Suomi sai torstaina harvinaisen kovasanaisen tuomion Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT).
Suomi käännytti vuonna 2016 turvapaikkaa anoneen irakilaismiehen, joka tapettiin pian Irakiin paluun jälkeen. EIT totesi Suomen rikkoneen Euroopan ihmisoikeussopimusta, jonka mukaan valtion tulee turvata jokaisen oikeus elää.
Tapaus on kolaus Suomen maineelle ihmisoikeuksia kunnioittavana maana, sanoo kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien professori Martin Scheinin.
– Ihminen menetti henkensä Suomen lainsäädännön ja viranomaisten toiminnan seurauksena. Ei se ilon aihe voi olla, hän sanoo.
"Suomi yrittää selvitä pakolaissopimuksen noudattamisessa vähimmäistasolla"
Turvapaikkahakemusten käsittelyssä on kyse harkinnasta, korostaa Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi.
Turvapaikanhakijan kertomus ei itsessään ole varma todiste siitä, tuleeko hakija kotimaahansa palatessaan kärsimään vai ei.
– Kertomus antaa aineiston, jonka perusteella arvioidaan kuinka todennäköistä se on, Koskenniemi sanoo.
Ali-nimisen irakilaismiehen pelolle oli vahvat perusteet: hän oli Irakissa ollessaan saanut tappouhkauksen ja joutunut kahdesti tappoyrityksen kohteeksi. Maahanmuuttovirasto piti näitä seikkoja tosiasioina.
Koskenniemen mielestä Alin tapaus osoittaakin, että Maahanmuuttovirasto kallistuu riskiä arvioidessaan herkästi kielteiseen päätökseen.
Scheinin on samaa mieltä.
– Suomen tiukka linja suhteessa irakilaisiin ja afganistanilaisiin perustuu osittain siihen, että YK:n pakolaissopimuksen noudattamisessa yritetään selvitä vähimmäistasolla.
Tiukka linja johtaa Scheininin mukaan käytännössä siihen, että suojelua annetaan herkemmin silloin, kun turvapaikanhakija kuuluu johonkin vaikeassa asemassa olevaan ryhmään, kuten vainottuun uskonnolliseen vähemmistöön. Kun vainon syy on henkilökohtaisempi, vaaraa ei oteta niin vakavasti.
– Sanotaan, että riskejä on, mutta ne liittyvät Irakin huonoon turvallisuustilanteeseen eikä siihen, että henkilö kuuluu vainon kohteensa olevaan ryhmään.
Ali oli korruptiota ja ihmisoikeusrikoksia tutkiva poliisi. Pakolaisneuvonnan johtava lakimies Marjaana Laine toteaa, että Alin vaarallisen ammatin ja väkivaltaisten kokemusten olisi ehdottomasti pitänyt riittää turvapaikan saamiseen.
– Henkilö oli profiloitunut ammattinsa kautta ja oli näin ollen poliittisen mielipiteensä sekä tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisensa vuoksi vaarassa.
Maahanmuuttovirasto on perustellut vaarallisissa ammateissa olevien kielteisiä päätöksiä esimerkiksi sillä, että he voivat jättää työnsä ja olla siten turvassa. Laineen mielestä perustelu ei ole pitävä.
– Kun henkilö on profiloitunut ammattinsa tai toimintansa takia poliittisesti, ei ammatin harjoittamisen lopettamisella ole yleensä vaikutusta profiloitumisen ja sen aiheuttamaan vaaraan.
Pakolaisneuvonta avusti Alin tytärtä, joka oli valittanut isänsä käännytyspäätöksestä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.
"Humanitaarinen suojelu olisi voinut pelastaa tämän henkilön"
Professoreiden mielestä Maahanmuuttoviraston menettelytavat on otettava tarkasteluun.
– Mikäli siellä on sellainen kirjoittamaton tai kirjoitettu sääntö, että epäselvässä tapauksessa annetaan mieluummin kielteinen kuin myönteinen päätös, se sääntö täytyy muuttaa, Koskenniemi sanoo.
Scheinin toivoo Suomen peruvan lakimuutoksia, joilla se on heikentänyt turvapaikanhakijoiden mahdollisuuksia kansainväliselle suojelulle. Esimerkiksi huhtikuussa 2016 Suomi poisti ulkomaalaislaistaan säädöksen, jonka myötä turvapaikanhakijalle voitiin myöntää oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella.
Humanitaarista suojelua voitiin antaa silloin, jos turvapaikan edellytykset eivät täyttyneet, mutta hakija ei voinut palata kotimaahansa esimerkiksi siellä olevan aseellisen selkkauksen tai vaikean ihmisoikeustilanteen vuoksi.
Scheinin arvelee, että ilman lakimuutosta Ali olisi voinut olla humanitaarista suojelua saaneiden joukossa.
– Kyllä. Humanitaarinen suojelu olisi hyvinkin voinut pelastaa tämän henkilön.
Lisää aiheesta: