat Telegrafverketin studiosta, osoitteessa Malmskillnadsgatan 24. Vuoden 1925 aikana Ruotsissa käynnistetään 14 yksityistä radioasemaa.

Ruotsissa kokeiltiin radiolähetyksiä yhtä innokkaasti kuin Suomessakin. Vuonna 1923 tehtiin paikallislähetys Jönköpingin Kyrkogatanilta. Kidekoneiden myynti hoitui Ruotsissa paljolti postimyynnin kautta. Esimerkiksi Baltic-merkillä oli monia myytäviä laitteita.

Harva on se paikkakunta enää Suomessa, jossa ei joku kuuntelija istuisi pari kolme tuntia illassa kuulemassa ainakin Königsbergiä ja useat melkein kaikkia Englannin ja Saksan yleisradioasemia. Muutamat kuulevat säännöllisesti lisäksi Etelä- Europan asemista Roomaa ja Madridia niin kaukanakin kuin Nilsiässä

Langaton-lehti 1.1.1925, nro 3

Vuonna 1925 radioasemia ja radioyhdistyksiä syntyi Jyväskylään, Poriin, Raumalle, Toijalaan ja Vaasaan

Keski-Suomen radioyhdistys kokeili omaa lähetintään Jyväskylässä 31.1.1925. ”Helmikuun lopulla suoritetut koelähetykset onnistuivat melko hyvin saaden lyhyessä ajassa vastaanottajien, varsinkin kidekoneitten luvun kasvamaan. Aluksi olivat kokeilut epäsäännöllisiä ja esitykset puutteellisia, mutta kun mikrofonijohdot kirkkoon ja erääseen elävien kuvien teatteriin saaliin valmiiksi, niin tulivat lähetykset säännöllisiksi ja ohjelmat paremmiksi. Väliin ovat ne olleet arvokkaitakin, sillä useat etevät musiikkimiehet, luennoitsijat, lausujat sekä monet laulukuorot ovat auliisti auttaneet ohjelmien suorituksessa. Kaikki lähetykset ovat ilmoitusten mukaan poikkeuksetta kuuluneet hyvin ja varsinkin ”kiteilijät” ovat olleet erittäin tyytyväisiä. Kidekuuntelun säde onkin pienestä tehosta huolimatta ollut noin 3 km. Varsinkin Jumalanpalvelus on kuulunut joka kerta selvästi, eräänkin 10 km:n päästä tulleen ilmoituksen mukaan ”sanankaan saarnasta menemättä hukkaan, kovapuhujalla monessa huoneessa”. Etäisin ilmoitus on saapunut Haapamäeltä, siis noin 65 km:n päästä”, kirjoittaa Langaton 1.1.1925.

Sisä-Suomi-lehti 7.3.1925 kirjoittaa ”Radiokuume kerkisi myöhään Suomeen ja vielä pitemmälti kului aikaa, ennenkuin se tartutti meidät sisämaan ihmiset, mutta tosiasia on, että kuume kaikessa hiljaisuudessa paruillaan tekee ”tuhoaan” täällä kaupungissa ja lähiseuduilla, kaikki jo mainitun radioaseman ansiota. Ensimmäisenä innostuivat tähän nykyajan viimeiseen suureen keksintöön täällä, kuten muuallakin, koululaiset y. m. heihin verrattava nuoriso. Kaikkein ensin ryhtyivät täällä radiolla kokeilemaan Nuoren Voiman Liiton radioamatöörit, joukossa joku varttuneempikin kaupunkilainen. Tietääksemme kelloseppä Edvin Kytölä on se joka ensimmäisenä avaruuden kautta pääsi yhteyteen europalaisten lähetysasemien kanssa. Hänen rinnallaan on mainittava ennenkaikkea insinööri Toivo Laakso, radion todellinen esitaistelija Jyväskylässä, joka joulun tienoissa 1923 omatekoisella vastaanottokoneellaan teki erittäin onnistuneita kokeiluja pienessä ullakkokamarissaan Mäki-Matinmäellä. Epäluuloisina suhtautuivat jyväskyläläiset näihin uusiin virtauksiin, saipa kelloseppä Kytölä viranomaisetkin niskaansa «oudoista” hankkeistaan, mutta näyttämällä laillisen lupakirjan saivat antennimastot seistä pystyssä.

Toijalaan perustettiin radioyhdistys 20.2.1925. ”Joukko radionharrastajia Toijalassa kokoontui 20 p. klo 7 illalla rouva Heiliön kahvilaan keskustelemaan radioyhdistyksen perustamisesta paikkakunnalle tukemaan radioharrastajien pyrkimyksiä. Radioyhdistys päätettiinkin perustaa paikkakunnalle ja valittiin väliaikainen toimikunta, jonka tehtäväksi jäi sääntöjen laatiminen ja asian edelleen ajaminen. Toimikuntaan valittiin herrat John Hellberg, V. Airola ja U. Järvinen. Yhdistys aikoo alaosastona liittyä Tampereen Radioyhdistykseen.”, uutisoi Toijalan Sanomat, 28.02.1925.

Radiolähetyksiä Raumalta antaa taas entiseen tapaansa huomenna sunnuntaira Rauman radiokerho klo 1-2 päivällä 10 watin teholla 300 m. aaltopituudella. Ohjelmassa on torvisoittoa, esitelmä, laulua, ym. Maaseudun radisteja pyydetään kuulemista ilmoittamaan lähetyksen aikana Raumalle puhelimella 188″, ilmoittaa Lalli-lehti 21.02.1925.

Pohjanmaan Radioyhdistys syntyi maaliskuussa 1925.Vaasassa toimii noin 150 radiokonetta. Tarkoituksena on nyt saada paikkakunnalle radioyhdistys. Alustava kokous pidettiin äskettäin ja päätettiinkin siinä radioyhdistys perustaa ja valittiin toimikunta laatimaan sääntöehdotus. Sääntöehdotus on nyt valmis ja perustava kokous pidetään Kauppaseuralla tiistaina t.k. 31 pnä klo 7 ip. Tähän kokoukseen on kutsuttu kaikki asianharrastajat Pohjanmaalta, sillä tarkoituksena on perustaa koko Pohjanmaata käsittävä radioyhdistys. Perustettavan Pohjanmaan Radioyhdistyksen päämääränä on perustaa lähetysasema Vaasaan ja esitelmien y.m. valistustyön kautta levittää radioharrastusta ja hankkia jäsenille tietoja radiota koskevista teknillisistä y.m. seikoista”, uutisoi Ilkka-lehti 28.3.1925.

Porin radioyhdistys perustetaan 16.3. 1925 Porin kauppatorin varrella sijaitsevan Porin Sähkö- ja Telefoniliikkeen tiloissa. Porin Radio aloitti 18.3.1925 lähetyksensä. Ohjelmassa oli kvartettisoittoa ”elävien kuvien teatteri Fennian ravintolasta” sekä insinööri E.A. Hiltulan radiotekninen esitelmä. Kuuluttajana oli radioaseman rakentaja Vilho Helava.

”Tampereen matkani. Siellä oli niin paljon nähtävää ja kuultavaa. Sain siellä ensikerran kuunnella radiotakin”

Teuvo muistelee kesän 1925 kohokohtaa Pääskynen-lehdessä 15.10.1925

Maaseudun tulevaisuus 21.2.1925: ”Radio maataloutta palvelemaan”

Maaseudun Tulevaisuus, 21.02.1925 kirjoittaa radion tuomista mahdollisuuksista. Radio voisi välittää aika-, sää-, uutis- ja hintatietoja sekä lisätä maatalousaiheista tietoutta.

Julkisuudessa on viime aikoina alkanut yhä useammin näkyä kirjoituksia ja uutisia radion merkityksestä sivistyselämän eri aloilla. Olisi epäilemättä suuri erehdys, jos sellaista välikappaletta, kuin radio, ei pyrittäisi soveltamaan palvelemaan myöskin maatalouden tarpeita.

Meteorologiseen laitokseen saapuu näet päivittäin radiotietoja sangen laajalta alueelta ja näistä tiedoista voidaan ennakolta melkoisella varmuudella tietää seuraavan päivän sääsuhteet, jopa toisinaan ennustaa- useampiakin päiviä eteenpäin.

Yhtä tärkeätä kuin sääsuhteiden tietäminen, on maamiehilie myös tuotteiden hintojen tarkka seuraaminen. Ulkomaisten radioasemain välityksellä voidaan näitäkin tietoja nopeimmin ja säännöllisesti seurata täälläkin ja tiedoittaa niistä kaikkialle ympäri maan. Edellisten lisäksi ei ole pois tieltä, että maaseudulla tiedetään tarkasta normaaliaika, saadaan tietoja tärkeimmistä maailmantapahtumista jne. Mutta paljon enemmän voidaan radion avulla saada aikaan. Tarkoitamme lähinnä maataloudellista esitelmätoimintaa, jonka Maataloustuottajain Keskusliitto aivan oleellisesti on tähän tiedoitustoimintaan yhdistänyt. Sen kautta säästyvät useinkin varsin pitkät matkat kustannuksineen, säästyy myös aikaa ja, mikä varsin tärkeätä, esitelmät tulevat yhdellä kerralla kaiken kansan kuultaviksi”.

Suomen radioyhdistys aloittaa lähetyksensä Helsingissä 7.3.1925

Suomen Radioyhdistys alkoi lähettää säännöllistä ohjelmaa 7.3.1925 lähtien käyttäen Radiopataljoonan lähetintä. Tätä päivää pidetään maamme yleisradiotoiminnan alkamispäivänä. Suomen Radioyhdistyksen tavoitteena oli valtakunnallisen yleisradiotoiminnan käynnistäminen. Aseman ohjelmatietoja löytyy aikakauden sanomalehdistä nimellä: ”Helsingin Yleisradio” ja ”Helsingin yleisradioasema”.

Syksyllä 1925 yhdistyksen ohjelmat olivat tiistaisin ruotsinkielisiä, torstaisin ja lauantaisin suomenkielisiä. ”Lähetyksiä varten on yhdistys ryhtynyt hankkimaan lupaa asettaa ostamansa mikrofonin yliopiston juhlasaliin (konserttien lähetystä varten), Fennian hotelliin (tanssimusiikkia) sekä mahdollisesti eduskuntatalolle (tärkaimpiä valtiollisia puheita) ynnä Suomalaiseen Oopperaan”, paljastaa Suomen Kuvalehti 22.11.1924.

Suomen Radioyhdistys ryhtyy välittämään ohjelmia maakunta-asemille eri puolille Suomea. Helmikuussa 1925 avataan ohjelmasiirtoyhteys puhelimitse Helsingin ja Tampereen välille ”lennätinhallitus on suostunut antamaan Helsingin ja Tampereen väliset valtion puhelinjohdot iltaisin käytettäviksi radio-ohjelman siirtämistä varten Helsingistä Tampereen Radioon. Toimenpiteet tässä suhteessa ovat kuitenkin vielä toistaiseksi alkuasteellaan. Lähiaikoina voitaneen kuitenkin ryhtyä kokeiluihin, mitenkä tällainen ohjelman siirtäminen onnistuu, ja jos kokeiluista saadaan suotuisia tuloksia, tultaneen ehkä aikoinaan Helsingissä asettamaan mikrofonit eduskuntaan, yliopiston juhlasaliin y.m., jolloin esim. eduskuntakeskustelut voitaisiin Tampereen Radion kautta välittää aseman nykyisin jo sangen laajaksi kehittyneeseen kuuntelupiiriin”, kertoo Aamulehti 10.2.1925.

Ensimmäiset jäätiedotukset ja suora radioselostus syksyllä 1925

Arvi Hauvonen teki syksyllä 1925 ensimmäisen suomalaisen suoran radioselostuksen, kun hän kesken äänilevyjen soiton sai tietää naisen hypänneen Tampereen Tammerkoskeen. Hän keskeytti musiikin ja alkoi selostaa tapausta kuulijoille. Selostuksen ansiosta tapahtumapaikalle kerääntyi tuhansia ihmisiä

Porin radio aloitti syksyllä 1925 Jumalanpalvelusten ja jäätiedotusten radionnin. Asema välitti iltaisin musiikkiesityksiä elokuvateatteri Fenniasta ja ravintola Kansasta. Radiosta kuultiin myös Satakunnan Kansan radiouutiset.

Pietarsaaren ja Turun Vähä-Heikkilän radioasemat

Mellersta Österbottens Radioförening perustettiin 12.12.1925 Pietarsaaressa. Sen käytössä oli Svenska Radion rakentama 200 watin tehoinen lähetin. Asema aloitti toimintansa jo 30.4.1925 releoiden usein Ruotsin yleisradioasemien ohjelmia.

Radiomestari Topi Matilainen suoritti radiolähetyskokeiluja vuosina 1925-1927 Turun Laivastoaseman Vähä-Heikkilän radioasemalta. Ensilähetystä mainostettiin Uusi Aura-lehdessä 15.12.1925: ”Vähän-Heikkilän radioasema antaa radiokonsertin keskiviikkona tk. 16 pnä klo 7—8 i.p. Aaltopituus 484 m”.

Tahdon mielihyvin kiittää Pääskysen toimitusta siitä hauskasta radio-illasta. Meitä oli viisi lasta yhdessä kuuntelemassa, joista minä olin vanhin. Meillä oli kovapuhuja ja istuimme kaikki hartaana sen ympärillä. Eniten meitä miellytti setä Finnen Kiljus-satu sekä Harakkalan Lohikäärme. Yleensä oli ilta hauska ja hartaasti toivomme, että useasti saisimme kuulla radiosta lasten ohjelmaa.

Pertti Ranta (9 v. Tampere) kiittää Pääskynen-lehteä radio-ohjelmasta 15.2.1926

1920-luvun radiokuuntelijoiden piti ostaa kuuntelulisenssi, kuuntelulupa

Radioyhdistyksen myivät kuuntelulupia ja järjestivät konsertteja toimintansa rahoittamiseksi. Tampereen Radio järjesti konsertin Kangasalan kirkossa 21.2.1926. Klikkaa kuva isommaksi.
Radioyhdistyksen myivät kuuntelulupia ja järjestivät konsertteja toimintansa rahoittamiseksi. Tampereen Radio järjesti konsertin Kangasalan kirkossa 21.2.1926. Klikkaa kuva isommaksi.

Kuuntelulisenssit, eli miten kuuntelijoiden toivottiin osallistuvan radioasemien kasvaviin kustannuksiin. Radioasemien lähetinlaitteet ja niiden varaosat oli kalliita, vuokrat, sähköt, esiintyjäpalkkiot ja kaikki muu kulut kasvoivat lähetysajan kasvaessa. Radioasemat ja radioyhdistykset alkoivat myydä kuuntelulupia eli kuuntelulisenssejä. Mutta valtaosa kuuntelijoista ei halunnut maksaa radio-ohjelmasta mitään. ”Jokaisen kunnollisen kuuntelijan tulisi muistaa, että oikeuksiensa ohella on hänellä myöskin velvollisuuksia. Hänen oikeutensa on yleensä kaiken radiopuhelun, ja etenkin Suomen Radioyhdistyksen radio-ohjelmien kuunteleminen, jotka tätä nykyä ovat aivan ensiluokkaisia ja joita lähetetään kolmasti viikossa Helsingistä. Kuuntelijan ensimmäinen velvollisuus on hankkia kuuntelulupa, sekä liittyä jäseneksi esim. Suomen Radioyhdistyksen ja maksaen sille jäsenmaksunsa näin tukea pieneltä osaltaan sen työtä.”, sanoo Riihimäen Sanomat, 29.09.1925.

OY. Suomen Yleisradio AB. Finlands Rundradio perustetaan 15.12.1925

15.12.1925 eräät maatalousseurat ja sanomalehtimiesliitot, Suojeluskuntain Yliesikunta ja Suomen Radioyhdistys päättivät perustaa O.Y. Suomen Yleisradio A.B. Finlands Rundradio-nimisen yhtiön, jonka tarkoituksena oli harjoittaa yleisradiolähetystä ja muutenkin edistää radiotoimintaa m.m. järjestämällä radio-ohjelmaa ottamalla maan molempien kieliryhmien tarpeet huomioon. Yhtiön osakepääoma oli 500.000 mk ja osakkeita merkitsivät eräät yleishyödylliset, sivistykselliset ja taloudelliset järjestöt, erinäiset radioyhdistykset ja suurimmat sanomalehdet.

Sijoitetaanko Suomen suurasema Hämeenlinnaan vai Lahteen?

Radiolähetykset Mikkelistä Suojeluskunnan Suur- Savon laivueen radioasemalta loppuu varojen puutteessa, kertoo Länsi-Savo, 25.09.1926
Radiolähetykset Mikkelistä Suojeluskunnan Suur-Savon laivueen radioasemalta loppuu varojen puutteessa, kertoo Länsi-Savo, 25.09.1926

Professori Viljo Ylöstalo laati Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle ehdotuksen 25 kilowatin tehoisesta suurasemasta jonka sijaintipaikka olisi Hämeenlinna tai Lahti. ”Hämeenlinna on väestösuhteisiin nähden jonkun verran edullisempi kuin Lahti ja Tampere. Jos kuitenkin pidetään suotavana, että aseman kidekuuluvaisuus ulottuisi mahdollisimman kauas maan itäosiin, on Lahti asetettava etusijalle. Edelläolevan perusteella on siis sopivimpana yleisradioaseman suuruutena pideltävä asemaa, jonka keskimääräinen antenniteho on noin 25 kilowattia. Tällä teholla saavutettava kuuluvaisuus kidevastaanottajalla on 175 — 200 km, ja asuu tällä säteellä noin 1,5 miljoonaa asukasta. Sopivina aseman sijoituspaikkoina on pidettävä Hämeenlinnaa ja Lahtea, jääden valinta riippuvaksi näiden välillä aseman tarvitseman alueen ja käyttövoiman saantimahdollisuuksista”, kirjoittaa Langaton-lehti 1.1.1926.

Radiokalenteri 1926 esittelee Suomessa toimivat radioasemat: ”Radiopataljoonan asema Helsingissä, Suojeluskuntain Yliesikunnan asema Helsingissä, Tampereen Radioyhdistyksen asema Tampereella, Keskisuomen Radioyhdistyksen asema Jyväskylässä, Porin Radioyhdistyksen asema Porissa, Lahden Radioharrastajain asema Lahdessa, sekä Mellersta Österbottens Radioföreningin asema Pietarsaaressa. Sitäpaitsi on vielä epäsäännöllisesti toimiva yleisradioasema Hangossa ja Mikkelissä”.

Helvar aloitti radiolaitteiden maahantuonnin

Oy. Suomen Yleisradio perustetaan 29.5.1926

O.Y. Suomen Yleisradio – A.B. Finlands Rundradio -nimisen yhtiön perustava kokous pidettiin Helsingissä 29.5. Yhtiö perustettiin 500 osakkeella ja suurin osakkaiden merkitsijä oli Suomen valtio.

Vuonna 1929 Yleisradion osakeluetteloon oli merkittyinä 64 järjestöä, lehtiyhtiötä tai laitosta. Suurimmat osakkeenomistajat olivat mm. Suomen Radioyhdistys r.y., OTK, K.K, Valio, SOK, Yleinen Osuuskauppojen Liitto, Suomen Pankki ja Kansallisosake-Pankki. Osakkeita merkitsivät myös radioyhdistykset: Keski-Suomen Radioyhdistys, Lahden Radioharrastajat ry, Porin radioyhdistys, Suomen Radioamatöörien Osuuskeskus r.l. Amaradio ja Suomen Radioamatööriliitto ry. Täydellinen vuoden 1929 osakeluettelo löytyy 5.11.1929 ilmestyneestä Suomen Sosialidemokraatti-lehdestä.

7.9.1926 Uuden Yleisradion hallintoneuvosto päätti ”ottaa yhtiön huostaan Suomen Radioyhdistyksen siihen asti hoitaman radiolähetyksen kokonaan. Tämän yhteydessä ryhdyttiin heti yhtiön puolesta toimeenpantavan väliaikaisen kuuntelulupien hankintajärjestelmän toteuttamiseksi, jotta lähetystoiminnasta johtuvat kustannukset saataisiin peitetyiksi”, kertoo Yleisradion vuosikirja 1926 ja jatkaa ”Kielikysymyksessä hallintoneuvosto antoi johtokunnalle sellaiset ohjeet, että suomea ja ruotsia oli lähetyksissä käytettävä toistaiseksi Suomen Radioyhdistyksen käyttämällä tavalla.

Suomen Radioyhdistys halusi turvata tulevan Suomen Yleisradion rahoituksen. Radiokuuntelijoiden pitäisi hankkia radiolupa. Tällainen radiolaki tuli voimaan vuonna 1927. Lain mukaan valtio myönsi Yleisradiolle toimiluvan määräajaksi ja pidätti itselleen myös oikeuden määrätä kuuntelulupamaksut, joista Yleisradio saisi tulonsa. Lupa-asioiden hoito määrättiin asetuksella posti- ja lennätinlaitokselle.

Yleisradio-lehti alkaa ilmestyä 5.9.1926

Klikkaa kuvaa ja tutustu Yleisradio-lehteen Kansalliskirjaston digikokoelmissa.

Uusi radioasema Helsinkiin ja oma lehti. ”Lokakuun 24 p:nä pidetyssä kokouksessa päätti johtokunta kääntyä Valtioneuvoston puoleen pyynnöllä, että valtio ryhtyisi toimenpiteisiin Katajanokalla sijaitsevan lähetysaseman kuntoonlaittamiseksi Puolustusministeriön teknillisen osaston laatiman kustannuslaskelman mukaisesti, jolloin yhtiö on valmis ottamaan osaa korjauskustannuksiin korkeintaan 50.000 mk:lla.”

”Omien radiolehtien julkaisemisesta on niinikään keskusteltu monessa kokouksessa. Lehtien (”Yleisradio”ja ”Rundradion”) ensimmäinen numero ilmestyi syyskuun 5 p:nä”. Yleisradio-lehdessä on kotimaisten ohjelmatietojen lisäksi myös ulkomaisten radioasemien ohjelmatietoja, radioaiheisia uutisia ja tietoja vastaanottolaitteista.

Yleisradio muuttaa Helsingin Aleksanterinkadulle.Koska yhtiön studio- ja konttorihuoneisto yhtiön toiminnan laajentuessa osoittautuivat liian pieneksi, vuokrattiin yhtiölle uusi huoneisto kesäkuun alusta Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin talossa, Aleksanterinkatu 46. Huoneiston sisustus-suunnitelman laatiminen ja sisustamistöiden valvominen jätettiin arkkitehti Hanna-Lisa Kallialan tehtäväksi.”

”Ohjelmalähetyksiä on tapahtunut arki-iltoina klo 18.00 – 22.00 ja sunnuntai-iltoina klo 17.00 – 22.00. Arkipäivinä on lisäksi ollut aamupäiväohjelmaa klo 12.00 – 13.00, sunnuntaiaamupäivin on radioitu suomalainen ja ruotsalainen jumalanpalvelus. Kesäaikana on iltapäiväohjelmaan kuulunut ainoastaan musiikkiesityksiä, osaksi studiosta ja osaksi ravintola Kappelista.”

Ohjelmien laadun valaisemiseksi esitettäkööt seuraavat tilastolliset tiedot: Esitelmiä pidettiin kaikkiaan 570, pakinoita oli 58, lausuntaesitysten lukumäärä oli 71, lastenohjelmia oli 124, näytelmiä esitettiin 33, laulajataria esiintyi 157, laulajia esiintyi 77, kuorolaulua oli 26 kertaa, instrumentalisooloja oli 157, sinfoniakonsertteja radioitiin 15, oopperaesityksiä radioitiin 13, Eduskunnan istuntoja radioitiin 2, englanninkielen oppitunteja oli 39, Jumalanpalveluksia radioitiin 120 ja Vespereitä radioitiin 3 kpl

Yleisradio aloitti lähetyksensä 9.9.1926

Muistolaatta Helsingin Katajanokalla (osoiteessa Puolipäivänkatu 4) Yleisradion ensimmäisistä radiolähetyksistä. Klikkaa kuva isommaksi.
Muistolaatta Helsingin Katajanokalla (osoiteessa Puolipäivänkatu 4) Radiopataljoonan lähettimestä ja Yleisradion ensimmäisistä radiolähetyksistä. Klikkaa kuva isommaksi.

Vuonna 1926 Suomen Radioyhdistyksen rahat oli lopussa. ”Yleisradiotoiminta maassamme on nykyisin erittäin kriitillisessä ajankohdassa. Parhaan radiokauden juuri alkaessa totesi Suomen Radioyhdistyksen johtokunta, ettei sillä ollut käyttövaroja lähetysten toimeenpanemiseen edelleen”, kertoo Helsingin Sanomat 9.9.1926

Yleisradio aloitti lähetyksensä 9.9.1926 Suojeluskuntain Yliesikunnan radioaseman kautta.

Yleisradion yleisradiolähetysten siirtyminen Suomen Radioyhdistykseltä ja radiojoukkojen yleisradioasemalta Suomen Yleisradio-osakeyhtiölle ei tiedä ainakaan aluksi muuta muutosta ohjelmiin nähden kuin että ne nyt siirtyvät kaikki yksiin käsiin. Suomen Radioyhdistyksen lähetyksistä tunnettu yleisen suosion saavuttanut lähetysten esittelijä, oopperalaulaja Alexis af Enehjelm tulee edelleen lähettämään yhtiön ohjelmatkin jotka yhtiö koettaa saada pysymään ainakin yhtä korkealla tasolla kuin mille Suomen Radioyhdistys on ne kuluneitten vuosien aikana saanut. Radiojoukkojen välittämät sää-, aika-, maatalous- ym. tiedotukset samoin kuin jumalanpalvelukset sunnuntaisin, tulevat nyt myöskin yhtiön toimesta huolehdittaviksi.”, sanoo Yleisradion vuosikirja

Paikallisasemat saivat Helsingin suorat ohjelmat puhelimen välityksellä. Paikallisasemat lähettivät omat suorat ohjelmansa Helsinkiin myös puhelimen välityksellä.

Yleisradion ensimmäinen lähetys.

Torstaina syyskuun 9 p:nä lähetettiin ensimmäinen yhtiön ohjelma. Ohjelman aluksi toimitusjohtaja, toimittaja Viherjuuri lausui yleisölle muutaman sanan Oy. Suomen Yleisradion lähetysten alkamisesta ja prokuristi Deinert toisti samat alkusanat ruotsiksi, sen jälkeen seurasi musikaalinen ohjelma, jonka lomassa saatiin kuulla tri K. S. Laurilan esitelmä sekä STT:n välittämiä uutisia.”

Avajaispuheessaan toimitusjohtaja Viherjuuri lausui ”Arvoisat radiokuuntelijat! Suomen yleisradion historiassa on tänään merkittävä huomattava tapaus: Osakeyhtiö Suomen Yleisradio on alkanut toimintansa! Tästä lähtien tapahtuu kaikki yleisradiolähetys Helsingistä yksinomaan O. Y. Yleisradion toimesta ja samalla lakkaavat tätä lähetystä toimittamasta sekä Suomen Radioyhdistys että Radiopataljoonan yleisradioasema. Suomen yleisradiokuuntelijat tulevat aina kiitollisuudella muistamaan niitä uraauurtavia lähetyksiä, joita nämä molemmat laitokset ovat toimeenpanneet ja O. Y. Suomen Yleisradiolla on näitten laitosten vaivalla ja varoilla hankitut kokemukset suurimmalta osalta sinä perintönä, jonka nojalla se saa ja rohkenee jatkaa tätä nykyoloissamme niin ylen tärkeätä, sivistystä, tiedonantoa ja jalostavaa virkistystä tarkottavaa työtä”. Puhe on luettavissa kokonaisuudessaan Langaton-lehdestä.

Studiohuoneistona käytettiin Suomen Radioyhdistyksen rakentamaa studiota, osoitteessa Unioninkatu 20, Helsinki.

Kohti omaa radioasemaa ja säännöllisiä lähetyksiä.Hallintoneuvoston kokouksessa lokakuun 4 p:nä päätettiin johtokunnan ehdotuksesta, että yhtiön lähetykset lokakuun 9 p:stä lähtien tapahtuisivat yksinomaan radiopataljoonan aseman välityksellä, koska mainittu asema oli voimakkaampi kuin suojeluskunnan hallussa oleva ja koska ainoastaan yhden aseman käyttäminen tiesi yhtiölle 12.000 markan säästöä kuukaudessa.

Yleisradion säännölliset jokapäiväiset lähetykset alkoivat 1.12.1926. ”Päivälähetysten aika määrättiin silloin klo 12 – 13 ja iltalähetysten klo 18 – 22,  sunnuntaisin lisäksi iltapäiväkonsertti klo 17 – 18. Viisi iltaa viikossa suomenkielistä ohjelmaa ja kaksi iltaa viikossa ruotsinkielistä. Ohjelmakulut 60.000 markkaa kuukaudessa.”

Katsaus Suomen Yleisradion ohjelmistoon vuonna 1926. ”Puheita saatiin kuulla 17, esitelmiä pidettiin kaikkiaan 116, lausuntoa ja pakinoita oli yhteensä 72, englanninkielen oppitunteja annettiin 11, Eduskunnan istuntoja radioitiin 2, näytelmäkappaleita ja vuoropuheluja oli 5, laulajattaria esiintyi 35, laulajia esiintyi 28, instrumentaalisooloja oli 39, kamarimusiikkia esitettiin 15 kertaa, orkesterisoittoa oli 58 iltana, torvisoittoa oli 10 iltana, sinfoniakonsertteja radioitiin 7, oopperaesityksiä radioitiin 4, Jumalanpalveluksia radioitiin 29 (1 kpl Tampereen Tuomiokirkosta), vesper-Jumalanpalveluksia radioitiin 3 ja kuorolaulua esitettiin 9 kertaa.

Radio Mikkeli ja Radio Viipuri syntyivät joulukuussa 1926

Mikkelin Radioyhdistys perustetaan 7.12.1926.Yhdistyksellä on käytettävänään Mikkelin Suojeluskuntalaivaston radiolähetysasema, jonka kautta se lähettää jumalanpalvelukset kaupungin kirkosta sunnuntaisin 10—12 ja joskus myöskin muita yleisradioohjelmia, kuten musiikkia, esitelmiä y. m. Aseman teho on noin 80 wattia ja aaltopituus 309.3 m. Aseman hoitajana toimii herra A. W. Luukkonen. Aseman osoite on Mikkeli, Suomalainen Yhteiskoulu, Runeberginkatu 8-10”, kertoo Radiokalenteri 1928.

Viipurin Radioyhdistys r.y. perustettiin 5.2.1924 ja sen toimesta hankittiin eräältä kotimaiselta liikkeeltä lähetyskoneisto. Asema olikin toiminnassa 24.12.1926 lähtien aina 1.6.1931 asti, jolloin se siirtyi myynnin kautta Viipurin Suojeluskunnalle”, sanoo Teknillinen aikakauslehti, 01.10.1938. Viipurin Radioyhdistys keräsi rahat lähettimeen julkisilla keräyslistoilla ja rahankeräyksellä.

Karjala-lehti 7.11.1926 kirjoittaa: ”Kuten jo aikasemmin kerroimme, ovat täkäläiset sotilasviranomaiset suostuneet Viipurin Radioyhdistykselle kolmeksi vuodeksi maksutta luovuttamaan Neitsytniemen vallialueella sijaitsevan entisen muuntaja-aseman. Tänne sijoitetaan Viipurin lähetysasema. Tällöin voidaan sen välityksellä kidevastaanottajilla kuulla konsertteja ja muita esityksiä noin 30 —5O km. päähänkin lähetysasemasta, riippuen tämä osittain ilmastosuhteista. Näin ollen voi kaupunkimme lähin maaseutu tulla myös osalliseksi lähetysaseman tarjoamasta huvista. Lähetysasema tulee varustettavaksi 700 vatin antenniteholla ja on se siis suurimpia lähetysasemia Suomessa. Sen aaltopituus on 214 m.

”Vastaanottajamikrofooneja on Viipurin Radioyhdistys suunnitellut sijoitettaviksi useihin yleisiin paikkoihin kaupungissamme, kuten kirkkoihin, teatteriin, konserttisalekin jne. Myöskn omia lähetysiltoja tulee Viipurin Radioyhdistys järjestämään täkäläisten voimien avustamana. Lisäksi tulee Viipurin lähetysasema välittämään Helsingistä käsin annettuja taide- ym. tilaisuuksia viipurilaisille kuulijoille ja myöhemmin, myös ulkomaalaisten lähetysasemien eri tilaisuuksia, koska nykyisin tähän tarvittavan koneiston hankkiminen olisi käynyt kalliiksi. Kun tällaisten seuraaminen halvoilla kidevastaanottajilla käy nyt mahdolliseksi, olisi erittäin suotavaa, että jokainen vastaanottajakoneen hankkija liittyisi samalla Viipurin Radioyhdistyksen jäseneksi siten tukien sen toimintaa ja avustaen osaltaan sen hankkimien tilaisuuksien aiheuttamien kustannusten suoritta, naisessa. Vuotuinen jäsenmaksu, 25 markkaa, on sangen mitätön rahamäärä korvaamaan kaikkea lähetysaseman tarjoamaa hupia ja hyötyä.”

Suomen maaseudulla kaivataan radion tarjoamaa huvia ja sivistystä

Maaseudun Tulevaisuus 23.09.1926 uutisoi tohtori J.Jänneksen radioaiheisesta esitelmästä: ”Maamies haluaa mielellään kuulla pystyvien kansalaisten mielenkiintoisia esityksiä ihmisille yleensä ja suomalaisille erikoisesti tärkeistä asioista. On aivan toista kuulla miehen itse puhuvan kuin lukea, mitä hän kirjoittaa. Varsinaisiin huveihin nähden ovat maalaiset ilman radiota usein lapsipuolen asemassa, ja sadoissa nuorisoseurataloissa ympäri maatamme kaivataan arvokasta ja hauskaa ohjelmaa. Olen varma siitä, että radion avulla tuntuvasti voidaan edistää nuorison viihtymistä maalla ja tämä viihtyminen en tärkeä sekä maataloudellemme että maallemme kokonaisuudessaan.

Suomen Yleisradio Oy. on äskettäin jättänyt asianomaiseen paikkaan anomuksen, että valtio jo tänä syksynä ryhtyisi toimiin suurlähetysaseman aikaansaamiseksi maahamme. Tämän aseman aikaansaaminen on aivan erikoisen tärkeä vähävaraiselle maalaisväestölle, sillä sitä voisi suurin osa Suomen maalaisväestöstä kuunnella halvoilla kidevastaanottajilla. Imatran voimalla saisi tämä jättiläisasema kaiken kansan kuuluville sen, mitä maassamme pystytään esittämään tärkeätä ja kaunista.

Berliini saa Funkturmin, näyttävän radiomaston jossa oli ravintola

Funkturm valmistui syyskuussa 1926 Berliinin kolmansille radiomessuille (saks. Große Deutsche Funkausstellung) kaupungin suurimmaksi radiomastoksi. Sieltä lähetti ”Welle 504”-niminen radioasema, joka tunnettiin myös Berlin-Witzleben nimellä.

Vuonna 1929 tornin kautta lähetettiin myös Saksan ensimmäiset televisiokuvat. Vuonna 1935 Funkturmin kautta alettiin lähettää maailman ensimmäistä jatkuvaa televisiolähetystäFernsehsender Paul Nipkowia. Paul Nipkow oli saksalainen insinööri, joka on keksinyt television alkumuodon Nipkowin levyn.

Viron yleisradio aloitti lähetyksensä 18.12.1926

Virossa Raadio Ringhääling aloitti säännölliset lähetyksensä 18.12.1926. Aseman studio sijaitsi Tallinnan vanhakaupungin sydämessä, osoitteessa Pikk 34, jossa nykyään on tapahtumasta kertova muistolaatta. Vuoden 1927 lopulla tilojen ahtaus pakotti studion muuttamaan Estonia-teatterin kolmanteen kerrokseen. Suomen ja Viron radioiden tiiviimpi yhteistyö alkoi vuonna 1929 kun Tallinna radioi Mignon-oopperan suorana lähetyksenä Helsingistä. Viron yleisradion ohjelmistoa ja toimintaa esitellään melko laajalti Seura-lehdessä 22.2.1939.

Turunmaan Radioyhdistys perustetaan

LyhytaaaItokokeiluja. O.Y Fenno-Radio A.B. tulee tästä päivästä lähtien joka ilta klo 10.30 alkaen suorittamaan Ivhytaaltolähetyskokeita. Arvoisia radiokuuntelijoita, jotka ovat tilaisuudessa kuuntelemaan näitä lähetyksiä, pyydetään hyväntahtoisesti ilmoittamaan vastaanottotuioksistaan toiminimelle Simonkatu 4 Helsinki. Lähetys tulee tapahtumaan 45—55 metrin aallon välillä, luultavammin tullaan käyttäp mään aaltoa 52.5 m. Lähde: Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1313341?page=5 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
LyhytaaaItokokeiluja. Yleisradion lisäksi myös radiovalmistajat oli kiinnostuneita radioaalloista ja etenkin lyhytaalloista, sen ajan keksinnöstö jonka avulla radiolähetykset kuuluivat ulkomailla saakka. Lähde: Suomen Sosialidemokraatti, 13.10.1927, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.

Turussa Turunmaan Radioyhdistys — Abolands Radioförenlng perustettiin vuonna 1926. Yhdistyksen radioasema aloitti toimintansa 8.9.1927 aaltopituudella 256 m ja 1500 watin teholla. Asema lähetti yhdistyksen omaa ohjelmaa joka ilta klo 19 -21. ”Aikomuksena on myöskin ryhtyä lähettämään O.Y. Suomen Yleisradion ohjelmia radioteitse vastaanotettuna”, sanoo Radiokalenteri 1928. Turunmaan Radioyhdistyksen asema toimi Samppalinnan mäellä. Antennimastot olivat puiset ja 30 metriä korkeat. Mastojen välissä roikkuva antenni oli T-mallinen ja 17 metrin pituinen. Asemarakennuksessa oli kolme huonetta: studio, kojehuone lähettimineen ja generaattori-akkumulaattorihuone. Aseman lähetykset kuuluivat Rovaniemelle, Viipuriina ja Ruotsin Hernösandiin. ”Petsamosta kertoi eräs insinööri kuulleensa suomalaisista asemista parhaiten Turun”, kertoo Yleisradio-lehti 6.11.1927.

Tampereen radio välittää ulkomaisia radio-ohjelmia kotimaisten ohjelmien päätyttyä

Tampereen radioyhdistys välitti ulkomaisten radioasemien ohjelmaa kotimaisten radio-ohjelmien päätyttyä. Aamulehti 4.12.1927 kirjoittaa: ”Ne Tampereen radion kuuntelijat, jotka ovat viime iltoina jälkeen vakinaisen lähetysajan jatkaneet kuuntelua, ovat saattaneet seurata niitä ulkolaisten asemien välitystä käsittävä kokeiluja, joita Tampereen Radioyhdistys on kidekuuntelijain huviksi ja ehkä putkikonekuuntelijain harmiksi toimeenpannut.

Vuonna 1927 BBC välittää australialaista radio-ohjelmaa brittikuuntelijoille

Maanantain 5.9.1927 aloitti VK2ME-radioasema lähetyksensä Australian Sydneyssä. Aseman Empire Broadcast-ohjelmat kuuluivat jopa Lontoossa saakka. BBC välitti näitä ohjelmia suorina lähetyksinä sikäläisille radiokuuntelijoille. Kaukokuulumisen näinkin pitkällä mahdollisti sen ajan suuri keksintö: lyhytaaltotaajuudet.

Kuvalähetys radioteitse

Helsingin Sanomat 11.7.1927 esittelee kuvalähetyksiin tarvittavaa laitteistoa ja tekniikka. Artikkelissa maalaillaan tulevaisuuden näkymiäkin: ”Suurin merkitys kuvalennättimellä on liike-elämälle. Voidaan lähettää heti kauas allekirjoituksia, shekkejä, konnossementtejä y.m., lyhyesti sanoen, mitä asiakirjoja tahansa. Kuvalennättimestä on suurta hyötyä poliisille. Nopeasti voidaan lähettää rikollisen kuva, tuntomerkit ja sormenjäljet maahan, johon rikollinen aikoo, paljon ennen hänen perillesaapumistaan. Myös tutkimusmatkailijat voivat lähettää kuvia tärkeistä huomioistaan. Merenkulkijoille ja ilmailijoille voidaan lähettää sääkarttoja ja pian on myös sanomalehdillä tilaisuus kaikkialta saada sähkösanomien kera kuvia suurista maailman tapahtumista.

Lahden suurasema valmistui huhtikuussa 1928

Lahden radioaseman kuuntelukartta vuodelta 1928. Klikkaa kuva isommaksi.
Lahden radioaseman kuuntelukartta vuodelta 1928. Klikkaa kuva isommaksi.

Yleisradion vuosikirja 1928 kertoo: ”Tärkein tapahtuma maamme yleisradiotoiminnassa v. 1928 oli Lahden suuraseman valmistuminen huhtikuussa 1928. Lahden asema, joka on valtion rakennuttama ja valtion omistama, on saksalaisen Telefunken-yhtiön valmistama. Aseman antenniteho oli vuonna 1928 noin 25 kilowattia, mutta asema rakennettiin alunperin siten, että tehon korottaminen n. 40 kilowattiin käy päinsä suuremmitta kustannuksitta. Vuoden varrella onkin eduskunta myöntänyt tähän tehonkorotukseen tarvittavan lisämäärärahan ja valtio on tehnyt Telefunken-yhtiön kanssa sopimuksen kyseessä olevasta tehonkoroituksesta. Aseman kilojaksoluku on ollut 197 ja aaltopituus siis 1522.8 metriä.

”Valtion ja O.Y- Suomen Yleisradion, välisen sopimuksen nojalla on yhtiö saanut käyttää Lahden asemaa ohjelmalähetyksissään. Lisäksi ovat yhtiön ohjelmia lähettäneet samat paikallisasemat kuin edellisenäkin vuonna, nimittäin Helsingin, Tampereen, Porin, Turun, Viipurin ja osittain Pietarsaaren paikallisasemat. Ennen Lahden aseman valmistumista, välitti lisäksi Mikkelin paikallisasema yhtiön ohjelmia. Yleisradion ohjelmien lisäksi ovat nämä paikallisasemat lähettäneet jossakin määrin omia ohjelmia, pääasiallisesti jumalanpalveluksia. Pietarsaaren asema on lähettänyt etupäässä ruotsalaisten asemien ohjelmia. Helsingin paikallisaseman omistaa Puolustusministeriö, jota vastoin muut paikallisasemat ovat paikallisten radioyhdistysten omaisuutta.”

Kuopion radioasema. ”Syyskuusta 1928 lähtien on toiminut Kuopion radioasema, jonka kilojaksoluku sekunnissa on 1382, aaltopituus 217 m. ja antenniteho 0.08 kw. Valtio omistaa Lahden ja Helsingin asemat, joista edellinen on posti- ja lennätinhallituksen ja jälkimmäinen puolustusministeriön hallussa; muut asemat ovat paikallisten radioyhdistysten omaisuutta”, sanoo Ylen vuosikirja. Asema sijaitsi osoitteessa Puijonrinne 10. Aseman perustajina olivat Juho Rissanen, Vieno ja Väinö Toivanen ja herra V.Marjanen. Väinö Toivanen ryhtyi valmistamaan Leijona-radioita.

Suomen radioverkkoa kaipaa kehittämistä.  ”Vuoden varrella saatu kokemus on osoittanut toisaalta, että Lahden suurasema ja edellämainitut paikallisasemat eivät riitä tyydyttämään radiokuuntelijain tarpeita, vaan että maamme radioverkostoa on vielä edelleen kehitettävä, ja toisaalta, että maassamme mielenkiinto yleisradiotoimintaa kohtaan on siksi suuri, että varmastikin voidaan olettaa uusien asemien perustamiseen käytettyjen varojen tulevan korvatuiksi lisääntyneiden kuuntelumaksujen kautta, kääntyi yhtiö vuoden varrella kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön puoleen pyynnöllä, että ministeriö hankkisi selvityksen siitä, mitä suuntaviivoja uusia asemia suunniteltaessa ja perustettaessa olisi noudatettava.”

Presidentti Lauri Kristian Relander perheineen kotinsa turkkilaisessa huoneessa. Sivupöydällä on kidekone ja torvikaiutin. The Finnish Museum of Photography, 1928.
Presidentti Lauri Kristian Relander perheineen kotinsa turkkilaisessa huoneessa. Sivupöydällä on kidekone ja torvikaiutin. The Finnish Museum of Photography, 1928.

Ohjelmavaihto Pohjoismaiden välillä käynnistyy.Vuoden loppupäivinä valmistunut Suomen ja Ruotsin välinen puhelinkaapeli aiheutti suunnitteluja pohjoismaisesta ohjelmanvaihdosta. Kysymystä käsiteltiin joulukuun alkupäivinä 1928 Tukholmassa pidetyssä pohjoismaisten yleisradioyhtiöiden ja Norden-yhdistysten edustajain kokouksessa. Ohjelmanvaihto aloitettiin kuitenkin vasta vuonna 1929.”

Saksassa rakennetaan lyhytaaltoasemaa ja kokeillaan kuvien lähettämistä radiossa

"Saksalainen lyhytaaltoasema päätetty asia. Saksan lyhytaalto-radioasema tulee sijaitsemaan uuden Saksan lähettäjän suojissa Köningswunstenhausenissa. Asema tulee valmistettavaksi siten, että sen lähetyksiä voi kuunnella kaikkialla maailmassa", sanoo Yleisradio-ohjelmalehti, num 18, ilmestynyt 6.5.1928
”Saksalainen lyhytaaltoasema päätetty asia. Saksan lyhytaalto-radioasema tulee sijaitsemaan uuden Saksan lähettäjän suojissa Köningswunstenhausenissa. Asema tulee valmistettavaksi siten, että sen lähetyksiä voi kuunnella kaikkialla maailmassa”, sanoo Yleisradio-ohjelmalehti, num 18, ilmestynyt 6.5.1928

Saksassa ryhdytään rakentamaan lyhytaalloilla toimivaa radioasemaa jonka lähetyksiä voi kuunnella kaikkialla maailmassa” kirjoittaa Yleisradio-lehti.

Eikä siinä ole kaikki aikakauden tekniset uutuudet, sillä samainen Yleisradio-lehti numerossa 14.10.1928 kertoo ”Saksan valtion postiministeri on äskettäin suostunut radiokomissaarin ehdotukseen, että kokeeksi ryhdyttäisiin radioimaan kuvia. Aluksi kokeillaan Fultograph-kuvaradio-järjestelmällä. Fultograph-yhtiö hankkii radioitavat kuvat, ja ne lähetetään määrättyinä aikoina Königswusterhausenin aseman kautta. Vastaanotto tapahtuu kuva vastaanottoasemissa, joita on siroteltu joka puolelle Saksaa. Kokeiden aikana kerätty ainehisto tarkastetaan senjälkeen ja sen perusteella ratkaistaan, voidaanko kuvaradio nykyisessä muodossaan jo ottaa radio-ohjelmiin”.

Insinööri John Bairdin lähetti kuvalähetyksen Atlannin yli

Aamulehti 26.2.1928 uutisoi: ”Viimeaikoina hyvin tunnetun skotlantilaisen keksijän John L. Bairdin laboratoriosta, joka sijaitsee Leicester Square’in varrella Lontoossa, välitettiin kuvat puhelinlinjaa pitkin Purleyn huvilakaupunkiin, mistä ne radiolla lähetettiin Atlannin yli. Vastaanottokone oli sijoitettuna pimeään kellariin Hartsdalessa New Yorkin ulkopuolella, missä mr. Hutchinson, ßaird Television Companyn johtaja, kontrolloi vastaanottoa. Pimeään huoneeseen kokoontuneet henkilöt näkivät Lontoossa vastaanottokoneen edessä liikkuvien henkilöitten kuvat varsin selvinä.

Yleisradion vuosikirja 1929

Yleisradion radioasemat vuonna 1929
Yleisradion radioasemien sijaintipaikka, taajuus ja aallonpituus vuonna 1929

”Huhtikuussa Prahassa pidetyn kansainvälisen radiokonferenssin tehtyä useita huomattavia muutoksia eri maille kuuluviin aaltopituuksiin nähden, muutettiin asemien kilojaksoluvut ja aaltopituudet heinäkuun 1 p:stä 1929 alkaen.”

Helsingin yleisradioaseman rakentaminen Pasilaan. ”Vuoden varrella on posti- ja lennätinhallitus ryhtynyt rakennuttamaan Helsinkiin uutta lähetysasemaa. Asema on tilattu Standard Telephones and Cables, Ltd-yhtiöltä ja tulee sen antenniteho olemaan 10 kw. Asema valmistuu maaliskuussa 1930.”

Säännöllinen lähetysaika

Kaikkia ei voi miellyttää. Kuuntelijapalautetta vuodelta 1927.
Kaikkia ei voi miellyttää. Kuuntelijapalautetta vuodelta 1927.

”Päiväohjelmaa: Arkisin klo 12.00—13.10; sunnuntaisin suomalainen jumalanpalvelus klo 9.00 tai 10.00, ruotsalainen jumalanpalvelus klo 13.00 ja näiden välillä muuta ohjelmaa, sekä syksystä alkaen lisäksi ennen suomalaista jumalanpalvelusta aamuvoimistelua tuntia suomeksi ja (joulukuussa) 1/2 tuntia ruotsiksi, sekä kansankonsertti klo 14.30.

Iltaohjelmaa : Talvikautena (1.1 – 31.5. ja 1.9 -31.12) klo 18.00 – 22.00 ja kesäkautena ( 1.6 – 31.8) klo 19.00—23.00; lauantaisin ja sunnuntaisin on lähetys kuitenkin aloitettu tuntia aikaisemmin.
Talvikautena on lisäksi lauantai-iltaisin lähetetty ravintolasta tanssimusiikkia klo 24:ään asti.

Lähetyskieli. 1.1 -15.9  lähetettiin Lahden aseman kautta suomenkielistä ohjelmaa kaikkina muina päivinä paitsi perjantaisin, jolloin lähetys oli ruotsinkielinen; Helsingin aseman kautta lähetettiin suomenkielistä ohjelmaa sunnuntaisin, maanantaisin, keskiviikkosin, torstaisin ja lauantaisin, ruotsinkielistä tiistaisin ja perjantaisin.”

Kansainvälinen ohjelmanvaihto

”Uudenvuodenpäivänä lähettivät Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska yhteisen ohjelman, jossa kunkin maan osalle oli varattu 1/2 tuntia; puhujina esiintyivät kaikki neljä pääministeriä.

Helmikuun 5 p:nä 1929 lähetettiin Suomesta käsin Runeberg-ohjelma Ruotsiin. Maaliskuussa radioitiin selostus Wasa-hiihdosta Ruotsissa, kruununprinssi Olavin ja prinsessa Märtan vihkiäiset Oslosta sekä pitkänäperjantaina Parcifal-esitys Tukholmasta ja pääsiäisyönä kreikkalaiskatolinen jumalanpalvelus Tallinnasta. Kesäkuussa radioitiin Kööpenhaminasta pohjoismaisen kuoroliiton kaksi konserttia ja elokuussa Armas Järnefeltin 60-vuotispäivänä Don Juan-juhlanäytäntö Tukholmassa. Syyskuussa radioitiin kansainliiton avajaisistunto Genevestä ja lokakuussa, jolloin oli kansainvälinen norjalainen ilta, otettiin iltaohjelma Oslosta. Joulukuussa lähetettiin Suomesta käsin Tallinnaan Suomalaisen Oopperan Mignon-esitys.”

Saksalainen Weltrundfunksender aloitti 26.8.1929 lähetykset ympäri maapalloa

Samaan aikaan maailmalla. Maanantaina 26. elokuuta 1929 aloitti toimintansa saksalainen Weltrundfunksender. Tämä Saksan Zeesenissä, Königs Wusterhausenin naapurissa sijainnut radioasema lähetti englannin- ja saksankielistä ohjelmaa ympäri maapalloa. Kaukokuulumisen näinkin kaukana mahdollisti sen ajan suuri keksintö: lyhytaaltotaajuudet. Saksalaiset oli kokeillut lyhytaaltoja jo vuodesta 1925 alkaen ja havainnut niiden kantaman suureksi. Weltrundfunksender muotoutui myöhemmin Deutschlandsender-radioksi.

Kuunnelma Yleisradion ensimmäisistä vuosista

Kuuntele Yle Areenasta Alexis af Enehjelmin kuulokuva radion alkuajoista, jossa seikkaillaan suomalaisen radion ensimmäisissä vuosissa. Kuulokuva on vuodelta 1936.

Lähteet:

  • Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  • Yleisradion vuosikirjat 1926 – 1930
  • Bundesarchiv
  • Finna / Valokuvataiteen museo
  • Viestimies 4/2017

Suosituimmat