Pelto-Mattilan tilan omistaja Sami Suttinen on kohentanut ja korjannut tilan navettaa vuosien varrella useaan otteeseen. Viimeisin investointi oli ummessa oleville eli poikimista odottaville lehmille rakennettu uusi hallirakennus.

Halliin tehtiin poikimatilat, jotta lehmät saisivat poikia mahdollisimman lajityypillisissä olosuhteissa ja hoitaa vasikkaansa vapaasti. Aina vastapoikineet lehmät eivät kuitenkaan toimi niin kuin olettaisi.

Vasikka pelastui pakkasesta

”Nissepolkka-lehmän äidinvaistot eivät toimineetkaan poikimisen jälkeen hormonihöyryissä ihan niin kuin olisi pitänyt”, Sami Suttinen kertoo.

Nissepolkka oli puskenut vasikkansa karsinasta ulos pakkaseen, jota oli -23 astetta.

”Ehdimme huomata tilanteen siinä vaiheessa, kun vasikan peli alkoi näyttää pelatulta. Se oli jo kovasti kylmettynyt”, Sami muistelee.

Vasikan hengitys kuitenkin kulki edelleen ja se oli tajuissaan. Se nostettiin syliin ja vietiin vauhdilla lämpimään maitohuoneeseen. Siellä vasikkaa valeltiin ensin puolisen tuntia lämpimällä vedellä, jonka jälkeen sille juotettiin lämmintä ternimaitoa. 

”Sen ruumiinlämpö oli todella alhaalla, vain 32,2 astetta, kun normaali on vasikalla 38,4–39,4 astetta. Saimme ohjeita eläinlääkäriltä, joka totesi, että ennuste on kyllä aika huono, mutta yrittänyttä ei laiteta.” 

Erikoinen vieras kylpyhuoneessa

Navetassa oli liian kylmä, joten Sami mietti, miten vasikka saadaan pidettyä lämpimänä. Pitäisikö sitä puhaltaa lämpöpuhaltimella? Se ei ollut mahdollista, koska päivän muut työt, eläinten hoito ja muut rutiinihommat, piti myös saada hoidettua.

”Päädyimme lopulta kantamaan vasikan sisälle taloon kylpyhuoneeseen patterin viereen. Lattialämmitys täysille, ja kolme täkkiä ja yksi hevosen loimi päälle”, Sami kuvailee vasikan pelastusoperaatiota.

”Sisäkissa Sylvi vähän järkyttyi kylppärin vierailijasta. Se ei millään ymmärtänyt, mitä kylppärissä oikein oli – ja miksi.”

Ja kuinka ollakaan, vasikka alkoi virkoamaan. Ruumiinlämpö nousi, ja parin tunnin lämmittelyn jälkeen se imi jo ihan itse neljä litraa ternimaitoa.

”Iltaan mennessä veikkonen oli saanut itsensä sen verran hyvään jamaan, että siirsimme sen yöksi navettaan paksulle olkipohjalle lämpölampun alle. Annoimme tälle selviytyjälle nimeksi Taisto, ja se taitaakin jäädä asustelemaan meille”, Sami kertoo.

Sökö-koira harjoittelee navettahommia

Yksi Pelto-Mattilan tuoreimmista tulokkaista on bordercollie-pentu Karjapaimenen Sökö, joka tuli taloon syksyllä. Energinen Sökö on harjoitellut leikin varjolla jo navettahommia.

Tulevaisuudessa Sököllä siintelee toivottavasti ura paimenkoirana, mutta yhtä tärkeä rooli sillä on lenkki- ja metsäretkikaverina.

”Sökö on ihmiselle tosi nöyrä, mutta tarvittaessa luonnettakin löytyy. Tämä selvisi, kun sillä oli taannoin leikkikaverina harjoittelijamme Annikan Konsti-pentu”, Sami kertoo. Pelto-Mattilan lehmät näyttävät siis saavan lempeän mutta jämäkän paimenen.

Marjukka Mattio

asiantuntija, maitoasiamies

maito, maitovaliokunnan sihteeri, maitovaltuuskunnan asiamies

+358 50 533 8924

Kaija Stormbom

viestinnän asiantuntija

maatalous, elinkeinopolitiikka, maaseutuyrittäjyys, elintarvikkeet ja suomalainen ruoka

+358 20 413 2385

+358 40 848 9559

aiheet: eläinten hyvinvointi, maito, maatalous, maidontuotanto, naudanlihantuotanto, sianlihantuotanto, kotieläintalous, kotieläintuotanto, broilerintuotanto, eläinten hyvinvointilaki, eläintenhyvinvointi, hyvinvointilaki, tuotantoeläinten hyvinvointi, lampaanlihantuotanto