Mikä on Yh­dys­val­tain tut­ki­jan roo­li ja tar­koi­tus suh­tees­sa laa­jem­paan yh­teis­kun­taan? Tu­lee­ko tut­ki­jan pi­täy­tyä kam­mi­os­saan vai ol­la me­di­an roo­lia täy­den­tä­vä sy­vem­män ym­mär­tä­mi­sen avaa­ja ja tulk­ki?

Ter­ve­tu­loa lu­ke­maan uu­den sar­jan aloit­ta­vaa Suo­men Yh­dys­val­tain tut­ki­muk­sen seu­ran FASA:n ko­lum­nia SAM Ma­ga­zi­nes­sa. Fin­nish Ame­ri­can Stu­dies As­so­ci­a­ti­on, eli FASA, on vuon­na 1996 pe­rus­tet­tu seu­ra, jon­ka tar­koi­tus on yl­lä­pi­tää ja edis­tää Yh­dys­val­tain tie­teel­lis­tä tut­ki­mus­ta ja sii­tä käy­tä­vää kes­kus­te­lua Suo­mes­sa.

FASA:lla on va­kaa ase­ma maam­me Yh­dys­val­tain-tut­ki­joi­den jou­kos­sa. FASA jär­jes­tää se­mi­naa­re­ja ja mui­ta ta­pah­tu­mia jä­se­nis­töl­leen ja ha­lu­aa ol­la ak­tii­vi­nen, hou­kut­te­le­va ja dy­naa­mi­nen te­ki­jä Suo­men Yh­dys­val­tain tut­ki­joi­den yh­tei­sös­sä. Tä­hän liit­tyy myös FASA:n toi­min­ta aka­tee­mi­sen Yh­dys­val­tain tut­ki­muk­sen ää­ne­nä laa­jem­man ylei­sön suun­taan, osa­na yh­teis­kun­nal­lis­ta kes­kus­te­lua ja kom­men­toin­tia. Täs­tä esi­merk­ki­nä on yk­sit­täis­ten FASA:n tut­ki­joi­den, ku­ten Rani-Hen­rik An­ders­so­nin, Be­ni­ta Heis­ka­sen ja Mik­ko Sai­kun, nä­ky­vä roo­li Yh­dys­val­tain pre­si­den­tin­vaa­li­kes­kus­te­luis­sa. Tä­hän liit­tyy myös aja­tus täs­tä ko­lum­nis­ta, jos­sa vaih­tu­vat FASA:n jä­se­net kir­joit­ta­vat nä­ke­myk­si­ään oman tut­ki­muk­sen­sa ja ajan­koh­tais­ten ai­hei­den ra­ja­pin­noil­ta.

Tut­ki­joi­na py­rim­me esit­tä­mään tie­teel­li­seen tut­ki­muk­seen poh­jau­tu­van kriit­ti­sen ja mo­ni­puo­li­sen nä­kö­kul­man, hah­mot­ta­en laa­jem­pia ja sy­vem­piä kon­teks­te­ja il­mi­öi­den taus­tal­la, sekä yh­teyk­siä il­mi­öi­den vä­lil­lä yli ajal­lis­ten ja kan­sal­lis­ten ra­jo­jen. Tut­ki­ja on erään­lai­nen Yh­dys­val­tain ym­mär­tä­mi­sen tulk­ki, joka täy­den­tää, sy­ven­tää ja laa­jen­taa me­di­an nä­ke­myk­siä. Kaik­ki tämä ide­aa­lis­ti mah­dol­li­sim­man yti­mek­kääs­ti ja sel­ke­äs­ti, jos­kus toki myös pro­vo­soi­vas­ti.

Tämä ko­lum­ni­sar­ja on oras­ta­van yh­teis­työn vä­li­ne FASA:n ja SAM:n vä­lil­lä. Toi­vot­ta­vas­ti se on sa­mal­la myös laa­jem­man ja sy­väl­li­sem­män Suo­mes­sa käy­tä­vän Yh­dys­val­to­ja kos­ke­van kes­kus­te­lun ja tut­ki­muk­sen il­men­ty­mä, aja­tus­ten ja nä­ke­mys­ten vä­lit­tä­mi­sen ka­na­va. 

Tutkija äänessä

Tut­ki­jat ovat yhä vah­vem­min läs­nä kom­men­toi­mas­sa yh­teis­kun­nan ajan­koh­tai­sia il­mi­öi­tä, mikä taas tun­tuu joh­ta­van sii­hen, et­tä vai­kut­ta­mi­sen ja tut­ki­muk­sen raja on hä­mär­ty­mäs­sä. Jot­kut to­sin nä­ke­vät yhä, et­tä täs­sä yh­tä­lös­sä tut­ki­jan ar­vo­val­ta kär­sii ja il­luu­sio ob­jek­tii­vi­suu­des­ta rik­kou­tuu.  

Toi­saal­ta moni nä­kee, et­tä tut­ki­ja ei voi esit­tää ole­van­sa kai­ken ylä­puo­lel­la ole­va ob­jek­tii­vi­nen tark­kai­li­ja, jon­kin­lai­nen ai­hees­ta ir­ral­laan ole­va tie­tä­jä. Tämä on myös mi­nun nä­ke­myk­se­ni. Muis­tan, kun aloi­tin omat his­to­ri­an opin­to­ni Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­sa vuon­na 1995. Tuol­loin erääs­sä kes­kei­ses­sä tent­ti­kir­jas­sa luki, et­tei tut­ki­jan voi olet­taa tie­tä­vän ajan­koh­tai­sis­ta po­liit­ti­sis­ta kiis­tois­ta ja hä­nen tu­li­si it­se­a­si­as­sa pi­tää vä­li­mat­kaa päi­vän­polt­ta­viin ky­sy­myk­siin. Tut­ki­jan roo­li oli­si hah­mo­tel­la laa­jem­pia ko­ko­nai­suuk­sia ja pi­dät­täy­tyä kom­men­toi­mas­ta ajan­koh­tai­suuk­sia. Aja­tus­kin tun­tuu ai­ka has­sul­ta ny­ky­päi­vän me­noa seu­ra­tes­sa.   

Jos ote­taan läh­tö­koh­dak­si, et­tei ole vain yh­tä to­tuut­ta vaan on kes­ke­nään ris­ti­rii­tai­sia ker­to­muk­sia ja mo­ni­ää­ni­siä ja mo­ni­ker­rok­si­sia tul­kin­to­ja, tut­ki­jan roo­li tu­lee ol­la hah­mot­ta­mas­sa näi­tä vaih­to­eh­toi­suuk­sia ja mo­ni­tul­kin­nal­li­suu­den ää­niä. Tämä ei tar­koi­ta, et­tä tut­ki­ja ei voi­si ot­taa kan­taa vaan pi­kem­min­kin, et­tä hä­nen tu­li­si ot­taa kan­taa ja tuo­da jul­ki omat pe­rus­tel­lut vuo­sien sys­te­maat­ti­seen tut­ki­mi­seen, pe­reh­ty­mi­seen ja ym­mär­tä­mi­seen pe­rus­tu­vat nä­ke­myk­sen­sä.

Va­leu­u­tis­ten, klik­ki­ot­si­koi­den, so­si­aa­li­sen me­di­an ja kas­va­van po­la­ri­saa­ti­on maa­il­mas­sa tut­ki­jan ää­nel­le tu­lee löy­tyä ti­laus­ta, jot­ta se mo­ni­ta­soi­nen ja mo­ni­syi­nen maa­il­ma, jos­sa eläm­me, ei pin­nal­li­suu­den hek­ti­ses­sä syk­lis­sä li­tis­tyi­si vas­tak­kai­na­set­te­luik­si ja lo­an­hei­tok­si. 

Mesa Verdestä ja imperiumeista

His­to­ri­oit­si­ja­na olen vii­me ai­koi­na omas­sa tut­ki­muk­ses­sa­ni läh­te­nyt liik­keel­le yhä enem­män ny­ky­a­jan il­mi­öis­tä ja seu­ran­nut nii­tä ajas­sa eri suun­tiin. Olen poh­ti­nut kuka omis­taa men­nei­syy­den, mil­lai­sia ta­ri­noi­ta ker­rom­me, mi­ten ajal­li­set yh­tey­det ny­ky­päi­väs­tä men­nei­syy­teen hah­mot­tu­vat ja mi­ten tämä koko pro­ses­si elää jat­ku­vas­sa muu­tok­ses­sa, pai­neis­tuk­ses­sa ja kiis­te­lyis­sä.  

Olen poh­ti­nut Kan­sal­lis­mu­se­on Mesa Ver­de esi­neis­tön pa­lau­tus­ta, sii­tä käy­tyä kes­kus­te­lua ny­ky­päi­väs­sä ja Gus­taf Nor­dens­ki­öl­din osal­li­suut­ta ai­kan­sa ko­lo­ni­aa­lis­ten ta­ri­noi­den ja val­ta­ra­ken­tei­den yl­lä­pi­toon. Ruot­sin­suo­ma­lai­nen Nor­dens­ki­öld pää­tyi vuo­den 1891 maa­il­ma­nym­pä­ri­mat­kal­laan Co­lo­ra­doon ana­sa­zi-kult­tuu­rin rau­ni­oil­le, näki mah­dol­li­suu­den edis­tää omaa nuor­ta tie­teel­lis­tä uraan­sa. Hän ke­rä­si ja pak­ka­si yli 600 esi­neis­tön –mu­ka­na ih­mis­jään­nök­siä – ko­ko­el­man koh­ti Ruot­sia.

Täs­tä ana­sa­zien esi­neis­tös­tä on suu­ri osa yhä Suo­mes­sa, vaik­ka 10 pro­sent­tia pa­lau­tet­tiin vii­me vuon­na pu­eb­lo-in­ti­aa­neil­le. Pa­lau­tus­ta edel­si kes­kus­te­lu sii­tä, ke­nel­le esi­neis­tö kuu­luu, kuka omis­taa tä­män his­to­ri­an ja mikä oli Suo­men roo­li täs­sä. Ta­ri­nan kes­ki­ös­sä tun­tui ole­van va­kuut­te­lu, et­tä Nor­dens­ki­öld ei ol­lut teh­nyt mi­tään vää­rää. Ei­kä Suo­mi ole mis­sään ta­pauk­ses­sa ol­lut ko­lo­ni­a­lis­ti­nen ja et­tä mi­tään an­teek­si pyy­det­tä­vää ei nyt­kään ole.

Vä­hem­mäl­le huo­mi­ol­le jäi se, et­tä Nor­dens­ki­öld pi­dä­tet­tiin Co­lo­ra­dos­sa. Hä­net näh­tiin tun­keu­tu­ja­na, joka vei ar­vo­kas­ta kult­tuu­ri­pe­rin­tö maas­ta. Pe­rin­töä, jon­ka Yh­dys­val­lat koki it­sel­leen kuu­lu­vak­si. Mut­ta ky­sees­sä­hän oli asu­tus­ko­lo­ni­a­lis­ti­seen val­loi­tuk­seen pe­rus­tu­va nä­ke­mys oi­keu­tuk­ses­ta. Yh­dys­val­lat oli saa­vut­ta­nut juu­ri yli­val­lan lou­nai­sa­lu­eil­la pit­käl­lis­ten so­tien ja asut­ta­mi­sen kaut­ta. Vii­mei­set tais­te­lut chi­ri­ca­hua-apas­se­ja vas­taan päät­tyi­vät vuon­na 1886, vii­si vuot­ta en­nen kuin Nor­dens­ki­öld saa­pui Mesa Ver­deen. Nor­dens­ki­öld siis syyl­lis­tyi ko­lo­ni­a­lis­ti­sen im­pe­riu­min omi­man his­to­ri­an ja kult­tuu­ri­pe­ri­män uu­del­leen anas­tuk­seen.  

Mesa Ver­de-esi­neis­tön vai­heet tu­lee si­joit­taa kon­teks­tiin­sa. Ja yh­tä­lös­sä on otet­ta­va mu­kaan, et­tä Yh­dys­val­lat on im­pe­riu­mi, joka ki­pui­lee oman his­to­ri­an­sa ja ny­kyi­syy­ten­sä koh­taa­mi­sen kan­saa. Se on his­to­ri­an voi­mak­kaim­pia ja val­loi­tuk­sis­saan me­nes­tyk­sek­käim­piä im­pe­riu­me­ja. Se on asu­tus­ko­lo­ni­a­lis­min (ko­lo­ni­a­lis­min, jos­sa ote­taan hal­tuun maa-alu­ei­ta ja kor­va­taan sen alu­een asuk­kaat ul­ko­puo­li­sil­la tu­li­joil­la) his­to­ri­an mal­li­maa. Sak­san kei­sa­ri­kun­ta, Nat­si-Sak­sa ja Ja­pa­ni, nä­ki­vät sen näin, ihail­len ja pe­lä­ten Yh­dys­val­to­jen 1800-lu­vun lo­pun ja 1900-lu­vun alun alu­eel­li­sen laa­jen­tu­mis­ten vauh­tia, uu­di­sa­sut­ta­mi­sen vo­lyy­mia ja hal­lin­nol­li­sen sekä ta­lou­del­li­sen in­teg­raa­ti­on te­hok­kuut­ta. Yh­dys­val­lat oli siis ko­lo­ni­a­lis­ti­nen im­pe­riu­mi mui­den jou­kos­sa ja maa­il­ma näki sen näin jo yli sata vuot­ta sit­ten.

Yh­dys­val­loil­la on it­sen­sä tun­nis­ta­mi­sen vai­keus, oman ko­lo­ni­a­lis­ti­sen his­to­ri­an ja ny­ky­päi­vän koh­taa­mi­sen tus­ka. On toki hel­pom­pi kiel­tää ja kier­tää kuin kat­soa pei­liin, ei­kä Yh­dys­val­lat täs­sä suh­tees­sa ole ai­nut­laa­tui­nen. Pe­rin­tei­sen nä­ke­myk­sen mu­kaan ko­lo­ni­a­lis­mi on ol­lut kor­kein­taan ly­hyt vai­he Yh­dys­val­tain his­to­ri­as­sa 1900-lu­vun vaih­tees­sa Es­pan­jan kans­sa käy­dyn so­dan seu­rauk­se­na.

Ge­or­ge W. Bush to­te­si pre­si­dent­ti­nä, et­tä Yh­dys­val­lat ”ei tee im­pe­riu­mia” ja et­tä se on ol­lut tie­toi­nen va­lin­ta kaut­ta his­to­ri­an. Yh­dys­val­lat on sul­ke­nut Bus­hin mu­kaan im­pe­riu­min tien it­sel­tään. Sen si­jaan voi­tai­siin to­de­ta, et­tä Yh­dys­val­lat on sul­ke­nut sil­män­sä omal­ta his­to­ri­al­taan, yhä jat­ku­val­ta asu­tus­ko­lo­ni­saa­ti­ol­ta ja al­ku­pe­räis­kan­so­jen mai­den mie­hi­tyk­sel­tä ja kult­tuu­ri­sel­ta omi­mi­sel­ta. Pie­ni osa tätä ta­ri­naa on kiis­ta Mesa Ver­des­ta, sen esi­neis­tön omis­ta­juu­des­ta ja sen his­to­ri­an kir­joit­ta­mi­ses­ta. Ja tä­hän tut­ki­ja voi ot­taa kan­taa. 

***

Jan­ne Lah­ti (do­sent­ti, fi­lo­so­fi­an toh­to­ri) työs­ken­te­lee Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­sa Aka­te­mi­a­tut­ki­ja­na. Hän on eri­kois­tu­nut asu­tus­ko­lo­ni­a­lis­min, ra­ja­seu­tu­jen, Yh­dys­val­tain län­nen, Sak­san ko­lo­ni­a­lis­min ja Poh­jois­mai­sen ko­lo­ni­a­lis­min yli­ra­jai­seen ja glo­baa­li­his­to­ri­aan. Lah­ti on asu­nut yli kol­me vuot­ta ai­kui­si­äs­tään Yh­dys­val­lois­sa, opis­kel­len Ber­ke­leys­sä ja Fulb­right-sti­pen­di­aat­ti­na Neb­ras­kan yli­o­pis­tos­sa sekä toi­mien tut­ki­ja­na Hun­ting­ton Lib­ra­rys­sa ja Ari­zo­nan yli­o­pis­tos­sa. Hä­nen tut­ki­muk­si­aan ovat Ger­man and Uni­ted Sta­tes Co­lo­ni­a­lism in a Con­nec­ted World: En­tang­led Em­pi­res (Palg­ra­ve, 2021); The Ame­ri­can West and the World: Trans­na­ti­o­nal and Com­pa­ra­ti­ve Pers­pec­ti­ves (Rout­led­ge, 2019) ja Wars for Em­pi­re: Apac­hes, the Uni­ted Sta­tes, and the South­west Bor­der­lands (Uni­ver­si­ty of Ok­la­ho­ma Press, 2017). Lah­ti toi­mii pa­rai­kaa Suo­men Yh­dys­val­tain tut­ki­muk­sen seu­ran pu­heen­joh­ta­ja­na. Hä­net ta­voit­taa osoit­tees­ta: jan­ne.lah­ti@hel­sin­ki.fi

Asi­an­tun­ti­ja-ar­tik­ke­li on osa Fin­nish Ame­ri­can As­so­ci­a­ti­o­nin (FASA) SAM Ma­ga­zi­nel­le kir­joit­ta­maa ajan­koh­tais­ta Yh­dys­val­lat-ko­lum­ni­sar­jaa.