Digitaidot ja kielitaito avaimina osallisuuteen – kokemuksia Digillä opin portaille -hankkeesta

Digillä opin portaille -hankkeen koulutuksissa edistetään maahanmuuttajataustaisten naisten suomen kielen taitoa ja digitaitoja, ja näin pyritään vahvistamaan naisten minäpystyvyyden kokemusta. Koulutuksissa on korostunut, että suomen kielen oppiminen linkittyy monin tavoin kielen oppijan osallisuuden kokemukseen. Osallisuus digitaalistuvassa yhteiskunnassa edellyttää myös digitaitojen hallintaa.

Julkaistu: 22.maaliskuuta 2023 | Kirjoittaneet: Miia Heininen, Katri Huovinen, Raisa LanttoHeidi Silvan ja Johanna Tepsa

Koulutusta maahanmuuttajataustaisille naisille 

Oululaisen asukastuvan monikulttuuriseen perhekerhoon on syyskuussa 2022 kokoontunut 20 äitiä lapsineen. Ympärillä puheen sorinassa voi erottaa muun muassa suomea, somalia, arabiaa ja englantia. Lapset ovat keskittyneet leikkeihinsä, ja äidit vaihtavat viikon kuulumisia. Tunnelma on lämmin ja eloisa. Tällä viikolla kerhossa on mahdollista ilmoittautua mukaan myös Digillä opin portaille -hankkeen järjestämään Digitaidot ja suomen kieli -koulutukseen. Koulutus herättää kiinnostusta, ja koulutukseen aiemmin osallistuneet naiset jakavat positiivisia kokemuksia ystävilleen. Koulutusta on käyty esittelemässä kerhossa jo aiemmin, joten hanketyöntekijät ovat tulleet pikkuhiljaa tutuiksi. Yhä useampi rohkenee ilmoittautua mukaan koulutukseen.  

Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittamassa Digillä opin portaille -hankkeessa tavoitteena on tukea maahanmuuttajataustaisten naisten opiskelu- ja työllistymisvalmiuksia vahvistamalla heidän digitaitojaan ja suomen kielen taitoaan (Digillä opin portaille, 2022). Tarve maahanmuuttajataustaisten naisten digitaitojen vahvistamiselle tunnistettiin Oulun Puolivälinkankaan asukasyhdistyksen toiminnassa. Hanke toimii Oulun seudulla 1.1.2022–31.8.2023. Hanketta hallinnoi Diakonia-ammattikorkeakoulu, ja osatoteuttajana hankkeessa on Suomen Diakoniaopisto. Yhteistyökumppaneita ovat Puolivälinkankaan suuralueen asukasyhdistys ry, Vuolle Setlementti ry ja Monikulttuurisuuskeskus Villa Victor.  

Digillä opin portaille -hanke järjestää maahanmuuttajataustaisille naisille koulutuksia, joiden tavoitteena on vahvistaa naisten digitaitoja ja suomen kielen taitoa sekä tarjota heille koulutus- ja uraohjausta. Koulutuksissa on muun muassa harjoiteltu tietokoneen peruskäyttöä, työnhaussa ja opiskelussa tarvittavaa suomen kieltä ja tunnistettu omia vahvuuksia. Vuoden 2022 loppuun mennessä maahanmuuttajataustaisille naisille oli hankkeessa järjestetty yhteensä kuusi koulutusta. Perusdigitaitoihin ja suomen kieleen keskittyvä 45 tunnin mittainen Digitaidot ja suomen kieli -koulutus järjestettiin kolme kertaa ja niiden lisäksi toteutettiin kolme lyhyempää, 10–12,5 tuntia kestävää koulutusta, jotka keskittyivät opiskelu- ja työnhakutaitojen vahvistamiseen. Kouluttajina toimi kolme suomen kielen ja viestinnän lehtoria, kaksi digitaitojen asiantuntijaa, opinto-ohjaaja sekä kaksi kasvatus- ja koulutusalan asiantuntijaa Diakonia-ammattikorkeakoulusta ja Suomen Diakoniaopistosta.  

Koulutukset tavoittivat yhteensä 31 naista, ja moni heistä osallistui useampaan kuin yhteen koulutukseen oman mielenkiintonsa mukaan. Koulutuksissa ei ollut vaatimuksia kielitaidon tai digitaitojen suhteen, vaan kaikki olivat tervetulleita taitotasosta riippumatta. Osallistujia rekrytoitiin koulutuksiin esimerkiksi yhteistyökumppaneiden avulla sekä vierailemalla maahanmuuttajille suunnatuissa kerhoissa. Osa osallistujista oli tullut Suomeen vasta muutama kuukausi aiemmin ja osa oli asunut Suomessa jo useita vuosia, mutta osallistujien kielitaito oli pääosin alkeistasolla. Digitaidoissa puolestaan oli eroavaisuuksia. Toiset olivat hyvin arkoja tietokoneen käyttäjiä, kun taas toiset olivat kotimaassaan käyttäneet erilaisia digilaitteita päivittäin.  

Digitalisaation vaatimukset koskevat kaikkia 

Koulutuksessa lähdetään aina liikkeelle osallistujien toiveista ja tarpeista. Erityisesti suomen kielen taidon kehittäminen ja arjessa tarvittavien digitaitojen oppiminen koetaan tärkeinä. Tarpeellisiksi koettuja digitaitoja ovat esimerkiksi sähköpostin kirjoittaminen, tiedon hakeminen ja Opintopolku-palvelun käyttäminen. Digitalisaation myötä digiosaamisen merkitys korostuu, ja sitä voidaan pitää tärkeänä kansalaistaitona (Suomen Diakoniaopisto). Osallistujat tietävät, että internetissä on paljon tietoa, jonka löytäminen olisi oleellista sujuvan arjen takaamiseksi. Monia asioita hoidetaan verkon välityksellä, ja päänvaivaa aiheuttaa se, miten tieto on mahdollista löytää, ellei tiedä, miten etsiä. Jos kielitaito ei riitä internetin sisältöjen selaamiseen tai jos kulttuuristen käytäntöjen tuntemus on heikkoa, tieto jää helposti saavuttamatta. 

Oma elämäntilanne saattaa sallia opintoihin hakeutumisen, mutta koulutusjärjestelmän vieraat termit ja hakemuskaavakkeiden vaikeaselkoinen virkakieli estävät etenemisen. Sovellukset, ohjelmat ja sähköisen asioinnin perusteet on opeteltava ennen kuin niitä voi käyttää. Monet opintoihin osallistuvista naisista ovat perheellisiä, ja koulutuksissa on noussut esiin, että jo lasten opettajien yhteydenotot vaativat paneutumista ja uudenlaisen sanavaraston kasvattamista. Digitalisaation tuomat vaatimukset ja ongelmat eivät koske pelkästään maahanmuuttajanaisia vaan laajemmin aivan kaikkia. Selkokielisiä digitaitokoulutuksia on jo ollut tarjolla senioreille sekä maahanmuuttajille. Nyt esimerkiksi Oulun seurakunta (2023) tarjoaa jopa nuorille digineuvontaa, vaikka nuorten yleisesti on ajateltu hallitsevan digitaidot.  

Digisanoja ja suomen kielen rakenteita  

Digillä opin portaille -hankkeen erityisyys on opettaa osallistujille sellaista suomen kieltä, jolla heidän olisi helpompi toimia verkossa ja käyttää tietokonetta sekä älylaitteita. Olemme pyrkineet kielitaidon kehittämiseen siitä näkökulmasta, että osallistujilla olisi riittävä kielitaito omien asioiden hoitamiseen digitaalistuvassa yhteiskunnassa. Erityisesti tavoitteena on ollut kehittää työnhaussa ja opiskelussa tarvittavia taitoja. Ilman oikeita sanoja ja digitaitoja heillä ei ole pääsyä internetin laajaan sisältöön. Toimiakseen digiympäristöissä maahanmuuttajataustaiset naiset tarvitsevat ohjausta suomalaiseen koulutus- ja työnhakukulttuuriin, mutta lisäksi he tarvitsevat myös suomen kielen opetusta. 

Kielenopetuksen lähtökohta koulutuksessamme on ollut funktionaalisuus. Funktionaalisessa opetuksessa painotetaan kielitaidon merkitystä viestinnän välineenä, ja kielen opiskelussa keskitytään aitoihin kielenkäyttötilanteisiin ja tekstilajeihin, joita kielenkäyttäjä arjessaan kohtaa (Aalto, Mustonen & Tukia, 2009, s. 407). Koulutuksessa keskityimme tietokoneisiin ja sähköiseen asiointiin liittyvään sanastoon ja fraaseihin. Lisäksi harjoittelimme työnhakuun ja työelämään liittyvää kieltä sekä kielenkäyttötilanteita. Tekstilajeista perehdyimme erityisesti työhakemuksiin, ansioluetteloihin ja työhaastatteluihin. Huomasimme kuitenkin pian, ettei ole mielekästä irrottaa kielitaidon kehittämistä vain tähän kapeaan tarkoitukseen. Osallistujat kaipasivat oman peruskielitaitonsa kehittämistä. Heille kielitaito ei ollut vain väline hoitaa asioita verkossa tai hakea töitä. He halusivat kehittää kielitaitoaan monipuolisesti, ei siis pelkästään digisanoja opiskelemalla. Opiskelussa edettiinkin osallistujien omien huomioiden mukaan, ja fraasitason opetusmateriaalia syvennettiin kielen rakenteiden tarkasteluun.  

Koulutuksessa oli selviä eroja siinä, miten osallistujat itse määrittelivät oman kielitaitonsa tason ja tavoitteet oppimiselleen. Toiset halusivat tarkkaan tietää oikean kieliopillisen muodon ja perusteet kielen eri rakenteiden valinnoille: miksi sanotaan ”pidän sinusta” mutta ”rakastan sinua”? Toisille taas näytti olevan vähemmän tärkeää, käytetäänkö taivutuksessa vahvaa vai heikkoa sanavartaloa (muistitikku : muistitikun, tabletti : tabletin) tai toisaalta ääkkösiä vai aakkosia. Tällöin oikeinkirjoitus oli vaikeaa. Haastavia tilanteita syntyi esimerkiksi tietokoneille kirjautumisessa, jos osallistuja ei tunnistanut, että pienillä ja isoilla kirjaimilla ylipäätään on merkitystä. Jos oppijalla ei ole kokemusta opiskelusta tai lukemisesta ja kirjoittamisesta edes omalla äidinkielellään, voivat opiskelutaidot olla heikot. Myös käsitykset omasta senhetkisestä suomen kielen taidosta saattoivat olla epärealistiset. 

Mielenkiintoista on pohtia, milloin kielitaito on tarpeeksi hyvä ja kuka sen määrittelee. Riittävä kielitaito riippuu varmasti siitä, mitä henkilö tekee työkseen tai millaisissa konteksteissa kieltä käyttää (esim. Virtanen, 2017; Lehtimaja & Kurhila, 2018). Kiinteistöhuoltaja pärjännee vähäisemmällä kielitaidolla kuin esimerkiksi sairaanhoitaja. Jokaisella tulee kuitenkin olla riittävä kielitaito omien asioiden hoitamiseen siten, että ymmärtää, miten itseä koskevat päätökset syntyvät ja miten niihin voi vaikuttaa. Lisäksi jokaisen olisi tärkeää pystyä seuraamaan uutisointia ja tiedotusta ajankohtaisista asioista. Esimerkiksi koronaviruspandemia osoitti, että kielivähemmistöihin kuuluvat henkilöt saattoivat olla ahdistavassa tilanteessa ja hajanaisen tiedon varassa, kun yhteiskunnassa otettiin käyttöön erilaisia rajoituksia ja uusia toimintatapoja (Härkönen, 2020). Kielitaito liittyykin läheisesti osallisuuden kysymyksiin. 

Kieli on osallisuutta 

Monella hankkeen koulutukseen osallistuneella naisella suomen kielen taito oli edelleen hyvin puutteellinen, vaikka he olivat asuneet Suomessa monia vuosia. He ymmärsivät suomen kielen oppimisen merkityksen ja heillä oli motivaatiota oppia sitä, mutta käytännössä he käyttävät arjessaan lähinnä äidinkieliään. Miksi näin on? Ovatko mahdollisuudet osallistumiseen olleet vähäiset?  

Tutkimuksissa (esim. Intke-Hernandez, 2022) on todettu, että formaali opetus ei riitä kielitaidon kehittämiseen. Kielenoppijoiden pitäisi päästä käyttämään kieltä myös opetuksen ulkopuolella. Sekä osallisuus että kielitaito kasvavat tavallisissa arkipäivän konteksteissa. Onko jopa niin, että onnistuneen kieleen sosiaalistumisen lähtökohtana on ensin oltava osallisuuden kokemus, jonka kautta yksilö voimaantuu aktiiviseksi toimijaksi kieliyhteisöön? 

Osittain kysymys on oppijan omista valinnoista: seuraako hän suomenkielistä mediaa ja kuluttaako suomenkielistä viihdettä. Kysymys on myös elämäntilanteesta ja arjen haasteista esimerkiksi monilapsisen perheen äitinä. Merkitystä on kuitenkin myös sillä, miten suomea äidinkielenään puhuvat suhtautuvat keskuudessaan eläviin suomen oppijoihin. Oppilaitoksia, työpaikkoja ja virastoja tulisikin kehittää kielitietoisimmiksi niin, että kaikki suomenkielinen vuorovaikutus tukisi suomenoppijan kielitaidon paranemista. Kotilaisen ym. (2022) mukaan kielen oppiminen ei ole yksilölaji, vaan se tapahtuu kielitietoisilla käytänteillä, tukemalla oppijaa ja ottamalla hänet osaksi yhteisöä esimerkiksi kahvi- ja lounastauoilla.  

Digillä opin portaille -hankkeen koulutuskokonaisuuksien eri toteutusten välillä pohdimme osallistujilta tullutta palautetta siitä, miten merkityksellisiksi he kokivat esimerkiksi yhteiset kahvitauot oppituntien lomassa. Intke-Hernandezin (2022) tutkimuksen mukaan naisten osallisuutta ja kielitaitoa vahvistavia tilanteita ovat juuri ne hetket, jolloin istahdetaan saman pöydän ääreen. Niissä kielellinen tuki on runsaampaa, monipuolisempaa ja rikkaampaa kuin sellaisissa tilanteissa, joissa pyritään vain hoitamaan jokin käsillä oleva asia. Ensimmäisten koulutuskokonaisuuksien jälkeen kiinnitimmekin erityistä huomiota siihen, että aikaa ja tilaa löytyy vapaamuotoiseen keskusteluun ja kuulumisten vaihtoon. Syntyi monikielisiä keskusteluja kahvitaukojen aikana. Jaoimme erikielisiä fraasimaisia ilmaisuja, esimerkiksi tervehdyksiä ja kuulumisten kysymisiä, kukin omalla äidinkielellämme. Mahdollisuus käyttää omaa äidinkieltä suomen oppimisen lomassa selvästi inspiroi osallistujia. Vuorovaikutus oli välitöntä, hauskaa ja lämminhenkistä. 

Tutkimuksessaan Intke-Hernandez (2022) havaitsi, että eri kielten hyödyntäminen keskinäisessä vuorovaikutuksessa loi äideille mahdollisuuden tarjota toisilleen kielellistä, emotionaalista ja sosiaalista tukea. Hänen mukaansa matalan kynnyksen paikat ovatkin keskeisiä kieleen sosiaalistumisen näkökulmasta, sillä ne tarjoavat mahdollisuuksia tarkkailla ja havainnoida kielen lisäksi kieliyhteisön asenteita, käsityksiä ja kulttuurisia käytänteitä. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi ne, miten kuulumisia vaihdetaan tai saako keskustelussa keskeyttää, kuinka pitkiä hiljaisia hetkiä sallitaan tai miten hiljaisuus rikotaan. (Intke-Hernandez, 2022.) Koimme koulutuskokonaisuuksien aikana, että juuri vapaamuotoinen keskustelu, kahvitauot, kuulumisten vaihtaminen ja muu sosiaalinen vuorovaikutus tarjosi tällekin, lähinnä äideistä koostuvalle joukolle, niin kielellistä, emotionaalista kuin sosiaalistakin tukea. 

Kielen oppimisen ja opettamisen tutkimuksessa on alettu hyväksyä näkemys, että kielen oppiminen ei ole vain kognitiivinen prosessi, vaan oppiminen nähdään myös sosiaalisena toimintana (Ruuska & Suni, 2022). Kieltä on tutkimuksessa tarkasteltu myös elettynä kokemuksena (lived experience of language). Kielitaito kehittyy kokonaisvaltaisesti, ja siihen liittyy tunteita ja kehollisia kokemuksia kielellisten resurssien lisäksi. On jopa esitetty (Busch, 2017), että positiivinen emotionaalinen kokemus kielestä ja mahdollisuus nähdä itsensä uuden kielen puhujana on oleellinen edellytys kielen omaksumiselle. Digillä opin portaille -hankkeen koulutuksissa kiinnitämme huomiota myönteiseen ilmapiiriin ja positiivisiin oppimiskokemuksiin. Eräs koulutuksemme osallistuja totesikin ensimmäisten koulutuspäivien jälkeen sosiaalisen median päivityksessään: ”Oppiminen on ilo. En ole koskaan nauttinut opiskelusta niin paljon. Haluan juosta siellä joka päivä.” 

Minä pystyn! 

Digillä opin portaille -hankkeen koulutuksissa on aina viimeisellä kerralla juhla. Koulutuksen päättäneille osallistujille jaetaan todistukset, ryhmästä otetaan yhteiskuva ja osallistujien kanssa juodaan kakkukahvit tilaisuuden kunniaksi. Keskustelu on avointa ja monikielistä, ja osallistujien kanssa jaetaan kokemuksia omiin kulttuureihin liittyvistä juhlista. Joskus olemme myös maistelleet eri kulttuurien juhlaruokia. Kuviin tallentuu iloisia hymyjä ja ylpeyttä omasta saavutuksesta.  

Osa naisista on ollut pitkään kotona perheen kanssa, ja he ovat saattaneet hypätä pitkästä aikaa tai jopa ensimmäistä kertaa oppijan rooliin. Koulutukseen osallistuminen on monelle alkusysäys opin portaille, ja se antaa heille luottamusta opiskeluun tai työhön hakeutumiseen. Pienin askelin on lähdetty vahvistamaan omaa kielitaitoa ja digiosaamista, joita tarvitaan suomalaisessa yhteiskunnassa toimimiseen. Joillekin naisille tavoitteena voikin olla vahvistaa omaa suomen kielen taitoa rauhassa, ja he haluavat osallistua hankkeen koulutuksiin yhä uudelleen. Osallistujien motivaatiosta ja koulutuksen merkityksellisyydestä kertoo myös se, että eräs osallistuja merkitsi sosiaalisen median kanavaan tilakseen ”at school” ollessaan hankkeen koulutuksessa.  

Koulutuksista kerättiin palautetta kyselylomakkeiden ja omakielisten palautekeskustelujen avulla. Saadun palautteen perusteella koulutuksista oli ollut osallistujille paljon hyötyä. He olivat muun muassa saaneet varmuutta tietokoneen käyttöön sekä oppineet lisää suomen kieltä, ja heidän tulevaisuuden suunnitelmansa olivat selkeytyneet. Myös koulutusten kannustava ja myönteinen ilmapiiri sai paljon kiitosta.  

Hankkeen tärkeä tavoite on vahvistaa myös osallistujien minäpystyvyyden kokemuksia. Koulutuksissa pysähdytään jokaisen vahvuuksien äärelle ja pohditaan tulevaisuuden toiveita ja tavoitteita. Osa osallistujista saattaa hankkeen koulutuksessa pohtia elämäänsä ja tulevaisuuttaan ensimmäistä kertaa omien vahvuuksiensa ja unelmiensa kautta. Yhteiskunta asettaa paljon vaatimuksia kielitaidolle ja digitaidoille. Tietoa on vaikea saada ilman riittäviä digitaitoja, ja kielitaito ei pääse kehittymään ilman aitoja kohtaamisen tilanteita. On silti ilo huomata, kuinka osallistujilla on vakaa halu kehittää taitojaan. Taitojen karttuessa myös unelmat konkretisoituvat.  

 

Miia Heininen, KM, on Digillä opin portaille -hankkeen projektipäällikkö Diakonia-ammattikorkeakoulussa, ja hän on innostunut minäpystyvyyden vahvistamisesta.  

Katri Huovinen, FM, on suomen kielen ja viestinnän lehtori Diakonia-ammattikorkeakoulussa, ja hän haluaa olla rakentamassa kielitietoisempaa työelämää ja yhteiskuntaa.  

Raisa Lantto, FM, on suomen kielen ja viestinnän asiantuntija Suomen Diakoniaopistosta ja hän on erityisen kiinnostunut kielestä osallisuuden rakentajana sekä tunteiden merkityksestä kielenkäytössä. 

Heidi Silvan, FM, on suomen kielen ja viestinnän lehtori Diakonia-ammattikorkeakoulussa, ja hän on kiinnostunut opetuksen S2-näkökulmasta ja kieliopista. 

Johanna Tepsa, KM, on Digillä opin portaille -hankkeen projektikoordinaattori Suomen Diakoniaopistossa, ja hän on kiinnostunut yksilöllisten opinpolkujen tukemisesta.  

 

Lähteet 

Aalto, E., Mustonen, S., & Tukia, K. (2009). Funktionaalisuus toisen kielen opetuksen lähtökohtana. Virittäjä 3/2009.  

Busch, B. (2017). Expanding the notion of the linguistic repertoire: On the concept of Spracherleben – the lived experience of language. Applied Linguistics, 38(3), 340–358. https://doi.org/10.1093/applin/amv030 

Digillä opin portaille. (2022). Opiskelu- ja työllistymisvalmiuksia maahanmuuttajataustaisille naisille https://opinportailla.diak.fi/hankkeet/digilla-opin-portaille/ 

Härkönen, A. (2.12.2020). Mubarik Osman tulkkaa aamusta iltaan koronaohjeita somaliksi – Sen myötä hänelle avautuivat perimmäiset syyt, miksi vieraskielisillä on suhteellisen paljon tartuntoja. Helsingin Sanomat. https://www.hs.fi/kaupunki/vantaa/art-2000007655740.html  

Intke-Hernandez, M. (2022). Mikä on riittävän hyvää suomea? Kielikello. Kielenhuollon tiedotuslehti 1/2022. https://www.kielikello.fi/-/mik%C3%A4-on-riitt%C3%A4v%C3%A4n-hyv%C3%A4%C3%A4-suomea  

Kotilainen, L., Kurhila, S., & Lehtimaja, I. (2022). Monikielinen työpaikka - tehokkuuden, vaivattomuuden vai kielenoppimisen ehdoilla? Kielikello. Kielenhuollon tiedotuslehti 1/2022. https://www.kielikello.fi/-/monikielinen-ty%C3%B6paikka?utm_source=tilausilmoitus&utm_medium=email#wrapper 

Lehtimaja, I., & Kurhila, S. (2018). Sairaanhoitajan ammatillisen kielitaidon kehittäminen työyhteisössä. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 9(5). https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-syyskuu-2018/sairaanhoitajan-ammatillisen-kielitaidon-kehittaminen-tyoyhteisossa   

Oulun seurakunnat (2023). Digillä kasvotusten. Luettu 16.1.2023, https://www.oulunseurakunnat.fi/digillakasvotusten  

Ruuska, K., & Suni, M. (2022). Omaa paikkaa etsimässä: edistyneisyys suomea toisena kielenä puhuvien kokemana. Teoksessa L. Aarikka, K. Priiki, & I. Ivaska (toim.), Soveltavan kielitieteilijän sormenjälkiä etsimässä: Kielen rakenteet ja niiden käyttäjät Kirsi Siitosen tutkimuksellisina kiintopisteinä. AFinla-teema / n:o 14 (s. 19–39). Suomen soveltavan kielitieteen yhdistys AFinLa. 

Suomen Diakoniaopisto. Digitaitojen kasvava merkitys. Luettu 25.1.2023, https://www.sdo.fi/kirjoitukset/digitaitojen-kasvava-merkitys/ 

Virtanen, A. (2017). Toimijuutta toisella kielellä: kansainvälisten sairaanhoitajaopiskelijoiden ammatillinen suomen kielen taito ja sen kehittyminen työharjoitteluissa [Väitöskirja, Oulun yliopisto]. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7021-5