Maapallon keskilämpötilan nousun pysäyttäminen 1,5 celsiusasteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna on kunnianhimoinen tavoite.
Sitran tuoreen selvityksen mukaan Suomella on kuitenkin hyvät edellytykset päästä 1,5 asteen polulle päästövähennyksissään, vaikkakin matkalla on yhä esteitä raivattavaksi.
Uusi ilmastolakiluonnos on parhaillaan lausuntokierroksella. Ehdotuksen mukaan lakiin lisättäisiin tavoite hiilineutraaliudesta vuoteen 2035 mennessä.
Lakiin halutaan kirjata myös tavoitteet vähentää päästöjä 60 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja 80 prosentilla vuoteen 2040. Tavoitteet vertautuvat vuoden 1990 päästöjen tasoon.
Ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan tehokkuuden ja tuottavuuden kasvattamista, päästöjä aiheuttavien toimintojen korvaamista vähäpäästöisillä vaihtoehdoilla sekä hiilinielujen vahvistamista.
Sitran Korjausliike – Suomi kohti 1,5 asteen tavoitteen mukaisia ilmastotoimia -selvityksessä käydään läpi merkittävimpiä esteitä tavoitteiden tiellä ja mahdollisia ratkaisuja niihin.
Selvityksen mukaan merkittävimmät esteet tavoitteiden tiellä voidaan tiivistää seitsemään pääkohtaan:
- Positiivisista visioista ja johtajuudesta on puutetta koko yhteiskunnan tasolla. Valtion tulisi myös asettaa tarvittavat pitkän aikavälin tavoitteet, luoda selkeä kuva tulevasta muutoksesta ja valmistella ohjauskeinot hyvissä ajoin.
- Taloudelliset kannustimet puuttuvat monelta tarvittavalta ratkaisulta. Kannustimia kaivataan esimerkiksi luonnonvarojen käytön vähentämiselle, fossiilisten raaka-aineiden korvaamiselle ja maatalouden ilmastotoimille.
- Tukijärjestelmä kaipaa remonttia. Nykyiset tuet ohjaavat liian suureen puun käyttöön ilmaston kannalta tehottomissa kohteissa.
- Nykyinen infrastruktuuri ei anna riittävää pohjaa. Kustannustehokas siirtymä edellyttää esimerkiksi resurssitehokasta ja kestävän liikkumisen mahdollistavaa yhdyskuntarakennetta.
- Uusien ratkaisujen riskiä ei ole jaettu riittävästi. Ratkaisujen tuotekehitykseen, demonstrointiin ja kaupallistamiseen kaivataan vahvempaa tukea, jotta niiden käyttöönotto nopeutuu.
- Tietoa ja osaamista puuttuu. Tarvitaan ymmärrystä ilmastokriisin vakavuudesta ja ilmastotoimien kiireellisyydestä, ja siirtymän vaatimaa uutta osaamista on kehitettävä laajasti.
- Hallinnolliset esteet. Ilmastoratkaisujen tieltä pitää raivata luvitukseen liittyviä ja muita hallinnollisia esteitä.
Sitran ilmasto- ja luontoratkaisujen asiantuntija Mariko Landströmin mukaan päästövähennyksiä pitää tehdä kaikilla sektoreilla ja talkoisiin kaivataan niin valtiota ja kuntia kuin yrityksiä ja kansalaisiakin.
Valtio vastaa sääntelystä, asettaa kannusteita ja raivaa hallinnollisten esteitä. Kunnat ovat tärkeitä käytännön toteuttajia, joiden päätökset ohjaavat yhdyskuntarakennetta ja infrastruktuuria.
Yritykset kehittävät ratkaisuja ja toteuttavat käytännön investointeja. Lopulta tavalliset kansalaiset ja kuluttajat äänestävät jaloillaan, eli päättävät, millaisille tuotteille ja palveluille on kysyntää.
Selvitystyössä tehtiin laaja kirjallisuuskatsaus ja noin sata asiantuntijahaastattelua käyden läpi tärkeimmät päästösektorit esteineen ja ratkaisuineen.
Tarjolla keppiä, porkkanaa ja tulevaisuudennäkymien selventämistä
Selvityksen mukaan epäselvän näkymän ratkaisuun tarvitaan pitkän aikavälin suunnitelmia. Päästöbudjetti ja tavoitteet päästöille sekä nieluille pitäisi laatia jo nyt vuosille 2040 ja 2050.
Lisäksi kaivataan sektorikohtaisia pitkän aikavälin tiekarttoja päästöjen vähentämiseen, tuleviin ohjauskeinoihin ja tarvittavaan infraan.
Selvitys käsittelee laajasti myös kannustinpolitiikan ratkaisuja: keppiä ja porkkanaa.
– Ratkaisujen pitää olla toimijalle taloudellisesti kannattavia, jotta ne saadaan käyttöön riittävän laajassa mitassa. Kannustimet puuttuvat tällä hetkellä kokonaan esimerkiksi hiilen sidonnalta, maatalouden ilmastotoimilta ja luonnonvarojen tehokkaalta käytöltä, Landström kertoo.
Joiltain sektoreilla tuet puolestaan ohjaavat selvityksen mukaan väärään suuntaan. Landström mainitsee esimerkiksi puun ohjauksen, jossa verotuella tuetaan biomassan energiakäyttöä.
Myös metsätalouden tuet kaipaisivat näkökulman kääntöä: tuet kannustavat tasaikäisen metsän kasvattamiseen suometsissä, vaikka jatkuvapeitteinen kasvatus olisi niissä tärkeä keino vähentää päästöjä.
– Väärään suuntaan ohjaavista tuista kannattaisi ennen pitkää luopua, mutta on tapauskohtaista, miten siirtymä kannattaa tehdä. Usein täytyy luoda tilalle toisenlaista ohjausta, Landström sanoo.
Metsissä ilmastotoimiin voitaisiin kannustaa palkitsemalla ojitetun suometsän ennallistamisesta ja hiilensidonnasta.
Maataloudessa puolestaan kosteikkoviljelylle pitäisi taata oikeus maataloustukiin ja kehittää muita uusia kannustimia päästövähennyksille. Samalla tuet pitäisi napata pois turvemailta, joilla vedenpintaa ei pidetä korkealla.
Ei siis porkkanaa ilman keppiä. Yksi taloudellisen ohjaamisen keino on noudattaa niin kutsuttua saastuttaja maksaa -periaatetta.
Sitra edottaa, että maankäytön muutokselle asetettaisiin päästöperusteinen maksu ja vaatimus ekologisesta kompensaatiosta ja pellonraivaus turvemailla asetettaisiin ympäristöluvan alaiseksi.
Kannustinremontin arkipäiväisimmät maininnat koskevat liikennettä ja ravintoa: Liikenne kaipaa kokonaisvaltaista vero-, maksu- ja tukiuudistusta. Kestävää ruokaa pitäisi puolestaan painottaa julkisissa hankinnoissa, ravitsemussuosituksissa ja ruokakasvatuksessa.
Hiilineutraaliudesta hiilinegatiivisuuteen
Sitran mukaan Suomen ilmastopaneeli on arvioinut, että Suomen osuudesta maailman päästöbudjetista on jäljellä 79 megatonnia vuosille 2020–2050.
Vuonna 2019 Suomen nettopäästöt olivat noin 38 megatonnia, joten nykypäästöillä kolmen vuosikymmenen budjetti kuluisi jo parissa vuodessa.
Näiden laskelmien perusteella kuva päästövähennyksen tarpeesta vaikuttaa murheelliselta ja epärealistiselta, mutta tilanne ei suinkaan ole näin vaikea.
Jos Suomi pääsee hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä, jatketaan siitä kohti hiilinegatiivisuuden aikakautta, jolloin nettonielumme sitovat vuosi vuodelta enemmän ilmakehän hiilidioksidia ja siten paikkaavat aiempien vuosikymmenten päästöjä.
Sitran selvityksessä mainitaan, että Suomen pitäisi entistä enemmän suunnata katsettaan kohti hiilinegatiivisuuden aikaa. Suunnitelmia pitäisi siis tehdä entistä kauemmas tulevaisuuteen katsoen.
Landström mainitsee konkreettisia esimerkkejä siitä, miksi Suomen kannattaisi jo nyt valmistautua 2040-luvun taitteeseen.
– Meidän pitää jo nyt valita sellaisia ratkaisuja, jotka ovat linjassa pitkän aikavälin tavoitteen kanssa, jotta vältettäisiin turhia investointeja väliaikaisiin ratkaisuihin. Toisekseen ratkaisujen kehittäminen on usein hidas prosessi, siinä pitää olla tarpeeksi ajoissa liikkeellä.
Jotkut ilmastotoimet ovat myös hyvin hitaita toteuttaa, esimerkiksi energiafiksu rakennuskanta ja yhteiskuntarakenne, joita pitäisi Landströmin mukaan valmistella hyvissä ajoin, jottei potentiaali jäisi käyttämättä.
Voit keskustella aiheesta 20. elokuuta kello 23:een saakka.
Lue myös: