Syyskuussa 2022 Itä-Suomen aluehallintoviraston tarkastaja tarpoi yllätyskäynnille lieksalaisen hakkuuaukon laitaan ja näki siellä kolme ihmistä työn touhussa.
Istutustyöt olivat käynnissä: uutta metsää hakatun tilalle.
Tarkastuskohde oli valittu, koska oli syytä epäillä, että kaikki ei ole kunnossa. Eikä sitten ollutkaan: Kaikki lisät olivat maksamatta ja yhdellä istuttajalla tuntipalkka jäi alle neljän euron. Lisäksi kaikki viittasi epäterveellisiin työaikoihin.
Suomi on ylpeä metsänhoidostaan. Usein sitä kuulee sanottavan jopa maailman parhaaksi.
Nykyään kuitenkin yhä useammin metsän kasvatuksen alkuvaiheen eli uudistusalan raivauksen, taimien istutuksen ja taimikonhoidon tekevät ulkomaalaiset, alipalkatut työntekijät – usein ilman alan koulutusta.
Ilmiö on yleistynyt viime vuosina. Ulkomaisen työvoiman riisto on levinnyt rakennuksilta ja ravintoloista Suomen metsiin.
Tämä selvisi, kun HS luki työsuojeluviranomaisten tuoreita raportteja metsäalalta. Esiin tuli monenlaista väärinkäytöstä: räikeää alipalkkausta, valeyrittäjyyttä, maksamattomia lisiä, liian alhaisia palkkaluokkia, työoikeuden puutetta, hurjia työaikoja, olematonta työterveyttä ja työturvallisuuden rikkeitä.
Lieksan istutustyömaan tilaaja oli suuri suomalainen metsäyhtiö Tornator. Työntekijät olivat Ukrainasta ja Uzbekistanista, ja heitä työllisti Viroon rekisteröity yritys Forest Care OÜ.
Ylitarkastaja Merja Laakkosen kirjoittama raportti on esimerkki metsänhoidon nykytodellisuudesta, sen rumemmasta päästä.
”Työnantajan toimittamien työsopimusten perusteella havaitsin, että työntekijän X työsopimuksessa on sovittu kuukausipalkasta 1 548 euroa ja työntekijän Y työsopimuksessa on sovittu kuukausipalkasta 654 euroa”, Laakkonen kirjoittaa.
Ensimmäinen palkka oli 19 prosenttia ja toinen jopa 66 prosenttia alle työehtosopimuksen mukaisen kuukausipalkan. Työterveyshuoltoa ei ollut.
Tarkastaja myös epäili, ettei työnantajan väite 40 tunnin työviikoista voinut pitää paikkaansa.
Kahdeksan tunnin työpäivässä pystyy istuttamaan noin 1300 tainta. Yrittäjän esittämien lukujen mukaan nämä työntekijät olisivat yltäneet lähes 5000 taimen keskiarvoon.
”Pidän todennäköisenä, että työntekijät ovat tehneet pidempää työpäivää ja työviikkoa”, ylitarkastaja Laakkonen päätteli.
Arvio vähän alle neljän euron tuntipalkasta voi siis sekin olla yläkanttiin.
Ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö on yleistynyt Suomessa 2000-luvulla. Kuviot ovat usein samankaltaisia: on pitkiä alihankintaketjuja ja niiden päissä haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, jotka eivät osaa oikeuksiensa perään kysellä.
Lopputuloksena on laittoman huonoja palkkoja ja työehtoja. Niiden turvin yritykset tekevät voittoja ja urakoiden tilaajat saavat halpoja tarjouksia.
Lain mukaan Suomessa työskentelevälle ulkomaalaiselle pitäisi maksaa alan suomalaisen työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Jos näin ei tehdä, tilanne on epäreilu sekä suomalaisille työntekijöille että rehellisille yrityksille.
Ulkomaisen työvoiman riisto yleistyi ensin rakennus-, kuljetus- ja ravintola-alalla sekä teollisuudessa. HS:n haastattelemien viranomaisten mukaan se on levinnyt nyt myös metsätyömaille.
Itä-Suomen aluehallintoviraston Merja Laakkonen on tehnyt ulkomaisen työvoiman käytön valvontaa vuodesta 2005.
”Viranomaiset ovat aina muutaman askelen jäljessä”, hän sanoo.
”Varmaankin se [ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö metsäalalla] oli alkanut jo hieman aiemmin mutta me heräsimme siihen kolme tai neljä vuotta sitten.”
Tarkastajan laskujen mukaan ei ollut mahdollista, että raivaustyö olisi tehty yrittäjän väittämässä ajassa.
Valvonta on vaikeaa. Ravintolaan tarkastaja voi kävellä sisään, mutta takametsiä ei kannata sattumanvaraisesti lähteä samoamaan.
Itä-Suomessa ilmiö alkoi paljastua, kun tapauksia tuli tietoon ilmoittajien ja sairaaloiden kautta. Oli sohaistu raivaussahalla kaveria, kun ei teräsuojia aina käytetty. Sairaala ilmoitti poliisille ja poliisi työsuojeluun.
Törkeimmässä Laakkosen kohtaamassa tapauksessa yrittäjä tunki sairaalaan itsensä loukannutta ulkomaista työntekijää painostamaan, jottei tämä puhuisi viranomaisille. Mukana oli nippu allekirjoitettavia papereita tilanteen kaunistelemiseksi.
Hyväksikäytön haitari on laaja, Laakkonen kertoo.
”Tapaukset vaihtelevat hirveästi. On voitu sopia 500 euron kuukausipalkasta eikä mistään muusta. Tai sitten on sovittu ihan oikeasta peruspalkasta, mutta ei ole maksettu mitään lisiä, joista kuitenkin muodostuu iso osa palkasta.”
””Valitettavan usein, kun pitäisi alkaa työnantajavelvoitteita noudattaa, laitetaankin yritys konkurssiin ja henkselit päälle.”
Ihan oma luokkansa ovat niin kutsutut valeyrittäjät, joita työnantajat mieluusti nimittävät ”kevytyrittäjiksi”.
Näissä tapauksissa työnantaja jättää kaikki eläke-, työttömyysvakuutus- ja sairausvakuutusmaksut maksamatta ja työterveyden järjestämättä, koska istuttajat tai raivaussahan käyttelijät ovat hänen tulkintansa mukaan yrittäjiä.
Tyypillisesti korvaus työstä maksetaan laskutuspalvelun kautta. Ylitarkastaja Katja-Pia Jenu Etelä-Suomen aluehallintovirastosta kertoo, että monesti ulkomainen työntekijä ei edes tiedä olevansa yrittäjä.
Yrittäjyyden hyvät puolet, kuten töiden järjestämisen itsenäisyys ja vapaus hinnoitella työnsä, jäävät kuitenkin saamatta.
HS:n lukemissa raporteissa oli kaksi tapausta, joissa työsuhde oli naamioitu yrittäjyydeksi. Ensimmäisessä niistä mukana oli myös ukrainalaisia, joita on nyt sodan vuoksi tullut Suomeen tuhansittain.
Tapaus tuli ilmi Virroilla, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alueella. Toukokuussa 2023 tarkastaja tapasi Metsä Groupin tilaamalla istutustyömaalla yhden virolaisen ja kuusi ukrainalaista työntekijää.
Yksi istuttaja ilmoitti, että heillä oli Sivo Palvelut -nimisen yrityksen kanssa ”kevytyrittäjäsopimus”. Suomen laki ei kevytyrittäjyyttä tunne. Ihminen joko on yrittäjä tai ei ole. Yrityksen mukaan metsätöitä teki Pirkanmaalla 16 ”kevytyrittäjää”.
Käytännössä kyse oli kuitenkin työsuhteen tunnusmerkit täyttävästä työstä.
Töiden hinnoittelusta päätti Sivo Palvelut, ja palkkiot raivaamisesta ja istutustyöstä olivat samoja kaikille. Tarkastuksessa kävi ilmi, että työkohteet ja niiden aikataulutuksen päätti työnjohtaja. Sivo Palvelut järjesti myös työvälineitä ja majoitusta.
”Työtä on tehty sopimukseen perustuen, työnantajan lukuun, henkilökohtaisesti, vastiketta vastaan ja työnantajan johdon ja valvonnan alaisena. Näin ollen kyse on ollut Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n mukaisesta työsuhteesta”, summasi tarkastaja Virve Leskinen.
Leskinen arvioi Sivo Palveluiden rikkoneen myös syrjinnän kieltoa, koska yrityksen nimissä samoja istutustöitä tehneet uzbekistanilaiset tekivät töitään työsuhteessa eivätkä yrittäjinä, kuten ukrainalaiset.
”Yrittäjinä työskennelleet henkilöt ovat olleet heikommassa asemassa, koska heidän osaltaan Sivo Palvelut Oy on laiminlyönyt työlainsäädännön mukaisia velvoitteitaan”, raportissa lukee. Osalla ukrainalaisista korvaus jäi työehtosopimuksen vähimmäistason alle.
Syy eroon voi olla byrokraattinen. Uzbekistanilaiset tarvitsivat Suomeen tullakseen työsopimuksen. Ukrainalaisilla taas on Suomessa nykyään sodan vuoksi työoikeus heti, kun he ovat tilapäistä suojelua hakeneet. Siksi heidät oli mahdollista kirjata ”kevytyrittäjiksi”.
Sivo Palvelut kutsui syrjintäsyytöstä perusteettomaksi, koska yrittäjyys oli sen mukaan ollut kunkin henkilön vapaa valinta. Leskisen mukaan yritys ei kyennyt vastauksellaan kumoamaan vastuutaan havaitusta syrjinnästä.
Hakkuutyömaa Joensuun Hoilolassa lokakuussa 2022. Päätehakkuuta seuraavaa taimien istutusta tekevät Suomessa yhä useammin ulkomaalaiset työntekijät. Kuvan työmaa ei liity artikkelissa käsiteltyihin tapauksiin.
Toinen valeyrittäjyystapaus tuli ilmi valtion omistaman Metsähallituksen istutustyömaalla Pohjois-Karjalan Nurmeksessa. Työmaalta tavatut kolme kroatialaista työntekijää kertoivat tarkastajalle normaaliin työsuhteeseen viittaavasta työnteosta.
Työmaille mentiin yhteiskuljetuksilla eikä vapautta omiin aikatauluihin ollut.
Kun kyseisen Domovina-yrityksen vastuuhenkilölle soitettiin, hän kuitenkin kertoi kroatialaisten olevan kevytyrittäjiä.
Kroatialaisille maksettiin palkkaa 9,5 senttiä istutettua tainta kohden. Se on ylitarkastaja Laakkosen mukaan melko normaali urakkahinta työsuhteessa olevalle tekijälle. Yrittäjän pitäisi kuitenkin saada enemmän, koska hän vastaa itse monista maksuistaan.
”Jos ajattelee, että siitä pitäisi maksaa vakuutukset, työterveyshuolto, sosiaalimaksut ja eläke itselleen, niin ei se ylitsevuotavalta korvaukselta kuulosta”, ylitarkastaja Laakkonen sanoo.
Vielä vuonna 2023 Domovinalla oli liikevaihtoa 334 000 euroa. Helmikuussa 2024 kaupparekisteriin ilmestyi merkintä konkurssista.
Laakkonen ei kommentoi juuri Domovinan konkurssia. Yleisellä tasolla hän sanoo, että moni toimija jatkaa konkurssin jälkeen uuden yrityksen turvin.
”Valitettavan usein, kun pitäisi alkaa työnantajavelvoitteita noudattaa, laitetaankin yritys konkurssiin ja henkselit päälle ja ruvetaan jatkossa toimimaan jonkin toisen yrityksen puitteissa.”
Kuinka yleistä tällainen hyväksikäyttö sitten on? Sitä ei ole helppo sanoa.
Tarkastuksissa jää haaviin pieni osa väärinkäytöksistä. HS luki tätä artikkelia varten tusinan verran tuoreita raportteja, joissa törkeyden aste vaihteli. Iso osa oli Itä-Suomesta, mutta tapauksia on kaikkialta Suomesta.
Tarkastuksia kohdistetaan paikkoihin, joista jo rekisteritietojen perusteella voi odottaa löytyvän puutteita. Hyvin usein niitä myös löytyy.
Myöskään ulkomaisen työvoiman käytöstä metsäalalla ylipäänsä ei ole tarkkaa dataa. Yhden valistuneen arvion osaa esittää Metsähallituksen Metsätalous Oy:n metsänhoitopäällikkö Tarmo Myllymäki.
Hänenkin mukaansa ulkomaista työvoimaa työskentelee eniten juuri taimien istutuksessa ja raivaussahalla tehtävissä töissä. Niissä välineet ovat halvimpia. Isojen metsäkoneiden ohjaamoissa istuu yhä pääosin suomalaisia.
”Tarkkoja lukuja ei ole, mutta sen voin sanoa, että valtaosa Metsähallituksen taimista istutetaan tällä hetkellä ulkomaisen työvoiman toimesta. Myös raivaussahatöissä ulkomaisen työvoiman osuus on merkittävä”, Myllymäki sanoo.
Metsätyöläisiä tulee Myllymäen mukaan Baltian maiden ja muiden EU-maiden lisäksi esimerkiksi Thaimaasta ja muistakin kaukaisemmista maista.
Metsähallituksen töiden tilauksia säätelee laki julkisista hankinnoista. Laki vaatii syrjimättömyyttä. Metsähallitus ei voi jättää urakkatarjousta hyväksymättä vain sen takia, että yritys tai tekijät ovat ulkomaalaisia.
Kaikilla alueilla suomalaista työvoimaa ei olisi kyseisille työmaille välttämättä edes helppo löytää, Myllymäki arvioi.
Myllymäen mukaan tilaajakin pystyy vaikuttamaan hyväksikäytön ehkäisyyn. Metsähallitus pyytää yrityksiltä ja alihankkijoilta selvityksen työntekijöiden vakuutuksista, työterveyshuollosta ja työehtosopimuksesta.
Silti Domovinan kaltainen valeyrittäjyystapaus pääsi Metsähallituksen työmaalla sattumaan. Myllymäki ei halua kommentoida yksittäisen yrityksen asiaa.
Hän toteaa, että tilaajalla ei ole pääsyä yrittäjän palkkakirjanpitoon ja että työehtosopimuksen noudattamisessa joudutaan nojaamaan yrittäjän kirjalliseen vakuutukseen.
Myllymäen mielestä on hyvä, että aluehallintovirastot tekevät työtään ja paljastavat väärinkäytöksiä, jotta väärin toimivien yritysten kanssa voidaan sopimukset katkaista.
”Lähtökohta on vastuullisuus. Ei meillä ole halua pelata vilunkipeliä.”
Jos tilaajat kuten suuret metsäyhtiöt tai Metsähallitus haluaisivat olla täysin varmoja istutusten ja raivausten työoloista, ne voisivat käyttää niihin omia palkollisia. Se ei näytä olevan ajan henki.
Metsähallituksella oli vuonna 2017 vielä noin 500 omaa metsuria. Nykyään heitä on noin sata.
Miksi tähän suuntaan on menty?
”Se on strateginen linjaus. Ydintoiminnaksi on katsottu meillä metsäsuunnittelu, ja operatiivinen työ on nähty sellaiseksi, joka voidaan ja halutaan ostaa ulkopuolelta.”
Lue lisää: Betonitehtaalla 10 tunnin päiviä 6 euron tuntipalkalla – näin ulkomaalaisia riistetään Suomessa
