Terveydenhuoltomme kestokyvyn turvaamineen vaatii toimenpiteitä resurssien viisaampaan käyttöön. Vähähyötyisten hoitojen karsimiseksi on toimittava nyt.
Käytämme maamme terveydenhuollossa jopa satoja miljoonia hoitokäytäntöihin, jotka eivät tuota potilaalle terveyshyötyä. Priorisointi, tiukempi säätely ja vähähyötyisten hoitojen karsiminen voivat varmistaa terveydenhuollon kestokyvyn myös väestön edelleen ikääntyessä.
Tuoreessa suomalaisessa tutkimuksessa todettiin, että jopa yli puolella 75-vuotiaista on käytössään lääkkeitä, joista on potilaalle yleensä enemmän haittaa kuin hyötyä. Kustannuksia seuraa lääkkeiden hinnoista, seurantakäynneistä ja lääkehaitoista johtuvista käynneistä ja hoidoista. Antibioottihoitoja Suomessa käytetään 50 % enemmän kuin esimerkiksi Itävallassa tai Hollannissa. Tästä todennäköisesti vähähyötyisestä hoidosta potilas saa lähinnä haitat, kuten vatsavaivat.
"Meidän on rakennettava järjestelmiä, joissa vaikuttavuustieto on kaikille helposti saatavissa ja ymmärrettävässä muodossa."
Kun vähähyötyinen hoito on kerran otettu käytäntöön, on siitä vaikea päästä eroon. Viranomaisen on sääntelyllä pidettävä (esimerkiksi lääkemarkkinoiden) huolta siitä, että vähähyötyisiä hoitokäytäntöjä tulee mahdollisimman vähän saataville. Tästä hyötyy 1) veronmaksaja, 2) potilas, joka säästyy hoidon haitoilta, sekä 3) toinen potilas, jolle säästyneet resurssit mahdollistavat vaikuttavan hoidon. Resursseja tulisi sääntelyn lisäksi ohjata laadukkaisiin satunnaistettuihin kokeisiin, jossa tutkitaan nykyisten puutteelliseen tutkimusnäyttöön perustuvien käytäntöjen vaikuttavuutta.
Sekä ammattilaisen että potilaan mielikuvat hoitojen vaikuttavuudesta ovat usein yliarvioituja. Lääketiede on harvoin parantavaa, eli hoito on yleensä oireita lievittävää tai vähentää sairastumista jatkossa (esim. verenpainelääkkeet). Sekä parhaiden yksilöllisten hoitopäätösten tekemiseksi että potilaan itsemääräämisoikeuden kannalta on välttämätöntä, että hoidosta saatavat hyödyt ja haitat ovat lääkärin ja myös potilaan tiedossa ja helposti käytettävissä. Meidän on rakennettava järjestelmiä, joissa vaikuttavuustieto on kaikille helposti saatavissa ja ymmärrettävässä muodossa. Lisäksi tulisi kehittää valtakunnallisia hoidon laadun mittareita, joilla varmistaa vähähyötyisen hoidon käytön väheneminen.
Eniten arvoa tuottavan hoidon mahdollistamiseksi, tulisi priorisointi tuoda mahdollisimman lähelle potilasta. Nyt priorisointi tapahtuu usein potilaalta ja ammattilaiselta ”piilossa”. Esimerkiksi syöpäpotilas (tai häntä hoitava ammattilainen) ei pääse valitsemaan lisätyn hoivapalvelujen tai kotiavun, ja toisaalta marginaalisen lisäelinajan tuovan (usein myös paljon haittoja tuovan) syöpähoidon välillä. Piilopriorisointi voi aiheuttaa sen, että potilas kärsii syöpähoidoista viimeiset elinviikkonsa, sen sijaan että eläisi rauhaisat viime hetkensä omaisten kanssa kotiavun turvin.
Aleksi Raudasoja
LL, tutkija, Duodecim
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Helsingin sanomien mielipidepalstalla 17.4.2023.
Lisää aiheesta: Suomalainen terveydenhuolto kaipaa resurssiremonttia
Kuva: Markus Winkler / Unsplash
PROSHADE-hankkeen tutkimusta rahoittaa strategisen tutkimuksen neuvosto, joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä. Tutkimuskonsortiossa kehitetään taloudellisen ja vaikuttavuustiedon sekä potilaiden tuottaman tiedon käyttöä päätöksenteossa. Tutkimme ja arvioimme jaetun päätöksenteon käytäntöjä terveydenhuollon organisaatioissa ja potilaiden hoitopäätöksissä. Tutkimuksen toteuttavat Itä-Suomen, Tampereen ja Oulun yliopistot sekä Duodecim.