Toimittajat ilman rajoja -järjestö mittaa vuosittain eri maiden lehdistönvapaustilanteen. Suomi on ollut kärkimaita alusta eli vuodesta 2002 alkaen. Edellisvuoden notkahdus kääntyi nyt nousuksi. Selvitimme, millaisin perustein maat pisteytetään.
Suomi nousi pienen notkahduksen jälkeen toiselle sijalle kansainvälisessä lehdistönvapausmittauksessa, ja ero ensimmäisellä sijalla olevaan Norjaan on pieni. Edellisenä vuonna Suomi oli vertailussa neljäntenä.
Mittauksen toteuttava Toimittajat ilman rajoja -järjestö arvioi, että Suomen nousuun vaikutti etenkin kansainvälistä huomiota saanut Helsingin Sanomien mainoskampanja lehdistön- ja sananvapauden puolesta.
Kun presidentit Vladimir Putin ja Donald Trump tapasivat Suomessa kesällä 2018, heitä vastassa oli laajalle levinnyt Welcome to the Land of Free Press -viesti. Julisteet niin englanniksi kuin venäjäksi toivottivat tervetulleeksi vapaan lehdistön maahan.
Suomen sijoituksen paranemiseen vaikutti järjestön mukaan sekin, että Helsingin käräjäoikeus langetti MV-sivuston perustajalle Ilja Janitskinille ja dosentti Johan Bäckmanille tuomiot Ylen toimittajan Jessikka Aron vainoamisesta ja häirinnästä.
Lehdistönvapausindeksiä on kritisoitu liian helposti liikkuvaksi, mutta Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundströmin mielestä herkkä liikkuvuus on myös hyvä asia.
– Vaikka meidän sijoituksemme on liikkunut yksittäistenkin vaikuttamisyrityksiksi tulkittavien tapahtumien takia, niin on merkittävää, että ollaan oltu kärjessä tosi pitkään, Grundström sanoo.
– Meillä rakenteet ovat kunnossa, mutta lehdistönvapaus tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa ja muistamista. Se ei ole koskaan itsestäänselvyys.
Näitä asioita asiantuntijat tarkkailevat
Lehdistönvapautta tarkastellaan seitsemän mittauskohteen eli indikaattorin avulla.
Indikaattoreita ovat median moniarvoisuus, riippumattomuus, tiedotusympäristö,itsesensuuri, lainsäädännön tilanne, läpinäkyvyys ja median infrastruktuuri sekä mediaan kohdistuvat toimenpiteet.
Toimittajat ilman rajoja -järjestön Suomen osaston puheenjohtaja Jarmo Mäkelä kertoo, että järjestöllä on asiantuntijajoukot 130 maassa.
Näistä jokainen asiantuntijajoukko erikseen ja toisistaan tietämättä pisteyttää maan sovituilla seitsemällä osa-alueella. Lopuksi pisteet lasketaan yhteen. Asiantuntijoille suunnatussa kyselyssä on 117 kysymystä.
Asiantuntijoihin kuuluu toimittajia, media-alan opettajia, juristeja ja yhteiskuntatieteilijöitä. Luettelo asiantuntijoista pidetään luottamuksellisena, ja sitä säilytetään järjestön pääkonttorissa vaikutusyritysten minimoimiseksi. Pääkonttori sijaitsee Pariisissa.
– Vertailu käsittää 180 maata. Jokainen maa pisteytetään erikseen, ja jokaisesta maasta laaditaan sanallinen tilannearvio, jossa perusteellaan maan asema indeksissä. Jos tapahtuu muutoksia, pyritään perustelemaan, mistä muutos johtuu, Mäkelä sanoo.
Grundström kertoo, että tulokset vastaavat hänen kokemuksensa mukaan maiden tilanteita hyvin.
– Olen ollut monissa sananvapautta ja itsesäätelyä käsittelevissä kansainvälisissä konferensseissa eri maissa. Indeksi vastaa hyvin käsitystä, joka on syntynyt näissä maissa vieraillessa ja heidän toimittajiensa kanssa keskustellessa, Grundström sanoo indeksistä.
Uutistapahtumat vaikuttavat sijoitukseen
Jarmo Mäkelän mukaan mittauksen ensimmäisessä vaiheessa tarkastellaan lehdistöön ja sananvapauteen liittyviä tapahtumia. Toisessa prosessissa tarkastellaan muita tekijöitä. Ne kuvaavat institutionaalista ja lainsäädännöllistä taustaa, jonka kautta media toimii.
– Näistä kahdesta alueesta muodostetaan indeksiluku. Mitä vähemmän pisteitä maa vertailussa saa, sitä paremmin se sijoittuu. Tämän jälkeen laaditaan yleinen laadullinen arvio, mikä median tilanne maassa sillä hetkellä on.
Tiedotusvälineiden moniarvoisuutta tarkastellaan määrällisillä mittareilla, kuten paljonko maassa on medioita ja miten ne jakautuvat valtakunnallisesti. Näin yritetään hahmottaa, onko kansalaisilla ja esimerkiksi vähemmistöillä yhdenvertainen mahdollisuus saada äänensä kuuluviin.
Maissa, joiden lainsäädännöllinen asema on keskenään samanlainen, vertailussa korostuvat mediaan liittyvät tapahtumat.
Suomi putosi ensimmäiseltä sijalta kolmanneksi vuonna 2017, kun silloinen pääministeri Juha Sipilä (kesk.) oli yrittänyt vaikuttaa Ylen toimintaan ja kuuluisat viestittelyt päätyivät uutiseksi.
– Meillä on Ruotsin ja Norjan kanssa kutakuinkin samanlainen institutionaalinen rakenne. Näiden maiden väliset erot indeksissä johtuvat siten erilaisista tapahtumista, Mäkelä sanoo.
– Kun maassa tapahtuu rajua lehdistönvapauden heikkenemistä, tärkeintä on, että on joku mittari missä se näkyy ja siitä pääsee uutisoimaan. Se ei ole kauneuskilpailu. Tärkeää on nähdä dramaattiset muutokset, sanoo Grundström.
Ruotsia pudotti puuttumattomuus häirintään
Ruotsin sijoitusta lehdistönvapausindeksissä laski se, että toimittajiin kohdistuva, verkossa tapahtuva häirintä on lisääntynyt, mutta viranomaisten halu puuttua siihen ei ole merkittävästi kasvanut.
– Tämän vuoden indeksistä pääkonttori nosti esiin trendin, että on menty vihapuheen, maalittamisen ja vainoamisen kautta siihen, että toiminta alkaa muuttua aktiiviseksi väkivallanteoksi.
Grundströmin mukaan on huolestuttavaa, että lehdistönvapauden tilanne on heikentynyt globaalilla tasolla.
– Viime vuosien indekseissä on ollut järkyttävää, että demokraattisena pidetyissä maissa ja Euroopassa vapaus on heikentynyt dramaattisesti, Grundström sanoo.
Varmimmin mittaustulosta heikentää toimittajaan kohdistuva väkivalta. Kaikissa viime vuosina vertailussa pudonneissa Euroopan maissa toimittajia on tapettu. Mäkelä nimeää tällaisista maista Maltan, Slovakian ja Bulgarian.
Tuoreimman indeksin suurin nousija on ollut Etiopia, joka nousi sijalta 150 sijalle 110. Toiseksi suurin nousija oli Gambia.
– Molemmissa syy tuntui olevan hallituksen vaihtuminen. Uusi hallitus vapautti kaikki vangittuna olleet toimittajat, Mäkelä kertoo.