Pelko väärinymmärretyksi tulemisesta ja vihapuheesta vie tilaa itse asialta ja oppimiselta rasismikeskusteluissa, sanoo tutkimuspäällikkö Shadia Rask Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL). Rask on perehtynyt työssään syrjintään ja eriarvoisuuteen.
– Ajattelen, että pelko on yhteistä meille kaikille. Jos ajattelemme valtaväestön näkökulmaa, niin pelko on sitä, että sanonko jotain väärin ja tulenko tahattomasti loukanneeksi.
– Sitten taas vähemmistöön kuuluvan näkökulmasta tulee pelkoa vihapuheesta, maalittamisesta ja siitä, tuleeko oma sanoma ja kokemus ohitetuksi tai sivuutetuksi ylireagointina, Rask jatkaa.
Raskin mukaan rasismiin ja syrjintään liittyvissä keskusteluissa on hyvä tunnistaa tarkoitusperien ja vaikutuksien erot. Keskustelussa voi olla esimerkiksi hyvä tahto ja tarkoitus, mutta käytettyjen sanojen tai tekojen vaikutukset voivat olla huonoja tai kielteisiä.
Kysyminen vie keskustelua eteenpäin
Sovittelija ja tietokirjailija Miriam Attias on käsitellyt sovittelijan työssään konflikteja, jotka ovat koskeneet esimerkiksi n-sanan käyttöä. Attiaksesta tällaisissa konflikteissa on tärkeää kysyä keskustelun osapuolilta, mitä sana kullekin tarkoittaa.
– Sillä aukeaa erilaisia keskusteluja kuin väittämisellä puolesta ja vastaan, Attias sanoo.
Parhaillaan Attias työskentelee Koneen säätiön rahoittamassa Depolarize-hankkeessa, joka kehittää menetelmiä vastakkainasettelujen ja konfliktien käsittelyyn.
Shadia Raskin mukaan yhtenä ratkaisuna olisi se, että ymmärtäisimme entistä paremmin, mistä rasismista keskustelemisessa on kyse.
– Ei ole kyse siitä, onko joku ihminen hyvä vai paha. Puhumme globaalista ja syvältä historiasta juontuvasta ongelmasta ja me kaikki olemme altistuneita. Sitä kautta voimme löytää ratkaisuja, Rask sanoo.
Katso koko A-studio täältä.
Lisää aiheesta: