Äidinkielenä monikielisyys - useamman kielen merkitseminen mahdollistettava väestötietojärjestelmään

Kansalaisaloitteen tiedot

Aloitetaan lainvalmistelutoimenpiteet usean kielen merkitsemiseksi väestötietojärjestelmään siten, että nykyinen kielellisiä oikeuksia turvaava järjestelmä ei vaarannu.

Suomessa voi virallisesti olla vain yksi rekisteröity äidinkieli siitä huolimatta, että Suomi on monikielinen maa. Useamman kuin yhden äidinkielen rekisteröinti mahdollistaisi parempien monikielisten palvelujen suunnittelun esimerkiksi terveydenhuollossa, sosiaalipalveluissa ja koulutuksessa. Se antaisi myös paremman kuvan siitä, mitä kieliä Suomessa puhutaan, ja edistäisi myös monikielisissä perheissä puhuttujen kielten tasa-arvoa, kun henkilön ei tarvitsisi valita äidinkieltensä välillä.

Useamman kielen merkitseminen antaisi myös paremman kuvan yksilöiden kielellisestä identiteetistä. Se toisi tilastollisesti näkyväksi ja yhteiskunnallisesti hyväksytyksi myös monikieliset suomalaiset sekä mahdollistaisi monikielisten henkilöiden oikeuden yhdenvertaiseen ja yksilölliseen kielelliseen identifikaatioon. Lisäksi se mahdollistaisi tarkemman tiedon kaksi- ja monikielisten perheiden tilanteesta ja tuen tarpeesta.

Tieto äidinkielestä väestötietojärjestelmässä perustuu henkilön omaan tai hänen vanhempansa ilmoitukseen. Väestötietojärjestelmään kirjattu kieli toimii viranomaisille apuvälineenä monella eri tapaa. Tietoa käytetään esimerkiksi palveluiden suunnittelun ja palvelutarpeen ennakoinnin tukena. Nykyinen yhden äidinkielen rekisteröintijärjestelmä ei anna todenmukaista kuvaa eri alueiden kielellisestä kirjosta, joten järjestelmä ei todellisuudessa tarjoa kunnille heidän tarvitsemaansa tietoa. Useamman äidinkielen rekisteröiminen voi ehkäistä väestötietojärjestelmässä olevaan kieleen perustuvia päätöksiä, jotka eivät vastaa todelliseen tarpeeseen. Kansallisia vähemmistökieliä (saamen eri kielet, romani, karjala, viittomakieli) toisena äidinkielenään puhuvien osuuden tuleminen paremmin näkyväksi rekisteröinnissä johtaisi todennäköisesti vähemmistökielisten palvelujen parempaan saavutettavuuteen.

Mahdollisuus kirjata useampi kuin yksi äidinkieli väestötietojärjestelmään helpottaisi merkittävästi kuntien monikielisyyttä tukevien palveluiden suunnittelua ja mitoittamista. Nykyisen rekisteröintitiedon mukaan esimerkiksi oman äidinkielen opetuksen tarvetta ei onnistuta arvioimaan oikein. Rekisteröimällä useampi äidinkieli voitaisiin mahdollistaa jokaiselle Suomessa asuvalle kaksi- ja monikieliselle henkilölle tämän ansaitsema, oikeanlainen tuki. Jokaisella on oikeus omaan kieleen - olkoon niitä yksi tai useampi. Jo lasten oikeuksien sopimus turvaa vähemmistökielisten ja alkuperäiskansojen oikeuden omaan äidinkieleen.

Mahdollisuus rekisteröidä useampi kieli väestötietojärjestelmään on eri kieliryhmille tärkeä. Useamman äidinkielen rekisteröinnin mahdollistaminen merkitsisi myös sitä, että monikielisten perheiden vanhempien ei tarvitsisi asettaa lapsen kieliä eriarvoiseen asemaan, ja lapselle voitaisiin tarjota nykyistä paremmat edellytykset ylläpitää vanhempiensa käyttämiä kieliä ja kulttuuriperintöä. Myös monikieliset aikuiset voisivat rekisteröidä useamman kuin yhden äidinkielen, mikä vahvistaisi heidän identiteettiään ja yhteyttä omaan kulttuuriinsa.

Oikeusministeriön selvityksen (2020) mukaan usean kielen merkitseminen väestötietojärjestelmään antaisi monipuolisemman kuvan henkilön kielellisestä identiteetistä, hänen puhumistaan kielistä ja kieliyhteisöihin kuulumisesta sekä Suomen todellisesta kielivarannosta.

Nykyiset tilastot eivät kerro totuutta monikielisyydestä. Tilastokeskuksen (2022) mukaan vieraskielisten henkilöiden määrä vuoden 2021 lopussa oli 8,3 prosenttia koko väestöstä. Todellisuudessa muuta kuin kotimaista kieltä puhuvien henkilöidenmäärä on huomattavasti korkeampi. Vieraskielisten- sekä kaksi- ja monikielisten perheiden vanhemmat saattavat kirjata lapsensa äidinkieleksi suomen, koska he uskovat sen helpottavan lapsen arkea. Esimerkiksi huoli lapsen eriarvoisesta kohtelusta rekisteröidyn äidinkielen suhteen, tai tarve todistella omaa kotimaisen kielen kielitaitoa saa usein vanhemmat kirjaamaan valtaväestön kielen lapsen äidinkieleksi. Lasten todellinen kielitaito ei näin ollen välity rekisteristä.

Äidinkielitiedon kerääminen ja tallentaminen väestörekisteriin ei ole koko maailman mittakaavassa kovin tavallista, eikä esimerkiksi muissa Pohjoismaissa ole tietoja väestöön kuuluvien äidinkielestä. Suomessa väestötietojärjestelmän tietoa käytetään turvaamaan kieliryhmien oikeuksia sekä monikielisyydestä johtuvien kustannuksien korvaamiseen. Väestötietojärjestelmään merkitty tieto henkilön äidinkielestä ei luo henkilölle oikeuksia tiettyihin palveluihin.

Euroopan neuvoston ministerikomitea on suositellut, että Suomessa tulisi helpottaa moni-identiteetin ja useampaan kieliyhteisöön kuulumisen ilmoittamista väestötietojärjestelmään. Komitea on pyytänyt Suomen viranomaisia varmistamaan vapaata itseidentifikaatiota koskevan periaatteen (puitesopimuksen 3 artikla) mahdollistamalla henkilön merkitsemisen väestötietojärjestelmään useaan eri väestö- ja kieliryhmään kuuluvana, jotta väestötietojärjestelmässä oleva tieto kuvastaisi paremmin yksilön omaa valintaa.

Euroopan neuvoston ministerikomitean lisäksi monet asiantuntijat ja raportit ovat jo ehdottaneet tätä parannusta nykyiseen järjestelmään. Vuonna 2022 julkaistussa valtioneuvoston kielipoliittisessa ohjelmassa todetaan myös, että valmistelutyö usean kielen merkitsemiseksi väestötietojärjestelmään olisi syytä aloittaa siten, että nykyinen kielellisiä oikeuksia turvaava järjestelmä ei vaarannu. Oikeusministeriön selvitys (2020) erityisesti kaksi- tai monikielisten henkilöiden osalta väestötietoihin merkitty kieli ei anna oikeaa kuvaa henkilön osaamisesta ja hänen käyttämistään kielistä.

Monet ihmiset, jotka käyttävät tilastoja väestön analysointiin, käyttävät kielidataa maahanmuuttajaväestön määrittämiseen, mutta tämä ei pidä paikkaansa monien monikielisten perheiden kohdalla. On mahdollista, että henkilö syntyy Suomessa, mutta puhuu äidinkielenään muuta kieltä kuin suomea.

Monet saamenkieliset laittavat suomen kielen äidinkielekseen, minkä johdosta todellista saamen kieltä puhuvien lukumäärää ei ole tiedossa (Yle 2019). Sama koskee varmasti muitakin Suomessa puhuttuja kansalliskieliä. On hankalaa tukea vähemmistökieltä, kun sen puhujien määrä ei ole tiedossa.

Esimerkiksi Ruotsissa ei rekisteröidä äidinkieltä väestötietojärjestelmään. Suomen historia äidinkielen rekisteröimisessä väestötietojärjestelmään on pitkä, sillä maa on virallisesti kaksikielinen. Monikielisyyden ja –kulttuurisuuden lisäännyttyä väestötietojärjestelmän tulisi vastata tarpeeseen rekisteröidä useampi kuin vain yksi äidinkieli.

Rekisteröintijärjestelmä on päivitettävä tukemaan Suomessa asuvien kielellistä moninaisuutta. Kaksi- ja monikielisyys on merkittävä osa lukuisten henkilöiden elämää, arkea ja identiteettiä. On aika tunnistaa Suomen moninaisuus ja tehdä useamman äidinkielen rekisteröimisestä mahdollista.